Elämäni festivaali: ”En kai minä nyt Kaustiselle, sanoin. Juoksin keikalta toiselle, lauloin mukana kuin mielipuoli”

01 kaustinen kulttuuritoimitus risto savolainen

”Kaustisella eletään viikko täydellisessä kuplassa.” Kuva: Risto Savolainen / Kaustinen FMF

MUSIIKKI | Suomalainen festivaali on parhaimmillaan täysin ainutlaatuinen tapahtuma, joka mullistaa kerran vuodessa järjestäjäpaikkakuntansa elämän, jopa vuosikymmenien ajan. Elämäni festivaali -sarjassa Daniel Wallenius kertoo, miten hän hurahti Kaustisen kansanmusiikkijuhliin.

”Tykkäätkö Ultra Brasta?”

Muuan kasvotuttu tanssinopettaja esitti minulle tuon kysymyksen kohdattuamme puolisattumalta kesken Pohjois-Karjalan maakuntamatkani kesällä 2017. Vastattuani myöntävästi hän kertoi, että Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esitetään viikon päästä yhtyeen musiikkiin tehty kansantanssiteos. Kannattaisi kuulemma tulla.

Enhän minä nyt Kaustiselle, ajattelin. Olin ollut siellä kerran kolme-nelivuotiaana lapsena. Muistin sen, että siellä syötiin grilliruokaa ja sen, että olimme olleet paikalla hyvin vähän aikaa, kun iski hirveä rankkasade. Menimme areenalle pitämään sadetta ja laulaja kehtasi aloittaa ensimmäisen kappaleen kirosanalla. Halusin mennä tukistamaan häntä, mutta en saanut.

02 kaustinen kulttuuritoimitus krista jarvela

Kuva: Krista Järvelä/Kaustinen FMF

Ehkä se oli uteliaisuus, ehkä se oli ihan uudesta tanssilajista hurmaantuminen. Ehkä se oli ripaus Karjalan taikaa, tai sitten jotain muuta. Mutta sanoin kyllä.

Kesä oli kylmä. Tiesin, ettei nahkatakki riitä mihinkään jo silloin, kun kohtasin tanssinopettajatuttuni portilla. Kaksi minuuttia myöhemmin minut valtasi lämpö. Kun näin festivaalipuiston areenaa suojaavan Villen pipon, tuli sellainen olo, että olen tullut kotiin.

03 kaustinen kulttuuritoimitus krista jarvela

Kuva: Krista Järvelä/Kaustinen FMF

Kun koitti aika seuraavan vuoden Kaustisen, olin täysin myyty folkille. 

Olin harjoitellut koko kevään kansantanssiryhmä Polokkareiden mukana, mutta en ollut esiintynyt vielä kertaakaan heidän kanssaan. Koska tulin lajin pariin aloittamalla huipulla, oli jotenkin sattuvaa, että ensimmäinen keikka oli Kaustisen areenalla.

Sukelsin viikon kestävälle Kaustiselle jo tiistaina. Helle helli niin, etten pukenut housuja jalkaan koko festivaalin aikana. Juoksin keikalta toiselle, lauloin mukana kuin mielipuoli. Tauot mieluisten ohjelmanumeroiden välissä makoilin festivaalialueen nurmikolla ja annoin kansanperinteen valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Viulu ja haitari muodostivat täydellisen sielunmaiseman.

Ja sielunmaisemaahan riittää, sillä soitto ei festivaaliviikon aikana lopu lainkaan. Kun illan viimeinen esiintyjä lopettaa, juhlat siirtyvät areenalta rinteeseen. Siellä soitetaan ja lauletaan ja kuulemma tanssitaankin. Kun jatkot vihdoin loppuvat, aamuvirkuimmat pelimannit ottavat tilan haltuun. 

04 kaustinen kulttuuritoimitus risto savolainen

Kuva: Risto Savolainen/Kaustinen FMF

Sanoin ylempänä ”kuulemma”, koska viikon aikana en koskaan ollut rinteessä jatkoilla. Majoituin kyläkoululla viiden kilometrin päässä keskustasta ja festivaalikuljetuksesta huolimatta kävelin matkan joka yö. Se oli täydellinen iltalenkki. Joka yö matka kävi lakeuksien läpi kohti laskevaa aurinkoa.

Matkalla treenasin debyyttikeikkani askelia kirkonkylältä kyläkoululle, opettelin kohtia, joita en osannut. Kohtia oli monta. Viimeisenä yönä lopultakin onnistuin tanssimaan koko koreografian kaikki askeleet putkeen niin, että olin suoritukseen tyytyväinen. Sinä yönä lähdin festivaalialueelta puolilta öin ja painoin pääni tyynyyn aamuneljältä. Tanhusin koko viisi kilometriä pohjalaisessa kesäyössä.

05 kaustinen kulttuuritoimitus arto kuorikoski

Kuva: Arto Kuorikoski/Kaustinen FMF

Kun seuraavan päivän keikalla päästiin siihen kohtaan, jossa en vielä koskaan ollut onnistunut, tanssiparini ilme muuttui pelokkaaksi. Kun hän viisi sekuntia myöhemmin hymyili, tiesin, että olin onnistunut.

Lähdin keikan jälkeen juhlimaan ja heräsin seuraavana aamuna hiljaisuuteen. Soitto oli lakannut, festivaali oli ohi. Sinä päivänä opin, mitä tarkoittaa tanhun jälkeinen masennus. Vannoin, että seuraavana vuonna olen täällä koko viikon. Niin olinkin.

06 kaustinen kulttuuritoimitus krista jarvela

Kuva: Krista Järvelä/Kaustinen FMF

Kaustisen slogan on Kesän onnellisimmat päivät. Se lienee harvoja sloganeita maailmassa, joka ei ole päälleliimattu. 

Kesä 2018 oli elämäni vaikeimpia. Sen ainoat valopilkut olivat hetket, jotka vietin tanssiryhmäläisteni kanssa. Festivaali oli ainut viikko, jonka pystyin olemaan onnellinen putkeen.

Kaustisella eletään viikko täydellisessä kuplassa, joka pysyy ehjänä niin kauan, kun musiikki soi. Vuosittaiset festivaalit ovat ainoita viikkoja, joiden aikana en muista lukea uutisia. Vuoteen 2018 asti olen voinut ylpeillä sillä, että olen nähnyt jokaisen jalkapallon arvokisaottelun tällä vuosituhannella. Kun näin jonkun katsovan MM-kisojen välierää rinteessä, lähdin pois. Halusin nauttia Kaustisesta, enkä ajatella jalkapalloa. 

07 kaustinen kulttuuritoimitus arto kuorikoski

Kuva: Arto Kuorikoski/Kaustinen FMF

Ehkä salaisuus piilee siinä, että niin suuri osa festivaaliyleisöstä esiintyy siellä itse. Ehkä salaisuus piilee siinä, että hierarkiat ovat matalia. Ruisrockin, Qstockin Provinssin tai Ilosaaren päivän pääesiintyjä vetää keikkansa ja lähtee sitten kaltaistensa kanssa juhlimaan. Kaustisen illan pääesiintyjä jää soittamaan keikkaansa seuraavaan yhteissoittoon, jonka tarkoitus on tanssittaa koko yleisöä. 

Ja kun ohjelma loppuu, pullo kiertää tai ylimääräinen lasi katetaan sille tyypille, joka on havaittu illan aikana hyväksi, oli statusta tai ei.

08 kaustinen kulttuuritoimitus risto savolainen

Kuva: Risto Savolainen/Kaustinen FMF

Tai ehkä salaisuus piilee siinä, että ihmiset ovat niin hyvällä tuulella. Tai siinä, että Kaustiselle ei tulla sattumalta. Se on pieni keskipohjalainen kunta, jonka asukasluvun pelimannit kaksinkertaistavat kerran vuodessa yhden viikon ajan. Sinne ei kukaan eksy vahingossa, koska sattuu olemaan paikkakunnalla. 

Kaustiselle tullaan, koska halutaan. Ja sinne halutaan niin paljon, että huhujen mukaan sinne kokoonnutaan tälläkin viikolla täyttämään tyhjiötä, jonka koronaviruksen peruma festivaali on jättänyt. 

Sinnehän minäkin olen matkalla. Tämä kolumni on kirjoitettu yöjunassa Helsingistä Ouluun, jossa tanssitaan festivaaliviikon avauspäivänä Kaustisen varjokatrilli, kun oikeaa huutokatrillia ei pääse Kaustisella tanssimaan. 

Tänä kesänä en pääse kotiin, mutta pääsin edes johonkin.

Daniel Wallenius

Kirjoittaja on toimittaja ja myöhäisherännyt kansantanssija, joka odottaa kesää 2021.

Elämäni festivaali -sarjan ensimmäisessä osassa Anne Välinoro kirjoitti Savonlinnan Oopperajuhlista 21.6.2020.

09 kaustinen kulttuuritoimitus krista jarvela

Kuva: Krista Järvelä/Kaustinen FMF

 

Kaustinen 2020

Kaustisen kansanmusiikkijuhlia vietetään vuonna 2020 verkossa. VirtuaaliKaustinen tapahtuu osoitteessa www.kaustinen2020.net.

Seuraavan kerran Kaustisen Folk Music Festival järjestetään festivaalipuistossa vuoden kuluttua 12.–18.7.2021.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This