Olavi Hankimo on tutkinut vanhoja kuvapostikortteja pari vuosikymmentä. Kuva: Kari Pitkänen
NÄYTTELY | Voimmeko luottaa enää mihinkään näkemäämme kuvaan, vai onko totuus jatkossa tämä: Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuvan vallankumous Postimuseossa Tampereen Vapriikissa 31.12.2025 asti.
Kun Hampurin Pyhän Mikaelin kirkko tuhoutui tulipalossa 3.7.1906, tuhon etenemistä esittäviä postikortteja pudotettiin jo seuraavana päivänä paikallisiin postilaatikoihin. Neljän päivän kuluttua yksi korteista saapui Tampereelle.
Kyseessä oli sen verran uusi asia, että pikaviestin saapuminen noteerattiin pikku-uutisessa Turun Sanomissa.
Lehdet eivät vielä juuri julkaisseet valokuvia, mutta painotekniikka kehittyi nopeasti. Edullinen ja nopea kuvapostikortti demokratisoi valokuvan kaiken kansan viestintävälineeksi.
– Kuva on vaikuttanut meihin kaikkiin jopa hieman vaarallisella tavalla; ensimmäisen kerran noin vuonna 1900, kun valokuvapostikortit tulivat myyntiin; toisen kerran vuonna 2000, kun markkinoille saatiin älypuhelin, Postimuseon tuoreen Kuvan vallankumous -näyttelyn kuraattori Olavi Hankimo sanoo.
Näyttely on esillä Postimuseossa Tampereen Vapriikissa tämän vuoden loppuun asti.

Kuuluisa Paanajärven kylä on yksi Karjala-aiheisista ja kansantieteellisistä postikorteista viime vuosisadan alusta. Kuva: Kari Pitkänen
Suomi kulki eturivissä
Postikorttien vallankumous uutismediana lähti liikkeelle 1800-luvun lopulla. Kuvat olivat aluksi piirroksia, ja vastaanottajan osoite sekä viesti kirjoitettiin eri puolille korttia.
Nykyinen taustapuolen jako osoite- ja viestikenttiin hyväksyttiin Suomessa vuonna 1905, mutta kansainvälisesti vasta kaksi vuotta myöhemmin. Näin kuvalle jäi enemmän tilaa.
Lähettäjät epäröivät aluksi kortin avointa viestitilaa, koska aikaisemmin oli lähetetty vain suljettuja kirjeitä. Kortti oli kuitenkin halpa ja kätevä. 1900-luvulle tultaessa maailmalla liikkui miljoonia ja pian kymmeniä miljoonia korttiviestejä.
Uutiskortit kertoivat onnettomuuksista, katastrofeista, kuninkaallisten valtiovierailuista ja sodista. Ensimmäinen moderni ”korttisota” oli Etelä-Afrikan buurisota, josta tehtiin teemallisia valokuvapostikorttien sarjoja. Vuonna 1900 korteilla juhlistettiin Pariisin maailmannäyttelyä, jossa Suomikin oli mukana omalla osastolla.

Museonjohtaja Sami Louekari ja näyttelyn avannut toimittaja-tietokirjailija Rauli Virtanen tutkivat siirtomaa-ajan raakoja postikorttikuvia. Kuva: Kari Pitkänen
Maakuvaa rakentamassa
Suomessa valokuvapostikortit kertoivat esimerkiksi Oulun tulvista 1899 ja Kainuun nälänhädästä 1902, kun järvien rannat alkoivat jäätyä heinäkuussa, viljat lakastuivat eikä heinää saatu korjattua lainkaan.
Kuvapostikorteilla rakennettiin myös isänmaallista Suomi-kuvaa. Kuvan vallankumous -näyttelyssä on esillä esimerkiksi I.K. Inhan, Signe Branderin ja K.E. Ståhlbergin töitä. Nämä maisemavalokuvauksen pioneerit tallensivat suomalaisia kansallismaisemia ja dokumentoivat aikansa elämänmenoa.
Erityisen kiinnostavia ovat näyttelyn vanhat Karjala-aiheiset postikortit Sortavalasta, Laatokan Karjalasta ja Paanajärveltä. Tampereella valokuvaamoa pitänyt valokuvaaja Gustin Lojander puolestaan ikuisti kotikaupunkiaan ja sen ympäristöä varhaisille kuvapostikorteille jo 1890-luvun lopulla.
Näyttelyssä tarkastellaan kuvapostikortteja myös poliittisen vastarinnan välineinä Suomessa sortokauden aikana. Eugen Schaumanin uudesta hautauksesta Porvooseen vuonna 1906 julkaistiin kuuden kuvapostikortin sarja.
Kyse oli siis käytännössä esimodernista kuvajournalismista, jossa julkaisualustana toimivat edulliset postikortit.

Ranska teki Tonkinissa puhdistuksia, eikä jälkiä ja keinoja peitelty aikakauden kuvallisessa viestinnässä. Kuva: Kari Pitkänen
Irtopää kelpasi kortteihin
Kiinnostusta kuvapostikorttien tarjoamaan mediamaailmaan lisää näyttelytilan ”salainen huone”. Sen sisältö ei sovi kaikkein herkimmille ja voi järkyttää.
Kuvakortteihin painettiin viime vuosisadan alussa sellaisia hirveyksiä, joita ei nykyisin sallittaisi edes lehti- tai tv-kuvissa – ei ainakaan itseään kunnioittavissa tiedotusvälineissä.
Vuosina 1901–1913 Ranskan ja Ison-Britannian siirtomaaimperiumien hallinnoimat postilaitokset välittivät suuret määrät valokuvapostikortteja, joissa mitään ei sensuroitu.
Ranskalaiset tekivät ”puhdistuksia” Tonkinissa nykyisen Vietnamin pohjoisosassa heinäkuussa 1908. Britit taas taistelivat kiinalaisia merirosvoja vastaan Etelä-Kiinan merillä. Irti leikatut päät aseteltiin kummassakin tapauksessa siisteihin riveihin ja kuvattiin postikorteiksi.
Kuvan voimalla on alusta asti pyritty vaikuttamaan omiin ja vieraisiin. Irtopäät rivissä kertovat karua kieltä aikansa rasistisista, mutta tuolloin myös yleisesti hyväksytyistä asenteista: valkoiselle rodulle ja varsinkaan meille siirtomaaisännille ei rankaisematta ryppyillä.

Näyttelyssä riittää runsaasti tutkittavaa. Venäjän-Japanin sodasta levitettiin ensimmäisen kerran propagandaa postikorteilla. Kuva: Kari Pitkänen
Aito kuva vai iso vale?
Kuvan vallankumous -näyttely on ensimmäinen näin kattava postikorttiaiheinen katselmus. Se pohjautuu Olavi Hankimon hankkimaan laajaan, populaarin kuvallisen viestinnän kehityksestä kertovaan kokoelmaan ja sen analyysiin.
Näyttelyä täydentää Hankimon teos Isänmaan yö – Vastarintaa ja uutiskuvia postikorteilla. (Voit lukea Sirpa Pääkkösen Kulttuuritoimitukseen kirjoittaman arvion teoksesta täältä.)
Olavi Hankimo on koulutukseltaan graafikko ja kerännyt sekä tutkinut kuvapostikorttien maailmaa jo parikymmentä vuotta. Kiinnostus sai alkunsa Merkki-Albertin postimerkkiliikkeestä Helsingistä, josta löytyi mappikaupalla vanhoja Suomi-aiheisia postikortteja.
– Havaitsin nopeasti, että korteissa oli kyse kuvan vallankumouksesta, hän totesi näyttelyn avajaisissa.

Karjalaiset päätyivät 1900-luvun alussa postikorttiaiheiksi samalla tavalla kuin saamelaiset myöhemmin. Liekö mukana ripaus siirtomaaisännän asennetta? Kuva: Kari Pitkänen
Postimuseolle Hankimo ehdotti yhteistyötä ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten.
– Näyttely tarjoaa monipuolista katsottavaa historiasta, valokuvauksesta ja viestinnästä kiinnostuneille. Siihen sisältyy saavutettavuusratkaisuja, kuten kuvailutulkkeja yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa, näyttelypäällikkö Suvi Jalli kertoo.
Näyttelyssä tuodaan esille tekoälyn merkitys kaikkeen kuvalliseen viestintään. Kuvien manipulointi ja luominenkin ovat nykyisin uskomattoman helppoja ja paljon käytettyjä mielipidevaikuttamisen keinoja.
Voimmeko luottaa enää mihinkään näkemäämme kuvaan, vai onko totuus jatkossa tämä: Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.
Kari Pitkänen, teksti ja kuvat
kari.pitkanen [at] kulttuuritoimitus.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Holodomor – Työväenmuseo Werstaan näyttely Ukrainaan 1930-luvulla tehdystä nälänhädästä
NÄYTTELY | Tampereen Työväenmuseo Werstaan Holodomor-näyttely panee miettimään ihmisen ikuista luontoa. Kansanmurhasta voidaan puhua, kun politiikka ja ideologia ovat nälän keskeisiä aiheuttajia.
Tampereen museot 2025: Muumien maailmaan pääsee ensi vuonna tutustumaan ilmaistapahtumissa
NÄYTTELYT | Vapriikki esittelee supersankareita, Tampereen taidemuseo surrealismia ja Milavida Rooman oopperan pukuloistoa. Sara Hildénin taidemuseon kevään taiteilija on Heikki Marila.
Modernismi käänsi katseen keskiaikaan – Gothic Modern -näyttely avautuu Ateneumissa
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely Gothic Modern – pimeydestä valoon näyttää, miten taiteilijat 1900-luvun alussa innostuivat gotiikasta ja renessanssista.
Nyt mentiin ihan metsään – Suomen Metsämuseo Lusto uudisti perusnäyttelynsä
MUSEO | Suomen Metsämuseo Luston uusittu perusnäyttely ei kertaa metsätalouden tarinaa vaan pysäyttää ihmisen hiilijalanjälkineen madon ja maiseman väliin.