Kuva: Emil Rundman / Olavi Hankimon postikorttikokoelma
KIRJAT | Postimuseon julkaisema tietokirja esittelee vähemmän tunnettua historiaa kuvajournalismin kehityksessä.
”Teos näyttää, miten eurooppalainen postikorttijournalismi oli voimissaan 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä ja miten sitä hyödynnettiin Suomessa.”
ARVOSTELU
Olavi Hankimo: Isänmaan yö – Vastarintaa ja uutiskuvia postikorteilla
- Postimuseo, 2024.
- 270 sivua.
Valokuvapostikortit olivat lehtiin painettujen uutiskuvien edeltäjiä. Ne kertoivat uutistapahtumista 1900-luvun taitteessa ja tavoittivat halpoina painokuvina suuren joukon ihmisiä. Valokuvapostikortti oli sekä tiedonvälityksen että propagandan palveluksessa.
Graafinen suunnittelija Olavi Hankimo on vuosien aikana kerännyt laajan kokoelman suomalaisia ja kansainvälisiä valokuvapostikortteja. Niihin pohjautuen hän on kirjoittanut kirjan Isänmaan yö – Vastarintaa ja uutiskuvia postikorteilla (Postimuseo, 2024), joka nivoo postikortit ja valokuvat historiankirjoitukseen. Valokuvakortteihin on tallennettu historian käännekohtia, onnettomuuksia, tulipaloja, mielenosoituksia ja arkista työntekoa.
Tampereen Postimuseossa avataan vuoden 2025 tammikuussa näyttely Kuvan vallankumous, joka perustuu niin ikään Hankimon keräämään kansainväliseen postikorttiaineistoon.
Valokuvapostikortit ovat mielenkiintoinen tapa elävöittää historiaa ja taustoittaa uutiskuvan syntyä. Historiallisten tapahtumien lisäksi Hankimo käy läpi valokuvan ja kameraa edeltävien laitteiden teknistä kehitystä.
Kiinnostava on esimerkiksi 1740-luvulla eurooppalaisen yläluokan suosioon noussut zograskooppi, joka oli jalustalla seisovia optinen katselulaite. Kupera linssi tuotti illuusion kolmiulotteisuudesta. Optiset kuvat esittivät yleensä näkymiä eurooppalaisista kaupungeista. Myöhemmin kehittyi kurkistuslaatikko, johon saattoi pienellä maksulla markkinoilla kurkistaa sisään ja ihailla vaikkapa auringonlaskua.
Valokuvat rantautuivat Suomeen 1840-luvulla, ja valokuvapostikortit levisivät ympäri Eurooppaa 1890-luvulla. Suomessakin niitä alettiin katsella vuosikymmenen alussa ja jo muutaman vuoden päästä kortteihin tallennettiin kotimaisia kohteita. Hankimon mukaan ensimmäinen kotimaisia näkymiä painetuin valokuvin esitellyt kortti ilmestyi Suomessa todennäköisesti vuonna 1893. Siinä olivat kuvattuina Johanneksen kirkko, Uspenskin katedraali, näkymä Erottajan kattotasanteelta ja näkymä Eteläsatamasta.
Maisemapostikortit kohosivat suureen suosioon Euroopassa 1900-luvun alussa. Maisemapostikortti oli ensimmäinen massajulkaisu, jossa valokuvalla oli pääosan esittäjän rooli.
Ina Liljeqvistin otos Oulun tarkk’ampuja pataljoonan marssilta sortokauden ajalta. Kuva: Olavi Hankimon kokoelma
Valokuvapostikortti on vaikuttamisen väline
Valokuvapostikorttien suosion myötä Euroopassa ymmärrettiin, että niitä voi käyttää viestinnässä. Edullisten kuvapostikorttien avulla oli mahdollista tavoittaa koko kansa.
Suomessa valokuvapostikorteista tuli vaikuttamisen muoto ensimmäisen sortokauden (1899–1905) aikana, joka alkoi, kun keisari Nikolai II allekirjoitti helmikuun manifestin 1899. Sillä kavennettiin suomalaisten autonomiaa ja oikeuksia. Seurauksena oli muun muassa Suomen oman armeijan lakkauttaminen.
Suomessa virisi voimakas vastarinta, jonka yksi ilmenemismuoto olivat poliittisluontoiset valokuvapostikortit. Painotekniikka oli kehittynyt ja muodissa olivat kuutamokortit. Niissä päivänvalossa kuvatut maisemavalokuvat esitettiin romanttisen kuutamon valaisemana. Kuutamokortti oli ensimmäinen laajaan tuotantoon suunnattu julkaisu, joka perustui painetun valokuvan manipulointiin. Suomessa ensimmäiset kuutamokortit tulivat myyntiin keväällä 1898.
Kuutamokortit otettiin poliittisen vastarinnan käyttöön. Venäjän vaatimuksiin reagoitiin painamalla kortteihin kuvia kansallisista symboleista, patsaista, teollisuuslaitoksista, seminaarirakennuksista ja lakkautettavaksi määrätyn sotaväen paraateista. Kuvapostikortti toimi hiljaisen vastarinnan työkaluna. Siihen liitettiin kuvallisia piiloviestejä, joita venäläinen sensuuri ei tunnistanut.
Toisaalla kuutamokortit palvelivat matkailua. Eurooppalaisissa romanttisissa kuutamokorteissa kuvattiin alppi- ja vuoristomaisemia, linnoja ja kirkkoja tai suurkaupunkien sykettä.
Nainen valokuvaa Hangon rantakalliolla, lähetetty 1911. Kuva: Olavi Hankimon kokoelma
Maailmannäyttely tärkeä etappi
Merkittävä etappi valokuvapostikorttien leviämisessä oli Pariisin suuri maailmannäyttely vuonna 1900. Valokuvapostikortteja tuotettiin valtavia määriä. Miljoonat valokuvapostikortit levittivät kaupungin ja näyttelyalueen kiivasta sykettä ympäri maailmaa.
Yksi kiinnostava nosto kirjassa on satiiriset taiteilijapostikortit, jotka syntyivät Ranskassa kuvapostikortin suosion aallonharjalla 1900-luvun alkuvuosina. Taiteilijapostikorteissa kritiikkiä sai erityisesti Venäjän keisari Nikolai II, jonka henkivartiokaarti oli surmannut julmasti satoja siviilejä Pietarin Talvipalatsin edustalla ”verisunnuntaina” tammikuussa 1905.
Joitakin vuosia aikaisemmin Nikolai II:sta oli Pariisissa julkaistu ihannoituja kuvapostikortteja hänen Ranskan vierailunsa yhteydessä. Vuosi 1905 toi kuviin tyrannimaisen hallitsijan, joka rajoitti kansalaisten oikeuksia Suomessa ja Puolassa.
Suomessa Venäjän vuonna 1899 asettamien, autonomiaa uhkaavien määräysten synnyttämät levottomuudet huipentuivat kesällä 1904, kun Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin Senaatin portaikossa. Jotkut pariisilaistaiteilijat kuvasivat korteissaan myös Suomen tapahtumia.
Taiteilijapostikortit muokkasivat poliittisen ja satiirisen piirrostaiteen kehitystä Ranskassa. Ilmaisu oli vapaampaa ja sensuroimattomampaa kuin lehdissä.
Junaonnettomuus Ranskassa 1910. Kuva: Olavi Hankimon kokoelma
* *
Hankimon teos näyttää kiinnostavasti, miten eurooppalainen postikorttijournalismi oli voimissaan 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä ja miten sitä hyödynnettiin Suomessa. Historiallisia tapahtumia kirjaan on valittu sen perusteella, mistä kuvamateriaalia on ollut saatavissa.
Kirjoittaja on tehnyt mittavan työn etsiessään ainutlaatuista materiaalia ja kirjoittaessaan valokuvapostikorttien roolista valokuvauksen ja lehtikuvauksen kehityksessä. Tietokirjaa elävöittää runsas kuvamateriaali.
Sirpa Pääkkönen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
On pahinta mahdollista ihmisen pilkkaa siunata vainaja, joka ei eläessään uskonut jumalaan
KIRJAT | Risto Puumalaisen Uskomatonta elämää Suomessa näyttää, että uskonnottomalla ihmisellä ei vieläkään ole aina ihan helppoa – etenkään elämän jälkeen.
Lusun huumeperintö – arviossa Satu Krautsukin ja Sini Ahlqvistin Pirihautausmaa
KIRJAT | Suomen ja etenkin Kotkan ja Haminan huumerikollisuudesta kertovan tietokirjan koskettavinta antia ovat entisten käyttäjien omat tarinat.
Silja Järventaustan tarkkanäköisissä runoissa tutkitaan luontoyhteyttä – arviossa Vuorosana pihapiirissä
KIRJAT | Silja Järventaustan runoteos Vuorosana pihapiirissä tuo luonnon iholle omintakeisilla kuvillaan.
Totuus Sissistä on ison askelen lähempänä – arviossa Linda Huhtisen kirja Serlachiuksen unohdetuista sisaruksista
KIRJAT | Miksi historia niin usein kirjoitetaan miesten kautta, kysyy runoilija, radiojuontaja ja vapaa kirjoittaja Linda Huhtinen kirjassaan Sigrid Serlachiuksesta.