Anssi Kasitonnin Kahen tonnin siika. Kuvat: Mikko Vattulainen
KUVATAIDE | Täysi päivä ei Mäntän taidemaailmassa riitä kaiken sisäistämiseen. Anssi Kasitonnin, Viljami Heinosen ja Kuvataideviikkojen näyttelyihin ehtii vielä elokuun loppuun asti.
”Tulee olo, että pitäisi istua kauemminkin.”
Mikko Vattulainen, teksti ja kuvat
Kello kulkee aurinkoisen aamupäivän loppusuoraa. Tampereen linja-autoaseman ykköslaiturilla odottaa viininpunainen linja-auto. Parisenkymmentä matkustajaa nousee autoon ja suuntaa hyväntuulisena kohti Mänttää. Edessä on täysi päivä kulttuuria Serlachiuksen taidemaailmassa.
Serlachius Art & Sauna Express on kuljettanut matkalaisia Tampereelta Mänttää koko kesäkauden ja linja liikennöi vielä sunnuntaihin 30.8.2026 asti.
Kyyti on varsinkin opiskelijoille ja eläkeläisille huokea, mutta ei rasita työikäisenkään lompakkoa liikaa. Perillä Mäntässä aikaa jää mukavasti viisi tuntia. Siinä ehtii jo paljon. Ainakin siltä etukäteen tuntuu.
* *
Matka alkaa Tampereen linja-autoasemalta Serlachius-bussilla. Bussi kulkee Tampereen ja Mäntän väliä päivittäin elokuun loppuun asti.
Turkulaiset Ilkka Kouri ja Outi Hartikainen ovat kokeneita Mäntän-kävijöitä. Suora kyyti on iloinen asia. ”Ihan kiva päiväretki ja edullinen eläkeläiselle. Aikataulu hyvä huonojalkaisellekin.”
Bussissa on tilaa ja matkanteko pehmeää. Mieli lepää maalaismaiseman liukuessa verkkokalvoilla.
Ensimmäinen pysähdys Mäntässä on Serlachiuksen kartanolla. Iso osa matkustajista poistuu autosta kohti Anish Kapoorin kiitettyä näyttelyä. Osa jatkaa Pääkonttorille Mäntän keskustaan.
* *
Valtaosa matkalaisista jää ensimmäiselle pysäkille Serlachiuksen kartanolla. Paljon kehuttu Anish Kapoorin näyttely on melko luonteva paikka aloittaa päivä, sillä linja-auto lupaa kuljettaa Kartanolle jäävät vielä Mäntän keskustaankin. Aikaa Lartanolla on vajaa pari tuntia.
Itse jatkan keskustaan ja Serlachius Pääkonttorille. Se on lähellä, mutta jalkamiehelle silti kaukana. Omatoimimatkailijoille kaupunkipyörä on hyvä vaihtoehto näyttelyiden välimatkojen kulkemiseen.
* *
Serlachius-bussin päätepiste on vuonna 1934 valmistunut tehtaan entinen pääkonttori ja nykyinen kulttuurihistoriallinen museo.
Mäntässä kaupunkipyörä on varteenotettava kulkupeli museoiden ja gallerioiden välisille matkoille. Pyöriä löytyy ainakin Pääkonttorin vierestä.
Kuvataideviikkojen näyttely on esillä Pekilo-rakennuksessa.
* *
Ensimmäinen kohde on Mäntän Kuvataideviikkojen Olemisesta-näyttely Pekilo-rakennuksessa reilun puolen kilometrin päässä Pääkonttorista.
Kolmenkymmenen taiteilijan teoksista koostuva näyttely vaatii asettumista. Ei mene kauaa, kun katsoja huomaa rauhallisen olemuksensa sisällä kuplivan rauhattomuuden. Sitä kaipaa ärsykkeitä, koska niihin on tottunut, mutta Olemisesta kertoo vähällä. Se vaatii huomaamaan ja etsimään.
Miten loistava idea – ja samalla raaka. Kuvataideviikot ei anna armoa tänä vuonna.
* *
”Tämä on tänä vuonna varsin karu ja ankara. Mielistelemätön.” Harri Tuomi vierailee Mäntässä useamman kerran kesässä. Taustalla Risto Heikinheimon ympyröitä.
Kuvataideviikkojen Olemisesta-näyttely aukeaa parhaiten, jos tietää teosten taustaa ja prosessia. Emilia Tannerin Aether-teoksen takaa katsovalla Toiminnanjohtaja Sampsa Virkajärvellä on taito kertoa.
Vaikka yhteiskuntakritiikki ja politiikka pysyvät syrjässä Kuvataideviikkojen näyttelyssä, ovat ne vahvasti läsnä. Rekonstruktio Philip Von Norringin Bevakat-videoinstallaatiosta (1977) on selkeä kannanotto.
”Rauhallisempi ripustus vaikuttaa. Pystyy keskittymään paremmin. Ihan mielenkiintoista”, sanoo Seppo Leinonen Kuvataideviikkojen näyttelystä. Taustalla Inka Niemisen teos Cilial, Siphonoglyph.
Kuvataideviikkojen näyttely vaatii pysähtymistä. Aina ei malta, kuten Tapani Smolander toteaa Hepa Halmeen Huilujen huoneessa: ”Tulee olo, että pitäisi istua kauemminkin.”
Sanna Ilvesmäki ja Tero Mäki pitävät tämän kesän Kuvataideviikkojen äyttelyä poikkeavana. ”Monella tavalla taidetta voi tehdä. Rauhoittumiseen tämä on hyvä. Ihan mukava, mutta ei mikään vau.”
Pirjo ja Päivi Leinonen pitävät Mäntän kokonaisuutta kirjavana. ”Joskus mielenkiintoinen, joskus hämmentävä. Nyt ollut hämmentävä.” Eniten mielenkiintoa herättävät Kari Cavénin Harjat.
* *
Tunnit vilahtavat Pekilon sisällä ja ympäristössä. Yhtäkkiä onkin jo nälkä.
Kolmen aikaan useimmat lounaspaikat ovat Mäntässä jo lopettaneet tarjoilun. Keskustasta löytyy silti ravintoloita ja kahviloita, joista hakea apetta.
Kahvila-ravintola Diivas Juurileivän rakennus houkuttelee jo 1970-luvun mieleen tuovalla arkkitehtuurilla. Lounas on ohi, mutta salaatteja ja ruoka-annoksia löytyy. Pahimman sesongin jälkeen ruuhkaa ei ole ja ruoka saapuu nopeasti.
Terassiruokailussa on se hyvä puoli, että näkee laajasti ympärilleen. Mäntän vuonna 1928 valmistunut kirkko keskustorin kyljessä miellyttää silmää. Oikeastaan koko taajamamiljöö miellyttää ajattomuudellaan ja vihreydellään. Koko yhteisön sielu ja synnyttäjä, paperitehdas humisee rauhallisesti taustalla.
* *
Mäntän keskusta on ajaton ja rauhoittava. Monta kertaa olo on kuin Suomi-filmin sisällä, mikä on vain positiivista.
Koko päivän kulttuurikierros vaatii energiaa. Ravintola Diivas Juurileivän ”Big Mac” on hampurilaisen sijaan vohveli jauhelihatäytteellä. Ihan maistuva sellainen.
Mänttään rakennettiin oma kirkko 1928 paperitehtaan lahjoitusvaroin. Arkkitehti oli W. G. Palmqvist.
Wäinö Aaltosen Aleksis Kivi Mäntän keskustorilla. Kuvat: Mikko Vattulainen
Teollisuusmiljöö kuuluu kansalisesti merkittävään kulttuuriperintöön. Vanha spriitehdas kuvattuna Pekilon pihalta.
Mäntän historia on yhtä Serlachiuksen suvun saagan kanssa ja se näkyy kaupunkikuvassa. G. A. Serlachius perusti puuhiomon Mäntänkosken varrelle vuonna 1969.
* *
Päivä etenee. Ruuan ja pienen keskustakierroksen jälkeen ehdimme vielä pyörähtää Serlachius Pääkonttorissa.
Viljami Heinonen ja Anssi Kasitonni tarjoavat täydellisen ja osuvan vastakohdan Kuvataideviikkojen minimalismille. Nyt on väriä, runsautta ja räminää. Hengen herkkyys nousee voimana esille. Sääli vain, ettei Pääkonttorin antiin enää ehdi eikä jaksa paneutua kunnolla. Mieli on jo melko täynnä.
Sitä on Mäntän taidemaailma. Runsautta joka rintamalla. Ei toivoakaan, että päivässä ehtisi käydä kaikenläpi. Se ei toki haittaa. Mäntässä on monta syytä useampaan vierailuun kesässä.
* *
Vuonna 2003 kulttuurihistorialliseksi museoksi muuttuneen Pääkonttorin aulaa koristavat näyttävät freskot.
Heli, Liisa ja Sirpa päättävät ”mukavan virkistyspäivän” kartanokierroksen jälkeen Pääkonttorille. Viljami Heinosen dystooppinen Somewhere in Between -näyttely herättää keskustelua.
Petri Lindtman on suuri Anssi Kasitonnin ystävä. Pääkonttorin näyttelyssä mies vierailee jo toista kertaa. Tarkoitus on nähdä kaikki lyhytelokuvat, mutta aika uhkaa jälleen loppua kesken. On tultava vielä kerran uudelleen.
Taisto Koivisto vieraili päivän aikana ”vain” Kartanolla ja Pääkonttorilla. Silti aika loppui kesken. ”Vaatii 2–3 päivää kaikkien näyttelyiden kiertämiseen ajatuksella.”
* *
Paluumatkalla toisen kuljettama kulkupeli on luojan lahja. Uni tulee silmään jo puolimatkassa ennen Orivettä. Täysi ja hyvä päivä.
Viljami Heinosen ja Anssi Kasitonnin näyttelyt jatkuvat 30.8.2026 asti ja Mäntän Kuvataideviikkojen näyttelyt 31.8.2026. Anish Kapoor jatkuu ensi vuoden huhtikuulle asti. Lue myös Eli Harjun ja Tiina Nyrhisen jutut Kuvataideviikoista sekä Petri Hännisen, Sari Harsun ja Tiina Nyrhisen kirjoitukset Anish Kapoorista.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuin kuvastimessa #56: The Reality of Karel Appel (1962)
KUVATAIDE | Hollantilaisen avantgarde-maalarin työskentelyä kuvaava lyhytelokuva on yksinkertaisuudessaan hienoimpia kuvauksia taiteilijan työprosessista.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.
Vielä on kesää jäljellä – ja kaksi kiehtovaa luontoteemaista näyttelyä Turussa
KUVATAIDE | Marja Heinonen kirjoittaa islantilaisen Eggert Péturssonin teoksista Turun taidemuseossa ja Maija Tammen näyttelystä Aboa Vetus Ars Novassa.
Vapaus barrikadeilla – Miten Delacroix’n mestariteos puhuttelee vielä kahdensadan vuoden jälkeenkin?
ESSEE | Maalauksen hahmoissa kauneuden ihanteet yhdistyvät kapinan arkiseen todellisuuteen. Teos muistuttaa meitä siitä, miten hauraita käsitteitä ovat demokratia ja vapaus.