Kuva: Janne Ratia
HENKILÖ | Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoakseen, että taiteilija Janne Ratian tulevat näyttelyt Tampereella ja Helsingissä löytävät ison fanijoukon. Ratian maalausten hahmoihin on jotenkin helppo samastua juuri nyt.
”Olen arkipakoinen ihminen, vaikka pystyn kyllä suoriutumaan arjen tehtävistä.”
Heli Mustonen, teksti
Ahmin silmilläni värikkäitä maalauksia. Niissä on tyyppejä, joita elämä näyttää murjoneen mutta jotka yhä seisovat optimistisesti pystyssä.
Yhdessä taulussa mustapäinen koira seisoo kahdella ohuella jalalla hempeässä mekossaan ja katsoo taivaalle. Vai onko se koira? Vai onko se minun sisäinen haaveilijani, joka etsii taivaalta merkkejä sateesta?
Ja entäs tuo pariskunta, josta pienempi näyttää painavan pitkän kuononsa vieressä seisovan rintaa vasten. Keitä he ovat ja mistä he tulivat? He näyttävät saaneen vähän kolhuja mutta ihan kuin aurinko olisi lopultakin paistamassa risukasaan.
En halua väsyttää kuvataiteilija Janne Ratiaa loputtomilla tulkinnoillani, sillä hän kuulee niitä ilmankin. Ratian Instagram-profiili kantaa nimeä @jannetapiolapio, ja sieltä niitä ihmisten hersyviä analyyseja tauluista voi lukea. Värikkäät teokset myös myyvät somessa todella nopeasti. Useimmiten ne ehtivät olla näkyvillä vain tunnin, kun kuvan alla jo lukee ”sold”.
Tämän toteaminen melkein ujostuttaa vaatimatonta ja rentoa Ratiaa:
– Onhan se ollut tosi hauskaa huomata, että saan niin paljon palautetta somessa, saati, että myyn niin paljon. Olen tietenkin tosi tyytyväinen ja iloinen, että voin nyt tehdä enemmän, kun työt menevät kaupaksi, hän sanoo hieman hämmentyneenä.
– Olen tästä kaikesta kuitenkin tosi yllättynyt. Olen miettinyt, että mitä ihmettä tapahtuu. Jossakin oli jokin pullonkaula, josta pujahdin läpi jotenkin huomaamatta, hän hymyilee.

Nimetön, 2026. Kuva: Janne Ratia
* *
Huumori kantaa kurjassa maailmassa
Ratian maailmankatsomus heijastuu vahvasti teosten tunnelmaan. Kurjuuden keskellä on aina tilaa naurulle.
– Haluan tuottaa ihmisille iloa. Huumori on aina ollut yksi vetävä voima mulle tässä kurjassa maailmassa. Kun katsoo tätä maapalloa, voisi työntää pään pensaaseen ja todeta, että tästä ei ikinä tule mitään. Mutta jos onnistun huumorin, ironian ja tragikoomisuuden kautta välittämään myös sellaisen tunteen, että kyllä täältä noustaan lopulta aina, koen olevani jotenkin onnistunut, hän pohdiskelee.
Ratia sanoo, että jokaisesta ihmisestä pystyisi tekemään valtavan eepoksen:
– Kaikki saa osansa tästä maailmasta. Itse olen kiinnostunut enemmän sellaisesta oikeasta elämästä, enkä pintaliitomeiningistä. Kuvaan töissäni sitä, mitä olen elämäni aikana nähnyt. Tarinoita ja hahmoja on loputtomasti. Voihan olla, että hahmoissa on vähän itseänikin, mutta hyvin pienesti.

Nimetön, 2026. Kuva: Janne Ratia
* *
Keitä nämä tyypit ovat?
Minua kuten monia muitakin Ratian teoksia tutkailleita kiehtoo jotenkin loputtomasti tietää, keitä teosten tyypit ovat. Välillä ei katsojana ole ihan varma edes lajista, siitä onko kyse ihmisestä, linnusta, koirasta vai kalasta.
Esittävät, hieman naivistiset hahmot värikkäässä abstraktissa maailmassa tuntuvat sympaattisilta ja lohduttavilta. Myös teosten kirkkaat ja hehkuvat värit antavat uskoa, että huomenna voi olla parempi päivä, vaikka tänään ei mennytkään ihan putkeen.
Taiteilijaa kysymykseni ja pohdintani vähän huvittavat:
– Jos voin jostain itseäni kehua, niin siitä, että minulla on melko hyvä mielikuvitus! Pakenen mielelläni mielikuvitusmaailmoihin ja alitajunnastani löytyy näitä hahmoja. Olen arkipakoinen ihminen, vaikka pystyn kyllä suoriutumaan arjen tehtävistä, Ratia naurahtaa.
– En halua, että mulla on suoraa vastausta siihen, keitä hahmot ovat.

Nimetön, 2026. Kuva: Janne Ratia
* *
Rosoa ja hämmentävyyttä
Ratia käyttää töissään akryylivärejä, spraymaaleja, tusseja ja lyijykynää. Yksi olennainen osa tekemistä on musiikki, joka soi aina taustalla. Instagramista selviää, minkä kappaleen siivittämänä teosta on maalattu, mutta kappaletta itseään on turha etsiä maalauksesta. Se on ollut ehkä vain mielentila.
– En halua hieroa töitäni liikaa, vaan haluan, että niissä näkyy nopeus. Niissä saa olla rosoa ja hämmentävyyttä. Kyllä mä joudun kamppailemaan välillä ja tuijotan työtä joskus rasittavuuteenkin saakka. Sitten sanon itselleni, että nyt se vaan pitää tehdä valmiiksi.
– En jää odottamaan inspiraatiota, sillä sitä ei tule. Sitä aletaan vaan tekemään, eikä harrasteta mitään selityksiä. Piiskaan itseni tekemään, en salli löysäilyä.

Nimetön, 2026. Kuva: Janne Ratia
* *
Remonttihommia ja öistä maalaamista
Mikäli merkkeihin on uskominen, Ratian taiteilijaura on nyt hyvässä nousussa. Yhteisnäyttely Ars Pori -galleriassa viime vuoden syksyllä antoi jo viitteitä siitä, että Ratian kannatti antaa taiteenteolle yhä enemmän aikaa. Hän on viimeiset 30 vuotta elättänyt itsensä remonttihommilla, ja maalaamiselle on jäänyt aikaa vain öisin.
– Joskus parikymppisenä minulla oli pieni työhuone vuokralla muutaman vuoden ja maalasin. En silloin nähnyt omaa maalaamista kuin kai vain osittaisena terapiana niin kuin monet harrastajat.
– Sitten väliin tulivat työ, perhe ja lapset ja taiteenteko jäi pimentoon.
– Minun tyylini on ollut sanoa joka asiaan ’joo’ ja se on vienyt minut moniin hyviin paikkoihin ja tutustuttanut moniin mukaviin ihmisiin. Nyt on kuitenkin ehkä aika hieman rajata tekemisiäni, sillä tahtini on ollut kova.
– Olen ensin tehnyt päivätyöt ja sitten muu elämä päälle. Maalaamaan olen päässyt joskus kello 23:n jälkeen. Haluaisin nyt keskittyä maalaamiseen ja laittaa kaiken peliin, hän sanoo.

Nimetön, 2026. Kuva: Janne Ratia
* *
Pihavajasta kohti gallerioita
Nykyisin Nokialla asuva, mutta 35-vuotiaaksi saakka Tampereella elänyt Ratia tuntee olevansa yhä tamperelainen. Hän maalaa parhaillaan töitä näyttelyyn, joka avautuu Tampereella Kehystarinassa 1. lokakuuta.
– Sen jälkeen minut on kutsuttu pitämään näyttelyä Helsinkiin Kalliossa sijaitsevaan Om’pu Galleriaan.
Ratia sanoo, että vaikka näyttelyt teettävät lujasti töitä, ne myös antavat mahdollisuuden tavata ihmisiä kasvokkain. Se on vaihtelua maalaamiselle yksin pihavajassa ja töiden myymiselle somen kautta.
– Kun nyt mietin mennyttä elämää, niin on ehkä hyvä juttu, että elin tämän 30 vuotta tässä välissä ja näin elämää. Taiteenteko nuorena on erilaista kuin nyt viisikymppisenä. Olen aina tykännyt työstäni rakennusmaailmassa, mutta olen nähnyt siellä lähes tulkoon kaiken ainakin kaksi kertaa.
– Haaveilen nyt, että saisin jonkinlaisen elannon maalaamisesta. Kokeilen nyt, kun minulle aukesi siihen tilaisuus.
Ratia sanoo olevansa myös realisti:
– Vaikka työt menevät hyvin kaupaksi, on hyvä muistaa, että hinnat eivät ole päätähuimaavia ja se tekee osansa siihen. Mutta haluankin, että minulla on volyymia ja maalaan päivittäin. Ei minusta ole siihen, että teen isoa maalausta kaksi kuukautta ja hintalappu on 25 000 euroa. Uiskentelen täällä sivuvirrassa ihan tyytyväisenä.

Nimetön, 2026. Kuva: Janne Ratia
* *
Janne Ratia
- Ikä: 50 vuotta.
- Asuinpaikka: Nokia (kotoisin Tampereelta).
- Mistä löytää: Instagramissa tunnuksella @jannetapiolapio.
- Tampereella: Näyttely Kehystarinassa, avautuu 1.10.2026.
- Helsingissä: Näyttely Om’pu Galleriassa Kalliossa helmikuussa 2027.
- Taustaa: Viime kesänä teoksia oli esillä Tampereella Kahvila Runossa ja Parturi-kampaamo Rastassa. Edellisvuonna hän osallistui yhteisnäyttelyyn Ars Porissa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Panu Raipia ja 35 vuotta Komediateatteria: ”Teatterin tekemistä oppii näkemällä esityksiä, pitää nähdä”
HENKILÖ | Panu Raipia on pitkän tien kulkija ja paikkansa löytäneen Tampereen Komediateatterin taiteellinen johtaja.
”Ei jaksa enää 2020-luvulla kadulle lähteä, kun oli siellä jo 1960-luvulla” – Eriikka Magnusson täytti 80 vuotta
80 VUOTTA | Näyttelijä, ohjaaja Eriikka Magnussonin mielestä Suomen yhteiskunnan tila alkaa kovasti muistuttaa 1950-lukua: ”Kaikkea aikaan saatua edistystä ollaan viemässä pois.”
Sodassa on vain häviäjiä tänäänkin, muistuttaa Aidan Kansallisoopperaan tuonut israelilaisohjaaja
OOPPERA | Noa Naamat on siirtänyt muinaiseen Egyptiin sijoitetun tarinan nykyajan Lähi-itään vahvistaakseen viestin ajankohtaisuutta: sodissa ei ole koskaan voittajia.
Leevi Räsäsen mukaan säveltämiseen kuuluu ammattitaidon lisäksi myös mystinen taso
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Leevi Räsäsen säveltäjäntyötä eniten kiihdyttänyt ja mahdollisuuksia avannut oivallus on ollut irtipäästäminen.



