Kuva: Anne Kalliola
KUVATAIDE | Suomen käsityön museossa nähtävä mallisto on kunnianosoitus Lauri Greisin mummin karjalaisuudelle. Greis vie kansallispukuperinnettä rohkeasti kohti fantasiamaista nykymuotia.
Lauri Greis: Karelian Sportlore. Suomen Käsityön museo, Jyväskylä. 18.10.2026 asti.
Muoti- ja tekstiilisuunnittelun maisteriopiskelija Lauri Greisin näyttely Karelian Sportlore on esillä Suomen käsityön museossa (18.10.2026 asti). Vaatemallisto on kunnianosoitus suunnittelijan isoäidin karjalaisuudelle ja hakee inspiraatiota Antrean nuoren naisen kansallispuvusta. Kokonaisuus on osa Greisin Aalto-yliopiston muodin pääaineeseen tekemää palkittua kandidaatin opinnäytetyömallistoa. Tällä hetkellä Greis työskentelee Saksassa Adidaksella toisen vahvan kiinnostuksenkohteensa, urheiluvaatteiden, parissa.
Mallistossa onkin karjalaisuuden lisäksi kaksi muuta pääteemaa: toinen on urheiluvaate ja kolmas kansallispukukulttuuri. Tuulipuvusta nousee herkullinen aasinsilta suomalaista kansallispukukulttuuria kohtaan. Kansallispuvut ovat jääneet pienemmän piirin käyttöön, kun taas rakastetulla ja vihatulla tuulipuvulla enemmän koko kansaa koskevaa symboliarvoa.
– 1980-lukua pidetään hirveiden tuulipukujen aikana. Itse inspiroiduin enemmän gorpcoresta: tuulipuvuista modernilla tatsilla, siitä kun kaupungissa pukeudutaan ulkoiluvaatteisiin, Greis kertoo.
Kuva: Helmi Padatsu
Greis oli Aalto-yliopistossa ensimmäisellä vuosikurssilla, kun hänen karjalainen mumminsa kuoli ja hän näki ensimmäisen kerran perinnöksi saamansa kansallispuvun. Sen sykeröpäähine oli pysäyttävä: samalla historiallinen, mutta jollain tapaa futuristinen elementti.
– Se näytti vähän scifiltä. Tosi kaunis punainen väri, josta roikkuvat pirtanauhat ja joiden päässä roikkuvat massiiviset villatupsut. Siitä näki heti, että se on design-elementtinä sellainen, että tämä pitää tuoda nykypäivään tai yhdistää eri tyyleihin.
Greisin leikevihkossa inspiraatio kulkee Museoviraston mustavalkokuvista perinnetekstiilin kirjottuun pintaan, lintujen lajikuvista käsin kirjoitettuun tekstiin. Tunnelatautumisessa karjalaisuuteen auttoivat mummin isän päiväkirjat ja mummin elämästään ja perheestään kirjoittama essee. Konkreettisessa suunnittelussa suomalaisia kansallispukuja 1900-luvun alussa käsittelevät teokset tulivat hyvin tutkituiksi. Mallistossa on monia vaiheita, kun tekee kaiken itse konseptoinnista suunnitteluun, tuotekehityksestä materiaalien hankintaan sekä materiaalien ja tuotteen valmistukseen. Käytännössä koko prosessi tehdään itse. Greis kiittää opinnäytetyön ohjaajaansa Elina Peltosta jatkuvasta tuesta prosessin aikana.
– Adidaksella keskityn vain yhteen osaan, mikä on suunnittelu. Mutta on paljon hyötyä, kun ymmärtää koko prosessin ja on päässyt laajalla skaalalla käyttämään koulussa opittuja taitoja.
Greisin leikevihkossa inspiraatio kulkee Museoviraston mustavalkokuvista perinnetekstiilin kirjottuun pintaan, lintujen lajikuvista käsin kirjoitettuun tekstiin. Kuva: Anne Kalliola
* *
Mallien asennot muistuttavat yhtä aikaa muotimaailman eleettömiä poseerauksia ja vanhojen valokuvien jäykkyyttä, joka johtui pitkästä valotusajasta. Yksityiskohtien korostaminen ja yhdistely aikakausien yli tuottaa mielenkiintoisia lopputulemia. Yhdessä puvussa kansallispuvun tupsu kertautuu hameeksi ja huivi peittää koko pään. Huivien alla on lippiksiä, ja sykeröpäähine antaa muotonsa fantasiamaiseen, pään yli koukkaavaan koristeeseen. Valkoinen asu on saanut inspiraationsa kansallispuvun valkoisesta essusta. Sen huivin ja käsilaukun brodeeraukset johdattelevat karjalaisesta kuvamaailmasta mukailtuun symboliin, joka löytyi eteläkarjalaisia kansallispukuja käsittelevästä teoksesta ja jonka Greis mukaili ensi kertaa tietokoneohjatuille kangaspuille.
Muhkea sinipunainen kukallinen hame saa seurakseen pullean mustan takin ja punaisen huivin, jonka alla on lippalakki.
Kuva: Kristian Presnal
Asuissa tekniset materiaalit kohtaavat perinteiset käsityötekniikat, ja lopputuloksena syntyy fantasiamaisia ja scifimäisiä kokonaisuuksia, joiden muotinäytökset pyörivät looppina museon näytöllä.
Karjalaisen kansanpuvun nostaminen aiemmin vähän vitsikkäästikin ”kansanpuvuksi” tituleeratun tuulipuvun rinnalle luo kontrastia, joka toimii hauskasti muotimaailmassa. Kansanperinne kohtaa tuulipukukansan, ja tämä kättely on samalla rajanylitys muotimaailman, karjalaisen kansanperinteen ja tuulipukukansan välillä.
Anne Kalliola
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vapaus barrikadeilla – Miten Delacroix’n mestariteos puhuttelee vielä kahdensadan vuoden jälkeenkin?
ESSEE | Maalauksen hahmoissa kauneuden ihanteet yhdistyvät kapinan arkiseen todellisuuteen. Teos muistuttaa meitä siitä, miten hauraita käsitteitä ovat demokratia ja vapaus.
Voiko ajatus taiteesta olla taideteos? Pohdintaa Anish Kapoorin näyttelystä Serlachiuksella
ESSEE | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen purkaa esseessään Anish Kapoorin näyttelyssä syntyneitä kysymyksiä taiteesta.
Elga Sesemann aloittaa Ateneumin uuden Modernit klassikot -näyttelysarjan
KUVATAIDE | Elga Sesemann (1922–2007) oli modernin ajan taiteen uudistaja ja Karjalan evakko. Muistot Viipurista ja evakkomatka talvisotaa pakoon toistuvat taiteilijan aihepiirissä.
Arttelin seinään valmistui uusi muraali – Sebastian Schultz otti aiheen rakennuksen historiasta
JULKINEN TAIDE | Sebastian Schultz on maalannut pienoisnosturin korissa Kumppanuustalo Arttelin seinään uutta muraalia. Teos julkistetaan Tapahtumien yönä.