Rakkaus kukoistaa Väinö Linnan syntymäpitäjässä Urjalassa. Kirjallisuustapahtuma Pentinkulman päivät keräsi urjalalaisten rakkausmuistoja. Kirsti Niemistö kertoi Kulttuuritoimitukselle oman tarinansa.

Marja Aaltio

”Kaunis kesäyö, nuoruus, rakastuminen, viattomuus. Sain rakkaaltani jasmiinin oksan. Nyt vien oksan hänen haudalleen.”

Jotakuinkin näin kuuluu teksti, jonka Kirsti Niemistö kirjoitti Urjalan torilla Pentinkulman päivien teltalla rakkausmuistojen keräyslaatikkoon. Ihan sanasta sanaan hän ei tekstiä muista, sillä ajatus osallistumisesta rakkausmuistojen keräykseen syntyi siinä hetkessä, torilla, ja alkuperäinen teksti jäi sinne laatikkoon

Sunnuntaina teksti ilmestyi Pentinkulman päivien Instagram-tilillä, missä on muitakin koskettavia rakkaustekstejä.

Tuon kesäyön Urjalassa Kirsti Niemistö muistaa tarkasti. Jasmiinin kukkien tuoksu vie hänet siihen tilanteeseen yhä uudelleen. Elettiin 1960-luvun loppua. 17-vuotias Kirsti oli tansseissa tavannut mukavan pojan.

– Myöhemmin olimme hänen kotitilallaan. Hän antoi minulle jasmiinin oksan, ja rakastuin. Kotona hain kirjahyllystä siskon hienon pikarin, johon laitoin oksan. Livahdin nopeasti sänkyyn, eikä tiukkaa kotikuria pitänyt isäni onneksi huomannut myöhäistä kotiintuloani. Aamulla heräsin jasmiinin huumaavaan tuoksuun.

Pojasta, Pertteli Niemistöstä, tuli kahdeksan vuoden jälkeen Kirsti Niemistön aviomies. Joka vuosi jasmiinin kukinnan aikaan mies muisti tuoda vaimolleen jasmiinin oksan. He ehtivät olla naimisissa 35 vuotta, kunnes puoliso menehtyi syöpään reilut seitsemän vuotta sitten.

– Nyt vien jasmiinin oksan hänen haudalleen. Suru sattuu kipeästi vieläkin, vaikka on jo kulunut seitsemän vuotta.

Kirsti Niemistön äänestä kuultavat läpi kyyneleet, kun hän muistelee puolisoaan.

Pertteli Niemistö muisti aina jasmiinin kukkiessa tuoda vaimolleen sen oksan. Jasmiini muistutti heitä molempia rakastumisen hetkestä.

Vaikka Kirsti Niemistö oli rakastunut, ei hän rynnännyt suin päin avioon. Ensin piti käydä lukio loppuun, sitten emäntäkoulu ja sairaanhoitajaksikin piti valmistua. Vasta sitten oli avioliiton vuoro. Pari vihittiin 3.7.1976 ja siitä päivästä asti Kokon kylästä kotoisin oleva Niemistö on asunut Honkolassa. Heille syntyi kolme lasta, ja nyt Kirsti Niemistö on myös yhden ihanan ihmistaimen isoäiti – laihialaisittain momma, sillä Pertteli Niemistö oli kotoisin Laihialta.

Honkolan kartanon ja Urjalan pappilan alusmaille on myös Väinö Linna sijoittanut Täällä Pohjantähden alla -trilogiansa tapahtumapaikan Pentinkulman. Linna syntyi Urjalassa, ja monille vanhoille urjalalaisille teossarja kertoo nimenomaan Urjalan historiasta, vaikka Linnan hahmot ovatkin fiktiivisiä. Niemistö muistelee, miten joku Linnan aikalaisista saattoi joskus todeta, että kyllä se Linna sen asian muistaa väärin.

– Sitten piti muistuttaa, että Täällä Pohjantähden alla ei ole Urjalan pitäjähistoria vaan romaani.

Tango herättää ikävän

Kirsti Niemistö, jonka urjalalaiset tuntevat myös Venlana, on aktiivinen kotiseutuihminen. Hänen anoppinsa Aino-Inkeri Kumara-Niemistö oli perustamassa Väinö Linna -seuraa, ja myös Kirstin puoliso Pertteli toimi seurassa. Kirsti Niemistö opastaa Pentinkulman kävelykierroksia ja Pentinkulman päivien pyöräretken Väinö Linnan maisemiin.

Väinö Linnan maisemat ovat osa Kirsti ja Pertteli Niemistön rakkaustarinaa. He tekivät yhdessä työtä Linnan perinnön säilyttämiseksi. Yhteisiä harrastuksia oli toki monia muitakin. Kuten tanssi. He tapasivat toisensa ensimmäisen kerran Humppilan seurojentalolla.

– Vieläkin, kun kuulen kauniin tangon, iskee haikea ikävä.

Yhteinen rakas harrastus oli myös kirjoittaminen. Aluksi se oli vain puolison harrastus, mutta tämä houkutteli vaimonsa mukaan kirjoittajakurssille.

Puolison kuoleman jälkeen kirjoittamisesta tuli myös osa surutyötä. Kirsti Niemistö sai ystävältään muistikirjan ja hyvän neuvon.

– Ystäväni, joka on äidinkielenopettaja, oli liimannut kirjaan muutaman kuvan ja kirjoittanut tekstiä. Hän sanoi, että täytä sinä loput. Olin kuuliainen oppilas ja kirjoitin kirjan täyteen muistoja.

Kirjoittaminen auttoi. Ei suru mihinkään hävinnyt, mutta olo helpotti. Toki Niemistö myös puhui sukulaisten ja ystävien kanssa. Hän ei kuitenkaan halunnut koko ajan kaataa omaa tuskaansa lapsilleen tai ystävilleen. Lapsilla oli oma surunsa.

Pentinkulman päivien rakkausmuistojen keräys sai Kirsti Niemistön tarttumaan kynään vielä toisenkin kerran. Torilla kiireesti kirjoitettu suorasanainen teksti haki runon muodon. Mukaan tuli myös hekumaa – kuten Pentinkulman päivien teemaan, lihan iloja, sopii.

Tällainen siitä tuli:

”Ensi suudelma
arasti hapuileva,
suloinen muisto.

Sinäkö sen teit?
Kesäyön vaaleudessa
puhkesin kukkaan.

Sisäinen polte
rakkautta vai kiimaa?
Mitä väliä.

Villi, ihana tunne,
viettelevä kiusaus.”

Pentinkulman päivät

  • Pentinkulman päivät Urjalassa 4.8.2019 asti.
  • Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1978. Pääjärjestäjät Väinö Linna -seura ja Urjalan kunta.
  • Joka vuosi tapahtumalla on erityinen teema, jonka ympärille ohjelma rakentuu. Tänä vuonna teemana on lihan ilot. Vuodesta 1987 alkaen ohjelmassa on ollut myös esikoiskirjailijaseminaari.
  • Tänä vuonna ohjelma alkoi sunnuntaina 28.7.2019 verkossa julkaistuilla rakkausmuistoilla. Mukana on myös runovideoita sekä kirjailijoiden mietteitä vuoden teemasta eli lihan iloista.
  • Ohjelman kestosuosikkeja ovat maanantai-illan pyöräretki Täällä Pohjantähden alla -trilogian maisemiin ja päätös sunnuntaina järjestettävä draamakierros Väinö Linnan jalanjäljissä.
  • Lisää ohjelmaa tapahtuman verkkosivuilla.
  • Rakkusmuistoja löytyy Pentinkulman päivien Instagram-tililtä ja Facebookista.