Silvia Hosseini ja Antti Hurskainen Lukulaarissa. Kuva: Sari Harsu
KIRJALLISUUS | Antti Hurskainen esittelee esseekokoelmassaan Juha Seppälän tuotannon keskeisiä teemoja ja ilmaisukeinoja. Hurskaisen missio on saada muutkin lukemaan arvostamansa kirjailijan teoksia.
Sari Harsu, teksti
Kirjailija Antti Hurskainen tutustui kuutisentoista vuotta sitten Juha Seppälän Paholaisen haarukkaan (WSOY, 2008) ja vaikuttui. Nyt hän on kirjoittanut Seppälän teoksia käsittelevän Musta rauha -esseekokoelman (Siltala, 2026) ja oli helmikuun viimeisenä lauantaina (28.2.26) Tampereen Lukulaari Klubilla Silvia Hosseinin haastateltavana kertomassa kirjastaan.
Esseissään Hurskainen pyrkii perustelemaan, miksi muidenkin kannattaisi lukea Seppälän tuotantoa.
Helsingissä asuva kirjailija ei ole tavannut porilaista Seppälää eikä aio tavata jatkossakaan vaan ”vaalii Porin ja Helsingin välistä etäisyyttä”.
Hurskaisen mukaan Seppälän monipuolisen tuotannon ydintä on pohdinta, mitä olemassaolo on. Kärsimys, kuolema ja kristilliset teemat ovat ominaisinta Seppälää.
– Se, että hän antaa lukijoilleen myös huumoria, on kelvollista asiakaspalvelua – ja korostaa hänen teostensa yhdeksänkymmentäprosenttista ilottomuutta, Hurskainen kirjoittaa Mustassa rauhassa.
Seppälän ensimmäisissä teoksissa kristillisyys on vielä jokseenkin piilossa, mutta Riikinkukon sulka -novellikokoelman (WSOY, 1989) Pääsiäinen-novelli on jo ”perusteellisesti kristillinen tekstikokonaisuus”.
Kirjailijan šokkipaljastus!
Hurskainen paljastaa Lukulaarissa, että hän ei kirjoita rahan tai maineen takia – eikä hänen mukaansa kumpaakaan ole ylenpalttisesti tullutkaan. Hänen tavoitteenaan on tuottaa laadukasta tekstiä, saada muotoiltua sanottavansa mahdollisimman kirkkaasti.
Kivutta hyvä teksti ei aina synny.
– Helpomminkin sen pienen rahan ehkä saisi, kirjailija toteaa, mutta ei näe muuta vaihtoehtoa kuin tehdä teoksia, puolustaa kirjoittamisen arvoa kirjoittamalla.
Hän kertoo olevansa työorientoitunut kirjoittaja.
– Joka päivä pitää kirjoittaa jonkin verran tunteakseen, että elää.
Hurskainen pitää tyyliä kirjallisuuden elimellisenä osana.
– Kirjallisuus on yhtä kuin tyyli, hän sanoo, se ratkaisee kaiken.
Hurskaisen omaa ilmaisutapaa on verrattu muun muassa juuri Seppälän tyyliin.
Hyvää tekstiä voi Hurskaisen mielestä kuitenkin kirjoittaa monella tapaa:
– Ei Seppälän niukka tyyli ole ainoa hyvä tyyli.
Älä tapa!
Esseeteoksen kirjoittamiseen valmistautumisen Hurskainen aloitti lukemalla ja tekemällä muistiinpanoja.
– Ajattelin, että paras tapa on kerrata Seppälän tuotanto kronologisesti.
Kun esseisti oli edennyt vuoteen 2004, muistiinpanoja oli jo valtavasti. Routavuotta (WSOY, 2004) lukiessaan hän kuitenkin oivalsi, että voisi tehdä tästä teoksesta oman tekstinsä. Sen sijaan, että olisi jatkanut vain muistiinpanojen tekemistä, hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä esseetä, jonka muoto löytyi lopulta aika helposti.
Hurskainen käsittelee Kaarle-Eric Auvisen elämä ja teot -esseessään Seppälän romaanin ohella todellisia koulusurmia ja päättää tuoda tekstiin myös minän, vaikka ensin ajatteli pitää itsensä ulkopuolella.
Hurskainen pitää Routavuotta jopa vähän vaarallisena teoksena. Suurin osa ihmisistä lukee sen oikein, kaunokirjallisuutena, mutta vaarana on, että joku saattaa ottaa tekstin yllytyksenä:
– Jossakin joku kiinnostuu siitä väärällä tavalla.
Tekoihin ryhtymisen sijasta on kauniimpaa vihata ”eikä tehdä asialle mitään”.
Esseisti pohtii misantropian ilmenemismuotoja – väkivaltaista ja esteettistä – ja antaa oman suosituksensa:
– Kannattaa valita esteettinen.
Hurskaisen haastattelun tallenne tulee Lukulaarin Youtube-kanavalle.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Osallistu lippuarvontaan ja lähde Tampereen Kirjafestareille 2026!
ARVONTA | Kulttuuritoimitus on avannut Facebookissa arvonnan, josta viisi onnekasta voittaa yhden päivän liput kahdelle Tampereen Kirjafestareille.
Maxim Fedorov arvostaa kirjaa, eikä ole siinä yksin – ”Sometekstit ovat näyttö siitä, millaisia kirjani ovat”
HENKILÖ | Viikolla Lapissa, perjantaina Tampereella, lauantaina Ruovedellä ja maanantaina Huittisissa. Maxim Fedorov kiertää Suomea tiivistä tahtia viisi viikkoa.
Suotta unohduksiin jäänyt – Keltaisen kirjaston numero 52, Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella
KOLUMNI | Moderninkin sodan jälkeen maisema on hävitettyä tasamaata ja ihmiset yhtä hukassa kuin aina.
Kuinka yhteiskunnassa voi toimia ilman, että kilpailee muita vastaan? Lukukoira näyttää mallia
KOLUMNI | Niina Juutilainen harhaili Helsingin kirjamessujen lastenosastolla ja pohti rahan, tehokkuuden ja voiton maksimoinnin eetosta Varjokirjamessuilla.