Sodassa on vain häviäjiä tänäänkin, muistuttaa Aidan Kansallisoopperaan tuonut israelilaisohjaaja

Kuva: Emma Suominen

Marja Heinonen, teksti

En muista koskaan aikaisemmin istahtaneeni oopperan katsomoon yhtä ristiriitaisin odotuksin kuin keskiviikkona 2.9.2026 odottaessani esiriipun avautumista Helsingin Kansallisoopperassa. Alkamassa oli Giuseppe Verdin rakastettu ooppera Aida, joka pyörii Kansallisoopperan päänäyttämöllä elokuun lopulta 2.10. asti.

Aida kertoo ajattoman tarinan sodan todellisuudesta ja siitä, mihin ”me vastaan muut” -ajattelu aina johtaa. Jo Verdin alkuperäisteoksessa mukana ollut yhteiskuntakritiikki ja sen jälkeen useissa sen eri versioissa muun muassa Lähi-idän jännitteitä käsitelleet tematiikat on kuitenkin yleensä sijoitettu oopperan alkuperäiseen miljööseen muinaiseen Egyptiin. Kansalisoopperassa israelilainen ohjaaja Noa Naamat on siirtänyt tapahtumat nykypäivän Lähi-itään. Alueelle, jossa parhaillaan käydään siviileille erittäin tuhoisaa sotaa Gazassa. YK:n itsenäinen tutkintakomissio totesi viimeksi kesäkuussa Israelin syyllistyvän kansanmurhaan Palestiinassa.

Miksi siis jännitin ennen esiriipun avautumista? Olin huolissani siitä, että Naamat asettuu yksisilmäisesti Israelin valtion puolelle puolustaessaan sodan uhreja. Onneksi huoli oli turha.

Naamatin ja Bettina Johnin pelkistetty lavastus ja nykysodan äänet ja sotilaiden tyhjän hurmoksen näyttämölle tuova Naamatin ohjaus muistuttivat sodan raakuudesta ja mielettömyydestä myös tänä päivänä – riippumatta sodan osapuolesta. Noa Naamat on suunnitellut valot yhdessä Heiko Steuernagelin kanssa. Naamat vastaa myös teoksen pukusuunnittelusta. Verdin musiikki asettuu tunnetusti heikomman puolelle, niin myös tässä. Upeasti soivissa kuorokohtauksissa kuuluivat sotilaiden uho ja toisaalta kärsivien siviilien käsinkosketeltava tuska.

Israelilainen ohjaaja Noa Naamat. Kuva: Marja Heinonen

”Kun synnyin, minut piti viedä pommisuojaan”

Tapaan ohjaajan Naamatin Kansallisoopperan neuvotteluhuoneessa tuoreeltaan Aidan kenraaliharjoituksen jälkeen. Paikalle saapuu tummahiuksinen, rennosti pukeutunut nuori nainen, joka pyytää kohteliaasti anteeksi myöhästymistään. Loppukeskustelu kenraalin jälkeen taiteilijoiden kanssa oli venynyt.

Ystävällisesti hymyilevä Naamat vaikuttaa väsyneeltä, mutta innostuu puhuessaan Helsingin-ensi-iltaa lähestyvästä oopperasta (ensi-ilta oli 28.8.). Aida on Suomen kansallisoopperan ja Darmstadtin valtionteatterin yhteistuotantoa eli nykykuosissaan Aida ei kohoa näyttämölle ensimmäistä kertaa.

Israelilaissyntyinen ohjaaja haluaa häivyttää oopperan suorat kytkökset Israelin ja

Palestiinan välillä käytävään raakaan sotaan ja korostaa sekä meidän tapaamisessamme että muissa Aidaa koskevissa haastatteluissaan, että hän ei ole poliittinen henkilö. Naamat haluaa tuoda esille sen, miten sodassa kärsivät aina tavalliset ihmiset.

Sodan teema on hänelle hyvin henkilökohtainen, mistä kumpuaa vahva sodanvastainen viesti. Naamatin isovanhemmat pakenivat aikoinaan Afganistanista, Turkista ja Irakista. Naamat itse on elänyt konfliktialueella, jossa pommisuojaan juokseminen on ollut arkipäivää:

– Synnyin Israelissa. Kun synnyin, minut piti viedä pommisuojaan. Kasvoin rajalla ja opin tarkistamaan uutiset viiden minuutin välein, hän kuvailee.

Kysymykseen oopperan sijoittamisesta nykypäivän Lähi-itään hän kuittaa sillä, että myös Egypti, alkuperäinen Aidan näyttämö on Lähi-itää.

Sen tilasi Egyptin hallitsija juhlistamaan Suezin kanavaa ja Kairon kuninkaallista oopperataloa. Ooppera sai kantaesityksensä Kairossa vuonna 1871. Verdi ei kuitenkaan tyytynyt yksioikoiseen historialliseeen tarinaan Egyptin PR-tarpeisiin, vaan käsitteli historiallisen tarinan suojissa ajankohtaisia yhteiskunnallisia jännitteitä ja esitti suorasukaista kritiikkiä eurooppalaisia imperialisteja kohtaan.

Kuva: Emma Suominen

Toivon teema kantaa Aidassa

Naamat uskoo taiteen kykyyn ja mahdollisuuksiin saada jotain muuttumaan maailmassa. Hän muistuttaa, miten jokainen taiteilija tuo omat kokemuksensa siihen, miten hän kertoo tarinaa.

– Taiteen voima on siinä, että se tuo ihmiset yhteen. Minä olen täällä rakentamassa siltoja.

Verdin valinta oli Naamatille aikanaan helppo, vaikka hän kertoo monien olleen epäileväisiä sen suhteen. Hänelle Verdin musiikissa oli pinnan alla paljon sellaista, mihin hän halusi tarttua. Naamatille oli myös itsestään selvää, että hän halusi käyttää tätä oopperaa sodanvastaisen viestin välittämiseen.

Naamat haluaa nostaa esille toisen Aidan hänelle keskeisen teeman sodan kauheuksien rinnalle – toivon ja rakkauden. Aida kertoo sodan ohella myös orjaksi otetun prinsessan Aidan ja sotajoukkoja johtavan sotasankari Radaméksen rakkaustarinan maailmassa, jossa muut kaikki uskovat koston voimaan eikä kukaan heidän rakkauteensa.

Naamat kertoo, miten Aida ja Radamés valitsevat toisin. Se on hänelle muistutus siitä, miten tarvitaan vain kaksi ihmistä saamaan aikaan muutos.

– Puhun omasta kokemuksesta. Tämä on ainoa tie pois sodista. Aidassa jopa kaikkein aggressiivisin hahmo tajuaa, että rauha on ainoa mahdollinen vaihtoehto. On tärkeää ymmärtää miten brutaalia hintaa sodista maksetaan. Toivoa syntyy silloin, kun katsomme toisiamme silmiin sen sijaan, että suljemme ulkopuolelle.

Kuva: Emma Suominen

Rauha rakentuu myötätunnon kautta

Naamatilla on kokemusta myös siitä, miten ihmisten perimmäiset toiveet ja tarpeet ovat kovin samanlaisia olosuhteista riippumatta. Hänelle toivon ajatus tiivistyy lapsiin.

– Ihmiset sodan molemmilla puolilla haluavat hyvän elämän lapsilleen.

Kuin tästä muistutuksena ohjaaja tuo Aidan näyttämölle sekä ensimmäisiin että viimeisiin hetkiin lapset. Ooppera alkaa kohtauksella, jossa lapset useiden minuuttien ajan leikkivät näyttämöllä. Leikkivät, ei mitään muuta. Myös lopussa Aidan ja Radaméksen koskettavassa loppukohtauksessa näyttämölle astelee tyttö ja poika käsi kädessä. He alkavat taas leikkiä.

Lähdin oopperasta esityksen jälkeen vaikuttuneena. Viesti sodan aina liian kovasta hinnasta tavallisille ihmisille välittyi upeasti ja koskettavasti kautta koko esityksen.

Naamat on valinnut Aidassa sen ainoan mahdollisen puolen, jonka sodassa voi ottaa – rauhan puolesta, sotaa vastaan. Tärkeän viestin soisi tunkeutuvan parhaillaan uutiset täyttävien Venäjän ja Ukraninan sodan rauhanneuvotteiijoiden tajuntaan. Jokainen sota maailmassa on liikaa.

Yhtä tärkeää oli toivo ja viesti, jonka Naamat haluaa välittää: rauha alkaa siitä, että uskallamme nähdä toisemme myötätunnon kautta.

Aidan roolissa vuorottelevat sopraanot Monica Zanettin ja Liana Aleksanyan*. Radamèksen tenoriroolissa Giorgi Sturua ja Milen Bozhkov. Amneriksena vuorottelevat mezzosopraano Tuija Knihtilä ja Emilia Rukavina. Amonasrona esiintyvät baritoni Samuli Takkula sekä bassobaritoni Tuomas Pursio. Ramfiksen roolissa vierailevat bassot Don Lee ja Young-Doo Park, Kuninkaana vuorottelevat Koit Soasep ja Volodymyr Tyshkov. Ylipapittaren roolin tekevät sopraano Marianne Montonen sekä sopraano Anna Barletta. Lähetin roolissa vuorottelevat tenori Otso Sipilä sekä baritoni Johannes Pessi.

Musiikin johtaa Dan Ettinger.

Marja Heinonen

*Kursivoidut nimet olivat rooleissa 2.9.2026 esityksessä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua