Oppi-isä ja studioisäntä Rami Hänninen toimi Aukusti Koiviston aputuottajana. Juho Kulmala purkittaa lasin takana bassoraitoja. Kuva: Pekka Mikkola
HENKILÖ | Nuori pälkäneläismuusikko risteyttää 1950–1960-lukujen amerikkalaista rockabillya ja countrya perinteiseen suomalaisiskelmään ja rautalankaan. Matkalla sinne jonnekin -levy rakentaa siltaa kielimuurin yli: juurimusiikin ikivihreitä kuullaan suomeksi ja Marko Haaviston Paha vaanii englanniksi.
Tommi Liljedahl, teksti
Nuoren pälkäneläismuusikon Aukusti Koiviston viimevuotinen debyytti lähti juurilta. Sinisen talon seinustalla -albumi oli nimetty kotitalon mukaan. Siellä hän oppi soittamaan kitaraa.
Kesäkuun puolivälissä julkaistu kakkosalbumi Matkalla sinne jonnekin vie syvemmälle musiikin juurille; kotitalon seinustalta countryn ja rockabillyn synnyinsijoille.
Amerikassa reissatessaan Koivisto on löytänyt muun muassa Bob Dylanin ja Neil Youngin uudella tavalla – ja huomannut, ettei alkulähteiltä välttämättä löydy kotikylää kummempaa paikkaa. Intohimolleen omistautuneet muusikot ovat ponnistaneet varsin monenlaisista lähtökohdista.
Isoihin kappaleisiin tarttuminen mietitytti
Alakouluikäisenä kitaraan tarttuneen Aukusti Koiviston musikaalisena tienviittana toimivat kodin levyhyllystä löytyneet Agents-levyt. Nyt 24-vuotias muusikko karistelee harteiltaan rautalankakitaristin leimaa.
– Kyllä rautalanka on edelleen vahvasti läsnä ja kuuluu musiikissa, mutta pidän itseäni laulajakitaristina.
Musiikissaan hän risteyttää 1950- ja 1960-luvun amerikkalaista rockabillya ja countrya perinteiseen suomalaisiskelmään ja rautalankaan. Väliin jää mantereen kokoinen pelikenttä.
Uudella levyllä Koivisto astuu suuriin saappaisiin. Nuorukainen versioi esimerkiksi Elton Johnin Your Songin Juicen suomennoksena. Aiemmin sitä ovat esittäneet muun muassa Pate Mustajärvi ja Seppo Tammilehto omalla tekstillään.
Levyn päätteeksi kuullaan Glen Campbellin Wichita Lineman. Tie jatkuu äärettömiin -käännöstä on aiemmin tulkinnut Topi Sorsakoski.
– Halusin tuoda amerikkalaiseen ikivihreään uutta tunnelmaa, joka on lähempänä Suomi-iskelmää. Aluksi sitä tietenkin mietti, onko minulla oikeutta lähteä sellaista tekemään, mutta monet sanoneet pitävänsä päivitetystä versiosta.
Aukusti Koivisto ehti esitellä uuden bändinsä ennen kuin korona tyhjensi keikkakalenterin. Kuva: Katri Karvinen
Juurimusiikkia 2020-luvulle päivitettynä
Matkalla sinne jonnekin ei esittele Aukusti Koiviston biisintekotaitoja, vaan tarjoilee 2020-luvulle päivitettyä vintagemusiikkia. Klassikoiden lisäksi mukana on vuosikymmenten varrella unohdettuja lauluja rockin syntyajoilta. Osa kuullaan ensimmäisellä kotimaisella.
On sanottu, ettei pitäisi lähteä versioimaan vanhoja biisejä, jos coverit eivät ole alkuperäisversioita parempia. Koivistolla on toinenkin tavoite: hän tarjoaa vanhoihin lauluihin uutta kuvakulmaa ja esittelee niitä uusille kuulijoille.
Ennakkomaistiaisina tarjoiltu Weeping Willows -käännös pistää suomalaiskuulijan keskittymään Broken Promise Landin sanoihin uudella tavalla.
– En itsekään keskity ensisijaisesti englanninkielisiin teksteihin. Olen harmonian ystävä ja kuuntelen ensin melodiaa. Mutta muutaman kerran jälkeen aukesi, mitä laulussa sanotaan.
Käännösoikeuksien hankkiminen vaati pientä byrokratiajumppaa.
– Suomessa on pitkä, mutta hiipunut käännösperinne. Oikeuksien saaminen on helpompaa, jos kappale on tehty ennenkin suomeksi. Finnhits-aikoina oikeuksien saaminen oli helpompaa, jos niiden perään edes kyseltiin.
Koiviston piti lähettää aika monta sähköpostiviestiä ja demoversiota ennen kuin pääsi levyttämään Särjettyjen maan. Käännösteksti sen sijaan syntyi helposti.
– Pistin Kyösti Mäkimattilalle iltapäivällä kolmen aikaan viestiä, että kääntyisiköhän tällainen suomeksi. Valmis teksti tuli samana iltana. Jälkikäteen on juteltu, että kappaleen voi kääntää joko kirjaimellisesti tai lähteä hakemaan tunnelmasta ihan uutta tarinaa. Tässä mentiin aika tavalla alkuperäistä mukaillen, Koivisto kiittelee pitkäaikaista yhteistyökumppaniaan ja esikuvaansa.
Alun perin Broken Promise Land -käännöksen piti tulla Topi Sorsakosken viimeiseksi jääneelle levylle, mutta se päätyi albumille Esa Pulliaisen kitaroimana instrumentaalina, koska Sorsakoski ehti kuolla ennen lauluosuuden taltiointia.
Aukusti Koiviston (vasemmalla), levyllä rumpuja soittaa Heikki Sandrén ja bassoa Juho Kulmala. Kuva: Pekka Mikkola.
Paha vaanii kääntyi Haunted by the Deviliksi
Aukusti Koivisto tarjoilee musiikkivaikutteita myös toiseen suuntaan: uudella levyllä kuullaan englanninkielinen versio Marko Haaviston Paha vaanii -hitistä. Kitaristina toimii Poutahaukoista tuttu Jouni Saario.
Koiviston mielestä Suomesta löytyy paljon musiikkia, joka ansaitsisi tulla käännetyksi kansainvälisille kuulijoille. Esimerkiksi Dallas Waynen Hän-käännös poiki maailmalla kiinnostusta J. Karjalaisen muutakin tuotantoa kohtaan.
Perry Comon yli 60 vuotta sitten levyttämän Glendoran Koivisto palauttaa rockabillyjuurilleen. Suomessa kappale tunnetaan paremmin Baddingin Ikkunaprinsessana.
Komeaääninen laulaja osoittaa olevansa myös uskottava rockabillysolisti.
– Laulu tuli mukaan aikanaan, kun aloin laittaa kotiäänityksiä julki Youtubessa. Laulu on yksi soitin, mutta tärkeä sellainen, koska sitähän ensimmäisenä kuunnellaan.
Lähimusiikkia oppi-isän studiolla
Uusi levy syntyi esikoisen tapaan Niitty-Seppälän tilalla Rami Hännisen VK-studiolla.
– Kesällä alettiin tehdä demoja, ja syyskuussa päästiin äänityksiin, jotka jatkuivat talven yli.
Koivisto on yksin päävastuussa albumin tuotannosta, sovituksista, äänityksistä ja miksauksista.
– Kun itse tehnyt itsensä näköisen levyn, niin ei tarvitse jälkikäteen jossitella esimerkiksi tuottajan ratkaisuja.
Koivisto kiittelee saaneensa arvokasta apua studion isännältä.
– Rami on toiminut aputuottajana ja antanut neuvoja, sillä yksin tehdessä tulee helposti sokeaksi. Myös bändin rumpali Eero Sampolahti on auttanut päätöksissä, joita on vaikea tehdä itsekseen.
Rami Hänninen oli alun perin Koiviston esikuva kitaristina. Sittemmin oppi-isästä on tullut ystävä ja kollega. Hän tarjosi nuorelle muusikolle korkeakoulun alalle, sillä Koivisto pääsi vuosiksi Varjokuvan apumieheksi. Nyt takana on yli 500 keikkaa erilaisilla kokoonpanoilla.
Nykyisin Koivisto toimii Hännisen kumppanina studiolla.
– Jaamme keskenämme projekteja, joissa toimin paitsi äänittäjänä ja miksaajana, myös studiomuusikkona.
VK-studiosta on tullut Koivistolle toinen koti.
– Tuon tason studioita ei löydy lähimailta montakaan. Pääsen sinne viidessä minuutissa tekemään omia juttuja rauhassa.
Aukusti Koiviston bändissä soittavat Arttur ”AT” Teränen (kitara, vasemmalla), Juho Eskola (basso, oikealla) ja Eero Sampolahti (rummut). Kuva: Katri Karvinen
Uusi bändi ehti esittäytyä ennen koronaa
Levyllä rumpalina toimii Agentsista ja Varjokuvasta tuttu Heikki Sandrén. Bassoa soittaa Varjokuvassa musisoinut Juho Kulmala. Lisäksi mukana on muun muassa Saimaasta ja FBI-Beatista tuttuja osaajia.
Aukusti Koivisto on ottanut haltuun uusia soittimia, ja levyllä kuullaan muun muassa pedal steel -kitaraa, jonka soittoa hän opetteli puolen vuoden aikana.
Koiviston livekokoonpanossa soittavat Arttur ”AT” Teränen (kitarat, huuliharppu ja taustalaulu), Juho Eskola (basso) ja Eero Sampolahti (rummut ja taustalaulu). Bändin ydin löytyi varusmiessoittokunnasta, jossa Koivisto palveli ensin varusmiehenä ja sitten parin kesän ajan tapahtumatuotannossa.
– Armeija-aika ei todellakaan mennyt hukkaan, sillä tiiviin vuoden aikana syntyy paljon kontakteja.
Uusi kokoonpano ehti esittäytyä helmikuisella Aitoon Honkalan keikalla, kunnes korona tyhjensi keikkakalenterit.
– Kesälle oli myyty sopiva määrä mukavia keikkoja, mutta kaikki peruuntuivat ymmärrettävistä syistä.
Koiviston bändi piti nähdä muun muassa country- ja rautalankafestareilla, mutta nyt seuraava perumaton keikka on syyskuussa.
– Joissain kohtaa olisi tarkoitus soittaa livenä striimikeikka.
Bändi ei aio haalia keikkoja niin paljon kuin jaksaa kiertää, vaan keskittyy tapahtumiin, joihin yleisö tulee kuuntelemaan bändiä.
Omat suosikit eivät välttämättä nouse kuunnelluimmiksi
Aukusti Koivisto ei harkinnut levyn julkaisun lykkäämistä, vaikkei sitä pääsekään tuoreeltaan soittamaan livenä.
– Juuri nyt on hyvä hetki julkaista musiikkia, sillä ihmiset kaipaavat uutta kuunneltavaa.
Ensilevyn jälkeen kiinnostus ja kiitokset hämmensivät nuorta muusikkoa. Nyt tilanne on toinen, sillä Koivisto tietää, että kuulijoita löytyy.
– Olihan se juhlapäivä, kun cd:t ja vinyylit tulivat, ja vuoden työ huipentui. Ennakkotilausten postitustalkoissa oli kieltämättä hieno fiilis.
Nyt muusikko seuraa mielenkiinnolla, mitkä kappaleet levyltä lähtevät soimaan.
– Jo tekovaiheessa huomaa, että jotkut biisit toimivat erityisen hyvin, mutta lopulta on vaikea sanoa, mistä tulee kärkiä. En osaa yhtään ensilevyä paremmin ennustaa, mitkä biisit levyltä nousevat ja missä niitä kuunnellaan.
Suoratoistopalveluiden analytiikka kertoo sen lähes reaaliaikaisesti.
– Onhan se hauska huomata, kun musiikkini löydetään jossain Meksikossa. Myös sen näkee nopeasti, jos joku kappale päätyy jossain päin maailmaa juurimusiikin suositulle soittolistalle.
Ensilevyllä näin kävi rockabillyartisti Big Bopperin 60 vuoden takaisen White Lightningin uusversiolle.
Aukusti Koivisto risteyttää 1950 ja 1960-lukujen amerikkalaista rockabillya ja countrya perinteiseen suomalaisiskelmään ja rautalankaan. Kuva: Pekka Mikkola
Ikuinen musiikki toimii edelleen
Suoratoistopalveluiden kuuntelijatilastot todistavat, että juurimusiikkia kuuntelevat muutkin kuin nostalgiannälkäiset harmaahapset. Koivistosta on hienoa, jos hän pystyy välittämään ikuista musiikkia 2020-luvun nuorille ja tuomaan legendoja lähemmäs nykypäivää.
– Olen vakuuttunut siitä, että se toimii edelleen.
Juurimusiikin esittäjänä Koivisto edustaa uutta sukupolvea.
– Eihän tällaisen musiikin tekemisessä ole järkeä, jos haluaa tehdä rahaa. Tietenkin teen musiikkia paitsi itselleni, myös muille. On hienoa, jos muutkin siitä tykkäävät. Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että elämä ei ole täysin kiinni levy- ja keikkamyynnistä. Se tuo riippumattomuutta tekemiseen.
Koiviston ensilevy valittiin paikallisradioiden Kuukauden levyksi, ja hänen musiikkinsa on soinut ahkerasti myös Ylen kanavilla. Radiosoitto on tuonut mukavasti palautetta ja uusia kuulijoita.
– Sen huomaa muun muassa siitä, millaisille paikkakunnille levyjä lähtee.
Kuuntele Aukusti Koiviston Matkalla sinne jonnekin Spotifystä. Koiviston kotisivuille pääset täältä ja Facebook-sivuille täältä.
Aukusti Koiviston kakkoslevy Matkalla sinne jonnekin ilmestyi perjantaina 12.6.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Uu MAMA – Kulttuuritoimitus eksyi K-pop-palkintogaalaan
MUSIIKKI | Korealaisen popin tärkein palkintogaala MAMA Awards levittäytyi tänä vuonna Japaniin ja Kaliforniaan. Paikalla oli Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen.
