Stanley Kwan. Kuva: HIFF
ELOKUVA | 1980-luvulla moni lahjakas Hongkong-ohjaaja aloitti työnsä: Wong Kar-wai, Sammo Hung, Ann Hui, Tsui Hark, Patrick Lam ja niin edelleen. Yksi heistä on Stanley Kwan Kum-Pang. Yhteistä monille heistä on uran aloittaminen tv-draaman parissa ja siirtyminen myöhemmin elokuvan puolelle.
Eija Niskanen
Aikakautta 1980-luvulta vuoteen 1997, Hongkongin luovuttamiseen manner-Kiinalle, voi kutsua kantoninkielisen kulttuurin kulta-ajaksi – hienoja elokuvia ohjattiin, Kanto-pop dominoi levymyyntiä ja koko kaupunki eli energistä aikaa. Yksi olennainen kantokulttuurin lanseeraaja oli Hongkongin televisio. Ohjelmia ja draamoja tuli ohjaamaan uusi sukupolvi, joista moni siirtyi sittemmin elokuvanteon pariin.
Hongkong oli kasvanut suuresti Kiinan sisällissodan jälkeen, jolloin osa manner-Kiinan asukkaista siirtyi Hongkongiin. Yhtenäinen identiteetti alkoi syntyi 1970-luvulla ja populaarikulttuuri oli olennainen osa tätä. Television ja elokuvan lisäksi keskeistä oli Kanto-pop, jonka kenties suurin tähti, myös elokuvanäyttelijänä maineeseen noussut Leslie Cheung, hyppäsi pilvenpiirtäjästä ikuisuuteen vuonna 2000.
* *
Stanley Kwan (s. 1957) on erikoistunut draamaelokuvaan, jonka keskiössä ovat naiset, heidän tunteensa ja sosiaalinen asemansa vaihtuvassa yhteiskunnassa. Hienostunut, postmoderni melodraama voisi olla yksi monia Kwanin elokuvia kuvaava termi.
Kwan luotaa tarinoidensa kautta ihmiskohtaloita historian keskellä. Ensimmäinen ohjaus Women (1985) lanseerasi uran, ja hienostuneen esteettinen Rouge (1987) nosti Kwanin kansainväliseen huomioon ja hänen elokuvansa festivaaleille.
Rougen tarina alkaa Hongkongin kurtisaanikortteleista. Fleur on 1930-luvun teetalojen kaunis kurtisaani. Hän ja yläluokan perheen poika Chan Chen-Pang ovat rakastavaiset, jotka eivät koskaan voi saada toisiaan. Epätoivoissaan he päättävät tehdä kaksoisitsemurhan oopiumin yliannostuksella, luvaten liittyä taas yhteen tuonpuoleisessa.
Rouge. Kuva: HIFF
Leikkaus vuoteen 1987: hongkongilainen nuoripari, sanomalehtireportteri Yuen ja hänen tyttöystävänsä Chor törmäävät kummittelevaan Fleuriin, joka haluaa laittaa sanomalehteen ilmoituksen Chanille. Fleur on hakenut rakastajaansa yli 50 vuotta, ainoana muistonaan menneestä poskipunarasia. Yuen ja Chor kiinnostuvat Fleurin tarinasta ja alkavat hekin etsiä Chania – ja samalla intohimoa omaan suhteeseensa.
Stanley Kwan rinnastaa upeasti rikkain, lämpimin värein kuvatun 1930-luvun dekadentin teetalokadun ja 1980-luvun kylmän sinivaloisen pilvenpiirtäjien Hongkongin. elokuvassa päädytään kummituselokuvan kuvauksiin, joissa luodaan erikoistehostein kummitusilluusiota, Fleurin ollessa se oikea. Ironia on vankka: oikea kummitus kohtaa elokuvatehostein luodun feikkikummituksen.
Romanttisena parina loistavat niin näyttelijöinä kuin poplaulajina supertähteyteen yltäneet Anita Mui ja Leslie Cheung.
* *
Kwanin keskeinen teos on Center Stage (1992), joka kertoo mykkäelokuvan aikaisen tähden tarinan. Kiinan Greta Garboksi sanottu Ruan Lingyu oli maineikas Shanghain elokuvateollisuuden tähti 1930-luvulla. Hän aloitti näyttelemisen 16-vuotiaana, mutta näyttävä ura jäi lyhyeksi; tähti teki itsemurhan 24-vuotiaana.
Stanley Kwan tallentaa Ruan Lingyun uran monella aikatasolla ja erilaisten lähetystymistapojen kautta. Nykyhetkessä elokuvantekijät ja näyttelijät kuvaavat elokuvaa Ruan Lingyusta ja keskustelevat hänestä sekä haastattelevat tähden tunteneita.
Center Stage. Kuva: HIFF
Itse elokuva kertoo tähden traagisen elämäntarinan kuin peilaten nykyisyydestä historiaan. Mukaan on leikattu kohtauksia näyttelijän tunnetuimmista elokuvaklassikoista The Goddess ja New Women. Lähestymistapa oikeaan Ruan Lingyuhun on siis samankaltainen kuin Jörn Donnerin elokuvassa Armi elää!, jossa Minna Haapkylä näyttelee näyttelijää, joka on tekemässä elokuvaa Marimekon luojasta. Metaelokuvan ja metakerronnan mestareita molemmat.
Center Stagen taustalla näkyy Kiinan ja kiinalaisten kohtalo historian pyörteissä. Stanley Kwan osoitti jo Rougessa kykynsä kuljettaa tarinaa kahdessa aikakaudessa ja nyt tämä taito luo eleganttia historiallista draamaa, jossa nykytason metakerronta avaa menneisyyttä.
Maggie Cheung, niin Wong Kar-wain kuin Olivier Assaysin tunnetuksi tekemä näyttelijä, on suvereeni Ruan Lingyu, mutta samalla myös itsensä, elokuvan nykyhetken elokuvatähti, kuten Cheung kuvausaikaan olikin. Muussa näyttelijäjoukossa on kaksi, jotka näyttelevät omia isiään näiden ollessa 1930-luvulla mukana elokuvateollisuudessa.
* *
Homoseksuaali Kwan on naisten roolien ohessa tutkinut elokuvissaan myös seksuaalisuutta ja oli ensimmäinen hongkongilainen kaapista ulostullut ohjaaja. Niinpä hän lähti kehittelemään elokuvaa tuntemattoman nettikirjailijan homoseksuaaleja rakastavaisia kuvaavasta tarinasta.
Alkuperäiskertomus Beijing Story julkaistiin nimettömänä internetissä ja aiheutti Kiinassa ilmiön ensimmäisenä avoimena LGBT-sukupolvikuvauksena. Stanley Kwan kiinnostui aiheesta ja sovitti tarinan elokuvaksi. Elokuva kuvattiin Beijingissä sen kummemmin kuvauslupia kyselemättä – niitä tuskin olisi tämän aiheiselle elokuvalle irronnut. Stanley Kwanin omin tarinamuoto, traagisen romanttinen rakkaus, joka hajoaa yhteiskunnan paineiden alla, kerrotaan nyt kahden miehen välisenä. Kwan itse tuli samoihin aikoihin kaapista.
Lan Yu. Kuva: HIFF
Lan Yu on rahaton arkkitehtuuria opiskeleva nuorimies, joka tapaa itseään vanhemman miehen nimeltä Handong, joka elää kaksoiselämää: ulkomaailmalle hetero liikemies, salaa poikasuhteita harrastava. Lan Yu kiintyy tosissaan, mutta Handong hakee vain fyysistä tyydytystä eikä kykene uskollisuuteen. Ajankohta on Tiananmen Squaren verilöyly, johon Lan Yu osallistuu Handongin jäädessä sivustakatsojaksi ja oman yhteiskuntaluokkansa vangiksi. Sitten Handong kuin hetken mielijohteesta menee naimisiin työnsä kautta tapaamansa naisen kanssa.
* *
Kwanin elokuvissa näyttäytyy koko Hongkongin tähtikaarti Chow Yun-fatista Maggie Cheungin kautta Sylvia Changiin. Yhtä tärkeitä ovat lokaatiot: Stanley Kwan tavoittaa kaupunkien muutoksen historian saatossa, oli tarinan paikka sitten Hongkong, Shanghai tai Beijing.
Stanley Kwanin viimeisimpiä elokuvia on First Night Nerves (2018), joka kuvaa kahden kilpailevan teatterinäyttelijän välistä tiukkaa taistelua ja selkäänpuukottamista. Teatteri on aina ollut lähellä Kwania, mikä näkyy hänen useiden elokuviensa tarinoissa ja siinä, miten hän asettaa henkilönsä kuvaannollisesti ja joskus konkreettisestikin kuin teatterilavalle.
Stanley Kwanin elokuvat Rouge, Center Stage ja Lan Yu Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla (16.–26.9.2021).
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirjailijan täytyy kuvitella ikäviä ja ahdistaviakin asioita, jotta niille voitaisiin tehdä jotakin
KOLUMNI | Jos Civil War -elokuva saa jotain ajattelemaan, niin maailmanloppuelokuvia, draamoja kuvitellusta ydinsodasta. Niille oli kylmän sodan aikoina kysyntää.
Omalaatuinen italialainen haudanryöstäjätarina – arviossa La Chimera
ELOKUVA | Alice Rochwacherin maagista realismia ja veijaritarinaa yhdistelelvä ensi-iltaelokuva La Chimera on lajityypiltään vaikeasti määriteltävä taidepaukku.
Alex Garlandin Civil War -elokuva kuvittelee, miltä näyttäisi Yhdysvaltojen romahtaminen sisällissotaan
ELOKUVA | Brittikirjailija Alex Garlandin uusin elokuva Civil War on hänen teoksistaan hyytävin, kuvaahan se yhteiskunnan romahdusta vihaan.
Kolmen siskon elämä on kekseliästä niin hyvässä kuin pahassa – arviossa Mika Gustafsonin esikoisohjaus Siskoni
ELOKUVA | Ruotsalaiselokuvassa itsenäiset alaikäiset sisarukset ajattelevat pärjäävänsä itse eivätkä luovu vapaudestaan ja omista ajatuksistaan tulevaisuutensa suhteen.
