Jamie Lee Curtis elämänsä roolissa verotarkastajana. Kuva: Allyson Riggs
KOLUMNI | Kaksi kuusikymppistä naista sai Oscar-palkinnon, ja tämän vuoksi multiversumit saattavat vielä pelastua.
”Everything Everywhere All at Once -elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajia voi toki kiittää lennokkaasta mielikuvituksesta, mutta myös poikkeuksellisesta oivalluksesta kirjoittaa elokuvan keskeiset roolit kahdelle kuusikymppiselle naiselle.”
Aika moni meistä ilahtui herättyään Oscar-aamuna universumissa, jossa omalaatuinen pieni tieteiselokuva oli kuin olikin selviytynyt voittajaksi Hollywoodin isoissa kisoissa. Daniel Kwanin ja Daniel Scheinertin ohjaama Everything Everywhere All at Once vei Oscar-gaalassa kaikki tärkeimmät palkinnot. Pystejä tälle riemastuttavalle elokuvalle heltisi yhteensä seitsemän: voitto tuli parhaasta elokuvasta, parhaasta ohjauksesta, parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta, naispääosasta, naissivuosasta, miessivuosasta ja leikkauksesta.
Everything Everywhere All at Once -elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajia, kahta Danielia, voi toki kiittää lennokkaasta mielikuvituksesta, mutta myös poikkeuksellisesta oivalluksesta kirjoittaa elokuvan keskeiset roolit kahdelle kuusikymppiselle naiselle. Ratkaisu, joka ei ole lainkaan – ei siis ollenkaan! – tavanomainen tieteistoimintakomedian genressä.
* *
Ja kenet he saivatkaan näihin rooleihin. Pääosaa (kaikkia niitä!) elokuvassa näyttelee Michelle Yeoh, 60, ja tärkeässä verotarkastajan (?!) roolissa nähdään jo 1970-luvulla läpimurtonsa tehnyt Jamie Lee Curtis, 64. Niin kuin kaikki tietävät, kumpikin näyttelijä lähti gaalasta kotiin kultainen patsas kainalossaan. Ei yhtään hullumpaa!
Vielä hienommaksi asian tekee se, että nämä valkokankaan legendaariset tähdet nähdään elokuvassa enimmäkseen hyvin arkisen näköisinä. Sekä Yeoh että Curtis näyttävät elokuvassa todellakin ikäisiltään. Yeoh näyttelee uupunutta yrittäjä-äitiä, jonka pitäisi perheen pesulabisneksen lisäksi pelastaa maailmakin, eikä ainoastaan yksi, vaan kaikki mahdolliset multiversumin maailmat.
Jos sanasta ”supersankari” tulee ensimmäisenä mieleen Teräsmiestä muistuttava lihaskimppu, olisiko jo aika päivittää nämä kuvitelmat? Ehkä maailman pelastaakin ryytyneenä multiversumeissa multitaskaava äiti-ihminen?
Sanoiko joku sanan ”voimaannuttavaa”? Kyllä saa sanoa!
Michelle Yeoh ja Jamie Lee Curtis antavat kaikkensa. Kuva: Allyson Riggs
* *
Yeoh on multirooleissaan erinomainen, mutta vielä tätäkin huikeampi on Jamie Lee Curtis, joka tekee Everything Everywhere All at Once -elokuvassa uransa hulvattomimman suorituksen. Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, saamme ehkä osittain kiittää tästä hänen pömppövatsaansa.
Elokuvassa Jamie Lee Curtisin vatsa pömpöttää – eikä kyseessä ole mikään elokuvaa varten lisätty proteesi, vaan aito oikea Jamie Lee Curtis -pömppö.
Elokuvan valmistumisen jälkeen Jamie Lee Curtis kertoi sosiaalisessa mediassa ja haastatteluissa vetäneensä ”vatsaa sisään 11-vuotiaasta asti”. Tätä elokuvaa tehdessä Curtis ei kuitenkaan halunnut enää peitellä mitään.
Tämä hämmästyttävä vapautuminen näkyy Curtisin roolityössä. Hän silminnähden nauttii roolistaan – ja niin nauttii katsojakin: joka kerta, kun Curtis on kuvissa, katsojaa hihityttää. Eikä katsoja naura Curtisille, vaan hänen kanssaan.
”Voimaannuttavaa”? Todellakin! Naisella saa maha näkyä! Ja hän saa olla hauska!
Jamie Lee Curtis ja Michelle Yeoh eivät lähteneet Oscar-gaalasta tyhjin käsin. Kuva: Allyson Riggs
* *
Kaiken hykertelyn ja hihittelyn alla on toki vakavampikin taso. Michelle Yeoh’n ja Jamie Lee Curtisin olemukset, jotka elokuvassa ovat varsin etäällä Hollywoodin perinteisistä kauneusihanteista, ilmentävät erinomaisesti Everything Everywhere All at Once -elokuvan perimmäistä ideaa.
Elokuva saattaa vaikuttaa pähkähullulta, mutta kaiken sekoilun ytimessä on kaunis ajatus: oman itsen ja muiden hyväksyminen juuri sellaisina kuin olemme, ilman valheita, ilman naamioita. Tämä jos mikä voi pelastaa ihmiselämiä, kenties koko maailman – ja jopa multiversumeita.
Kaarina Lehtisalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.