Shooting Stars -ehdokkaat vuonna 2023. Kuva: Marita Nyrhinen
ELOKUVA | Berliinin kansainväliset elokuvafestivaalit järjestettiin helmikuussa 73. kerran. Kaukana salamalavalojen välkkeestä jahdataan rahoitusta, solmitaan sopimuksia ja luodaan verkostoja. Suomea tapahtumassa edustivat tänä vuonna muun muassa Suomen elokuvasäätiö SES, Luova Eurooppa -hanke ja Koulukino.
”Monimuotoisuus ja moniäänisyys toteutuvat suomalaisessa elokuvassa erittäin hienosti. Löytyy laadukkaita genre-elokuvia, ja naisohjaajat ovat hyvin edustettuina.” – Jaana Puskala, SES
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Helmikuussa järjestettiin 73. kerran Berliinin elokuvafestivaali, Berlinale. Se on yksi maailman suurimmista ja tärkeimmistä alan tapahtumista. Sen lisäksi, että Berlinale houkuttelee yleisöä, sinne kokoontuu suuri joukko elokuva-alan ammattilaisia. Myös suomalaiset elokuva-alan toimijat suuntaavat vuosittain Berliiniin.
Yleisöä kiinnostavat punaisella matolla käyskentelevät tähdet, kuten ohjaajat ja näyttelijät, jotka ovat festivaaleilla markkinoimassa elokuviaan. Jotkut pyydystävät myös nimikirjoituksia ja haluavat ottaa selfieitä tähtien kanssa.
Kulisseissa tapahtuu paljon sellaista, jota tavallinen yleisö ei näe. Elokuva-alalla toimii iso joukko ammattilaisia, joille festivaalit ovat tärkeä foorumi. Heillä on aivan omat tavoitteensa ja tehtävänsä. Tuotantoyhtiöt hakevat rahoitusta tuleville projekteilleen. Elokuvien maahantuoja- ja levitysyhtiöt, jotka välittävät elokuvia teattereille, ostavat festivaaleilla oikeuksia. Festivaalien järjestäjät kartoittavat, mitä voisivat ottaa ohjelmistoonsa. Mediamylly pyörii koko festivaalin ajan, ja tähtiä ja heidän haastatteluitaan ”metsästetään”. Tässä vain muutama esimerkki.
Elokuvasäätiö aitiopaikalla
Erittäin näkyvästi Suomea edustaa omalla osastollaan Suomen elokuvasäätiö SES. Säätiö tukee suomalaista elokuvaa ja elokuvien ja muiden kuvaohjelmien levittämistä ja esittämistä sekä kotimaassa että ulkomailla. Festivaaleilla edustaminen on yksi tapa tukea elokuvan ja elokuvantekijöiden kansainvälistymistä.
Suomen osastosta vastaa kulttuurivientiä hoitava kansainvälisen osaston päällikkö Jaana Puskala. Hän kertoo, että säätiö on vakituisesti mukana Göteborgissa, Berliinissä ja Cannesissa. Uudeksi tärkeäksi edustuskohteeksi on tullut myös Venetsian elokuvafestivaali. Muilla festivaaleilla edustetaan satunnaisemmin.
Puskala on tavoitettavissa Berliinin ja Cannesin markettien yhteydessä Scandinavian Filmsin Suomen osastolla, jossa alan ihmiset kohtaavat ja neuvottelevat. Puskalan tehtävä on edustaa laajasti suomalaista elokuvaa. Hän kohtaa festivaaleilla erilaisia tahoja, joille hän kertoo ennen kaikkea tulossa olevista elokuvista. Hän on siis eräänlainen suomalaisten elokuvien linkki maailmalle. Voidaan sanoa, että Puskalan työ on kulttuurivientiä, jonka tuloksena on tehdä suomalaista elokuvaa tunnetuksi. Hän tarjoaa myös tukea festivaalilla vieraileville suomalaisille elokuvantekijöille. Cannesissa ja Berliinissä Suomen elokuvasäätiö järjestää myös Suomi-vastaanoton, jota Puskala on järjestämässä.
Puskala kertoo, että suomalaisen elokuvan tila on tällä hetkellä hyvä.
– Monimuotoisuus ja moniäänisyys toteutuvat erittäin hienosti. Löytyy laadukkaita genre-elokuvia, kuten Sisu ja Pahanhautoja, ja naisohjaajat ovat hyvin edustettuina. Muun muassa Rotterdamin ja Göteborgin kilpasarjoissa alkuvuodesta näytettiin Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista -elokuva.
Huippuhetkiäkin Berliinissä koettiin.
– Tämän vuoden Berliinin huippu oli tietysti Tia Kouvon käsikirjoittaman ja ohjaaman Mummolan pääsy Encounters-kilpasarjaan. Kyseessä on uusi tekijä ja hänen esikoiselokuvansa. Alina Tomnikov pääsi puolestaan European Film Promotionin Shooting Stars -ohjelmaan, Puskala iloitsee.
Elokuvasäätiöllä on ehdokkaan nimitysoikeus Shooting Stars -ohjelmaan, johon valitaan vuosittain kymmenen eurooppalaista nuorta näyttelijää. Juuri tällaiset menestykset ovat säätiön kannalta miellyttäviä tapauksia.
Puskala riemuitsee myös siitä, että koronapandemian jälkeen on palattu normaaliuteen:
– Berliinin market oli tosi hektinen, ja ihmisistä välittyi selkeästi ilo tavata toisiaan pitkästä aikaa.
Puskala kertoo, että suomalaiset elokuvantekijät ovat olleet poikkeuksellisen runsaslukuisesti edustettuina kolmen viimeisen vuoden aikana kaikilla huippufestivaaleilla: Sundancessa, Cannesissa, Venetsiassa ja Berliinissä. Suomalaiset dokumenttielokuvat ovat olleet hyvin esillä oman alansa huippupaikassa Amsterdamin kansainvälisillä dokumenttielokuvafestivaalilla IDFA:ssa.
– Pieneksi maaksi olemme menestyneet mielestäni todella hyvin ja monipuolisella elokuvatarjonnalla, Puskala kertoo ja jatkaa, että vuodelle 2023 tuo oman lisähohtonsa Aki Kaurismäen uuden elokuvan Kuolleet lehdet ensi-ilta. Kaurismäen uusien elokuvien julkaisun myötä kiinnostus suomalaisia elokuvia kohtaan tapaa herätä vielä entisestään.
Kuukausien valmistelut
Suomen elokuvasäätiön edustus on niin tärkeä kansainvälisillä festivaaleilla, että paikalla on oma tiedottaja, Marjo Pipinen. Hän on elementissään kansainvälisessä porukassa.
Berlinalen valmistelut alkoivat Pipisen ja hänen viestintäryhmänsä kohdalla monta kuukautta aikaisemmin. Työhön kuului muun muassa laatia festivaalilla jaettava katalogi, jossa esitellään suomalaiset elokuvat. Lisäksi viestintäryhmä ylläpiti verkossa olevaa katalogia, tilasi markkinointimateriaalia ja huolehti tapahtuman aikaisesta mainonnasta sekä uutiskirjeiden lähettämisestä.
Yksi tärkeistä kohtaamisista isoilla festivaaleilla on säätiön järjestämä vastaanotto, jonne kutsutaan suomalaisia ja kansainvälisiä elokuvatoimijoita kohtaamaan ja verkostoitumaan. Pipinen huolehtii siitä, että tapahtumakutsut tavoittavat oikeat henkilöt.
Pohjoismailla on Berlinalen marketissa yhteinen tila, josta käsin toimitaan. Piipinen päivystää tiskin takana ja ottaa vastaan asiakkaita.
– Pääsin kertomaan muun muassa suomalaisista musiikkielokuvista turkkilaisille festivaalijärjestäjille ja perehdyttämään saksalaista tuottajaa yhteistuotantojen rahoituksesta Suomessa. Lisäksi autoin käytännön järjestelyissä perjantai-illan Suomi-vastaanotolla ja päivitin kuvia ja muuta kiinnostavaa festivaaliaiheista elokuvasäätiön someen, Pipinen kertoo.
Pipinen toteaa, että Berliinissä on monipuolisesti elokuva-alan toimijoita, joten isot kokoukset ovat monille tärkeä osa festivaalikokemusta.
– Tapasimme pohjoismaisella viestintäporukalla, ja osallistuin myös European Film Promotionin vapaamuotoiseen tapaamiseen. Tapaamisten kautta oli kiinnostava huomata, kuinka monella eri tavalla viestintää voi tehdä, ja toisaalta kuinka samankaltaisten haasteiden parissa painimme eri puolilla Eurooppaa. Näissä kohtaamisissa huomattiin myös, että elokuvakritiikin ja yleisemmin elokuvajournalismin alasajo huolestuttaa monessa maassa, Pipinen huomauttaa.
Isot marketit ovat elokuvatoimijoille tilaisuuksia uuden oppimiseen. Tällä kertaa Pipinen pääsi osallistumaan Film i Västin suosittuun seminaariin, jossa puhuttiin julkisen rahoituksen tulevaisuudesta.
– Ilokseni ehdin myös käydä elokuvissa! Näin muun muassa Tia Kouvon Mummolan sen ensi-illassa Encounters-sarjassa. On todella mielenkiintoista nähdä suomalaisia elokuvia kansainvälisen yleisön kanssa ja kuulla, millaisia kysymyksiä heillä elokuvasta herää. Vaikutti siltä, että elokuva todella resonoi Berlinalen yleisössä.
Tukia hakuseen
Inkeri Lundgren toimii tiedottajana Luova Eurooppa -yhteyspisteessä. Luova Eurooppa -yhteyspiste tiedottaa EU:n Luova Eurooppa -ohjelmasta, sen tukimuodoista ja auttaa suomalaisia elokuva-alan toimijoita hakemaan näitä tukia.
Toimipiste, joka tällä hetkellä käsittää 2,5 työntekijää, on Suomen elokuvasäätiön alaisuudessa mutta melko itsenäinen yksikkö. Rahoituksesta puolet tulee EU:sta ja puolet Opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Lundgrenin toimenkuvaan kuuluu tavata festivaalilla ihmisiä Brysselistä sekä kollegoita muista Euroopan maista. He ovat koulutuksenjärjestäjiä ja muita vastaavia, jotka tavalla tai toisella liittyvät Luova Eurooppa -ohjelmaan.
Lundgren seuraa festivaaleilla monenlaisia tahoja.
– Minun tehtäviini festivaaleilla kuuluu seurata alan ajankohtaisia asioita eli seurata seminaareja, paneeleja ja muita vastaavia, jotta pysyisin ajan tasalla. Seminaareja seuraamalla voi löytää hyviä puhujia, joita aina välillä tuomme myös Suomeen järjestämiimme seminaareihin ja koulutuspäiviin, Lundgren kertoo.
Opetusmaailma paikalla
Koulukino on valtakunnallinen elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö, joka sekä edistää ja kehittää elokuvanlukutaitoa että toimii lastenelokuvan ja lastenelokuvakulttuurin puolestapuhujana. Se tukee elokuvanlukutaidon kehittymistä kannustamalla kouluja elokuvan pariin ja tarjoamalla niin opettajille kuin perheillekin elokuvakasvatuksen välineitä. Tavoitteena on tuoda koululaiset yhteisen elokuvateatterielämyksen äärelle sekä auttaa opettajia vahvistamaan oppilaiden elokuvanlukutaitoa ja innostaa käyttämään elokuvaa opetuksessa monipuolisesti.
Koulukinon erityisasiantuntija Marjo Kovanen kertoo, että osana tätä työtä ja asiantuntijuuden kehittämistä Koulukino osallistuu myös kansainväliseen toimintaan, yhtenä foorumina Berlinale.
– Berliinin elokuvajuhlat on tärkeä kohtaamispaikka, jossa sekä tapaa muita lastenelokuvan ja elokuvakasvatuksen parissa toimivia tahoja että näkee uusimpia lasten- ja nuortenelokuvia festivaalin Generation-sarjassa, Kovanen kertoo.
– Koulukino on European Children’s Film Associationin jäsen, ja olen itse myös tällä hetkellä ECFA:n hallituksessa. ECFA:n vuosikokous järjestetään aina Berlinalen yhteydessä. Vuosikokouksen lisäksi ECFA järjestää Berliinissä vuosittain Best European Children’s Film Award -palkintojenjakotilaisuuden, joka lisää lastenelokuvan näkyvyyttä ja arvostusta. Palkinnon merkitys onkin vuosi vuodelta kasvanut, ja on hienoa, että Koulukino voi tätä kautta olla mukana nostamassa lastenelokuvan asemaa koko Euroopassa.
Berlinalen lisäksi Koulukino osallistuu kutsuttaessa muillekin kansainvälisille festivaaleille, erityisesti lastenelokuvafestivaaleille.
– Viime lokakuussa osallistuin Puolan Poznanissa järjestetyille International Young Audience Film Festival Ale Kino! -festivaaleille International Film Educators Juryn jäsenenä. Lisäksi tulevana kesänä Koulukino on mukana osana Bolognan Il Cinema Ritrovato Festivalia järjestettävää Workshop Warehouse -elokuvakasvatustapahtumaa, Kovanen kertoo.
Lundgren kirjoitti Luova Eurooppa – Media Desk Finlandin sivustolle Berliini-raportissaan Alina Tomnikovista Shooting Starina.
* *
Toimittajan roolissa minä katson paljon Berliinissä elokuvia, etupäässä kilpailusarjan elokuvia. Käyn myös muutamissa lehdistötilaisuuksissa kuuntelemassa, mitä tekijöillä on sanottavaaan elokuvistaan. Aika moni Berlinalessa esitetyistä elokuvista päätyy myöhemmin suomalaisille elokuvafestivaaleille ja levitykseenkin.
Berliinissä asuu myös hyviä ystäviä. Heidän kanssaan on järjestettävä jossain välissä tapaamisia ja käydä illallisella. Mutta se onkin toisen jutun aihe.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mamman viimeinen pysäkki – arviossa ruotsalaisromaaniin perustuva draamakomedia Äiti sohvalla
ELOKUVA | Ruotsalaisen Niclas Larssonin ohjaama ensi-iltaelokuva on vino perhepotretti. Kaikki puhuvat, mutta eivät sano juuri mitään.
Judokan halu voittaa kilpailu ja löytää elämisen vapaus – arviossa ensi-iltaelokuva Tatami
ELOKUVA | Guy Nattivin ja näyttelijänä palkitun Zar Amir-Ebrahimin yhdessä ohjaama elokuva ottaa kantaa.
Trilleri Joker – Folie à Deux ei yllä edeltäjänsä tasolle, mutta vääntää sekin katsojan vatsanpohjaa
ELOKUVA | Joaquin Phoenixin ja Lady Gagan roolityöt kannattelevat erikoista trilleriä, jossa Batmanin arkkivihollinen löytää musiikin ja rakkauden.
Erikoisen laulajan henkilökuva – Pepe Willberg ja viisi metriä verhoista mikrofonin luo
ELOKUVA | Laulaminen ja häärääminen musiikin parissa ilman taloudellisia huolia ja rajoitteita. Näin voisi tiivistää Pepe Willbergin toiveen hyvästä elämästä