Buster Keaton ja paha tilanne elokuvassa Kenraali.

1

Yle on siirtänyt Kino Klassikko -formaattinsa Teeman lauantaihin. Tänä syksynä sen ohjelmassa nähtiin kokonaiset kaksi iltaa Buster Keatonin elokuvien restauroituja versioita, jotka ovat nähtävissä Yle Areenassa.

Keatonin elokuvat ovat ällistyttäviä, kuten hänen uransa. Keatonin ilmaisullinen ja toiminnallinen osaaminen olivat jo sata vuotta sitten tasolla, josta voimme yhä unelmoida ja jälkeen tulleina nauttia. Keatonin elokuvissaan toteuttamat kohtaukset ovat elokuvan käsityötaidon mestarinäytteitä niin mielikuvituksellisuudessaan kuin tyhmänrohkeudessaan.

Pitkiä elokuvia tarjonnassa on kaksi, legendaarinen Kenraali (1926), joka vei Keatonin suuriin velkoihin ja sitä myötä suurten studioiden syliin, sekä nyrkkeilykomedia Rakkaus ja romahdus (1926), jonka taitava fyysinen toiminnallisuus on kuin myöhemmistä animaatioista. Lyhyempiä pätkiä on neljä, minkä lisäksi nähtävillä on Peter Bogdanovichin Keaton-dokumentti Suuri Buster.

2

Törmäsin todelliseen indie-leffan helmeen, kun minulle näytettiin suomalaisen ”dirt-pyöräily/elämäntapasekoilu/taideryhmän” tuottama lyhytelokuva Short Ends.

Short Ends (Karu MTB, Suomi 2021) on pyöräilyelokuva, joka on kuvattu kokonaan filmille. 35-, 16- ja 8-milliset filmimateriaalit on saatu lahjoituksena suomalaisilta elokuvantekijöiltä.

Tavallisesti kamera-assistenttina suomalaisissa leffatuotannoissa työskentelevä Aaro Visala on ohjannut ja leikannut kamerailmaisun iloja taitavasti toteuttavan pätkän, jossa näkyy itse tekemisen ylpeys ja ilo sekä vanhanajan elokuvien rehellinen tapa esittää temppujen osaaminen attraktiona, joka kannattelee koko kerrontaa. Kuvien tekemisessä näkyvät kuitenkin myös nykyajan jekut, kuten pyöräradan valaiseminen dronekopterilla.

Leffan ääniraidalla kuullaan suomalaista vaihtoehtomusiikkia esimerkiksi bändeiltä The Mes ja Teksti-TV 666.

3

HBO Max aloitti Succession-sarjansa (Yhdysvallat, 2018–2021) kolmannen kauden jaksot muutama viikko sitten. Suosittu sarja on shakespearelaisessa tolkuttomuudessaan nykyhetken parasta pitkää draamaa. Sarjassa seurataan suuren mediayhtiön valtapeliä yhden perheen sisällä.

Succession on toteutettu kauttaaltaan niin erinomaisesti, että tarkempi erittely on tässä yhteydessä lopputekstien listaamista. Toivomukseni on, että tekijät malttavat lopettaa sarjan ajoissa ja viimeistellä muodon kunnolliseksi finaaliksi.

4

Joka ei vielä ole hoksannut katsoa Yle Areenasta Aisling Bean luomaa komediasarjaa This Way Up (Iso-Britannia 2019–2021), tehköön sen pian.

Bea on kirjoittanut sarjan kaksi tuotantokautta ja näyttelee sen pääroolin.

Sarjassa seurataan irlantilaisen Ainen arkea hermoromahduksen ja mielisairaalajakson jälkeen. Kolmikymppiseltä englanninopettajalta ei puutu elämästään mitään, mutta henkisesti tämä on ahdistunut ja täysin hajalla. Aisling Bea kuvaa Ainen roolissa tunnistettavasti taistelua epävakautensa ja -varmuuksiensa kanssa. Huumori häneltä ei kuitenkaan koskaan lopu.

Muissa rooleissa nähdään mm. Catastrophe-sarjasta tuttu Sharon Horgan päähenkilön isosiskona sekä jäyhä Tobias Menzies, joka on nähty ainakin The Crownissa ja Game of Thronesissa.

5

Atlantan kiinnostavasta skenestä nouseva, Michiganissa syntynyt Curtis Harding julkaisi viime viikolla kolmannen albuminsa If Words Were Flowers (ANTI-, 2021). Musiikkiaan ”sloppy souliksi” kutsuva Harding on 42-vuotias laulaja ja kitaristi, joka sulauttaa souliinsa vaikutteista gospelista psykedeliaan.

If Words Were Flowers on tyylikäs albumi, jonka sointi ja elementit ovat makoisasti kohdallaan. Niin kuin Hardingin kaksi aikaisempaakin, levy sopii sunnuntaihin ja arkeen, yöhön ja aamuun.

Hieman samaan tapaan kuin Britanniasta ponnistava Michael Kiwanuka, Harding sulauttaa vaikutteensa synteesiksi, joka on yhtä aikaa ajatonta retroa ja nykyajassa operoivaa, taitavasti sävellettyä ja sydämeen käyvää popmusiikkia.

Aksu Piippo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua