Parasta juuri nyt (8.1.2021): Arytmia, Me ja muut eläimet, Tampereen ratikkataide, Yrjö Edelmann, Suomalaiset ikimetsät

08.01.2021
ArytmiaKuva

Arytmia: ”Jotain aivan muuta, mitä olen vähään aikaan katsonut.”

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kirsi Haapamatti on katsellut venäläisen ambulanssilääkärin juopottelua, lukenut eläinten oikeuksien tulevaisuudesta ja ilahtunut siitä, että sanataidetta ostetaan.

1

Juopotteleva ex-mies jää asumaan nurkkiisi. Olet yövuorojen uuvuttama ja nukut syvää unta kuola poskella. Puhelin soi. Poppia luukuttava exäsi se sieltä seinän takaa soittelee ja kyselee, missä meillä on tomaattisosetta ja lisää viinaa.

Venäläinen Arytmia-elokuva ansaitsee suosituksen. Leffa on jotain aivan muuta, mitä olen vähään aikaan katsonut. Se tarjoaa kiinnostavan kurkistuksen itänaapurin terveydenhuoltojärjestelmään. Olen tottunut Suomessa, että terveydenhoitoväki on aina ystävällistä. Ambulanssihenkilöstönkin kanssa olen asioinut ja sama juttu: kiireestä huolimatta käytös on asiallista ja miellyttävää. Mutta nämä hemmot ovat toista maata, jos kohta ovat potilaat ja heidän läheisensäkin. Ällistyttävä on myös lääkäripariskunnan koti. Miniatyyrinen koppi, jossa hädin tuskin mahtuu käsiään levittämään.

Arytmian kiinnostavin anti on kuitenkin päästä tutkimaan parisuhdetta, jota on vaikea ymmärtää. Olegin kannalta ymmärrän sen hyvinkin, mutta en Katjan. Samaan aikaan moni seikka heidän suhteessaan on jollain tapaa tunnistettava. Elokuvan loppu oli hienoinen pettymys, mutta ehkä odotettavissa.

Arytmia Yle Areenassa.

2

Elämme eläinteollisuuden, lajien massasukupuuton, ilmastokriisin ja pandemioiden aikaa. Nämä neljä ilmiötä linkittyvät toisiinsa, sillä osittain ne kaikki kumpuavat tavastamme hyödyntää muuta eläinkuntaa kestämättömällä tavalla.

Me & muut eläimet (Vastapaino, 2020) on Elisa Aaltolan ja Birgitta Wahlbergin toimittama artikkelikokoelma, joka kertoo, millainen on tai voisi olla uudenlainen eläinsuhteemme. Kirja avaa näkökulmia siihen, miten voisimme vihdoin alkaa suhtautua eläimiin ja luontoon muullakin tavalla kuin arvioimalla niiden hyödyllisyyttä tai haitallisuutta itsellemme. Millainen voisi olla esimerkiksi koulujärjestelmän vastuu? Millaista eläinsuhdetta koulu tällä hetkellä lapsille rakentaa?

Kirja on tärkeä ja tarpeellinen. Eläinsuhteemme vaatii uudistamista. Kasvissyöjänä olen jo pitkään kammonnut sanaa siipiravintola. Broilerinsyöjälle sanan kuuleminen saa veden herahtamaan kielelle. Mitä jos olisikin tassuravintola? Koiriamme ja kissojamme emme kohtele kuten kanaa. Miltä kuulostaisi vaikkapa pohjeravintola – hitaasti kasvatettua eteläpohjalaista nuorta miestä vakuumissa? Pakko linkata viime vuonna lukemaani Rotukarja-kirjaan, jonka tiimoilta olen näköjään miettinyt samoja ajatuksia.

3

Tampereen Uintikeskuksen raitiovaunupysäkille tulee keväällä sanataideteos. Teoksen tekstistä vastaa Finlandia-voittaja Anni Kytömäki ja visuaalisuudesta kuvittaja Mari Tuominen ja graafikko Ari Kuusisto.

Kun kuulin tästä, ilahduin valtavasti. Kaikki kunnia kuvataiteelle, mutta kyllä sanataidetta olisi mukava nähdä paljon nykyistä enemmän julkisissa tiloissa ja toki yksityisissäkin. Runo, aforismi, lyhyt novelli tai muu proosateksti on pysäyttävä yksityiskohta luontopolulla, alikulkukäytävällä tai raitiovaunupysäkillä. Tietenkin visuaalisen taiteen yhteenliittymänä.

4

Yrjö Edelmannin taide tuli vastaan ystävän somejakona sopivasti ennen joulua, kun pakettiasiat olivat muutenkin ajankohtaisia. Edelmannin litografiat ovat valtavan taidokkaita, ne näyttävät ihan valokuvilta, ja niiden äärelle on pakko pysähtyä hämmästelemään miten joku osaa. Taiteilijan teknisen taitavuuden lisäksi itse teokset ovat jollain tapaa erittäin vetoavia. Metallinhohtoisiin pakettipapereihin käärityt esineet jäävät katsojalle mysteeriksi.

5

Suomalaiset ikimetsät -dokumentti esitettiin Ylellä juuri ennen joulua. Suomalaisen metsäluonnon heikosta tilasta aivan oikein kertova dokumentti sai metsäteollisuuden ja MTK:n herrat raivoihinsa. Dokumentti on harvinaisen hieno, ikävästä kertomastaan huolimatta. Tällainen luonnon tilasta ja tuhosta todellisesti kertovia luontodokumentteja (ja luontokirjoja) tarvitaan lisää.

Joskus tekee ihan pahaa katsella luonto-ohjelmia, joissa korallit välkehtivät väriloistossaan ja apinayhdyskunnat kukoistavat, jos ja kun tosiasiallisesti tilanteet ovat päin prinkkalaa.

Suomalaiset ikimetsät Yle Areenassa

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua