Parasta juuri nyt (7.3.2024): Sammy Davis Jr, Elvis, Tim Rose, Neil Diamond, King Crimson

07.03.2024
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Neil Diamond vuonna 1972. Kuva: Wiki Commons

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on koonnut kasaan viisi karismaattista musiikkiesitystä.

1

Mr. Bojangles on alun perin Jerry Jeff Walkerin kappale, jonka Sammy Davis Jr hioi omassa esityksessään mestariteokseksi. Sammy Davis Jr, Frank Sinatra ja Dean Martin olivat aikanaan maailman parhaiten palkattuja viihdyttäjiä, eivätkä syyttä.

Sammy Davis Jr tavoittaa tässä esityksessä sellaista syvyyttä kappaleen sanoituksesta, että minulle tulee tästä joka kerta kylmät väreet.

2

Toinen todella hurja esitys on Tim Rosen Hey Joe. Rose merkitsi kappaleen alun perin perinnemusiikiksi, mutta todellisuudessa kappaleen tekijänoikeusriidat ovat olleet monimutkaiset.

Hey Joe on parhaiten tunnettu Jimi Hendrixin esityksenä, mutta Hendrixille kappale oli harkittu askel muusikonuralla ja pääsylippu Englannin markkinoille. Ennen kaikkea kappale on näyte Hendrixin soittotaidoista, mutta laulu on pelkkä läpiajo eikä Jimi tavoita sanoituksen koskettavuutta. Tim Rosen versio kohoaa kappaleen edetessä huimaan energiaan kuin varkain.

3

Olen aina pitänyt Deep Purplen Kentucky Womanista – kunnes kuulin Neil Diamondin alkuperäisen version. Sen jälkeen deeppareiden versio on ollut korvissani melko latteaa mölinää. Diamond luo kappaleessaan tunteen, että sitä esittäessään hän ajattelee tiettyä kentuckylaista neitoa, joka loisti omaa, erityislaatuista valoaan.

4

Elvis Presleyn Always On My Mind on sekin cover-esitys. Kappale löytyy Elviksen vuoden 1972 -levyltä Separate Ways, joka tarjoilee jokaiselle jotakin rock and rollista gospeliin.

Elvis on se esiintyjä, jonka olisin tahtonut nähdä livenä, ja juuri tuolloin, Hollywoodin jälkeiseen aikaan, kun hänen karismansa ja äänensä olivat kaikkein kukkeimmillaan.

5

Robert Frippin täytyy olla hullu, sillä tuskin kukaan täysjärkinen asettaisi lavan etuosaan kolmea rumpusettiä! Niin minä ainakin ajattelin, kun näin King Crimsonin vuoden 2015 live-esityksen kappaleesta 21st Century Schizoid Man. Kukin rumpali soittaa omaa osuuttaan muista erillään, ja on muuten ainoa kerta kun näen rockrumpalin syynäävän nuotteja esityksen aikana.

Lue arvostelu In the Court of the Crimson King -dokumentista täältä.

* *

Mikä sinun valintasi? Mikä esitys nostattaa sinussa ikimuistoiset kylmät väreet ja tipan silmään? My Way, Ace of Spades, While My Guitar Gently Weeps, Fanfare for the Common Man, Layla vai joku muu?

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua