Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kaisa Järvelä odottelee malttamattomana syyskuun ensi-iltoja ja uutuuskirjoja.

En ole lainkaan syksyihminen, mutta tänä vuonna syyskuu tarjoilee suoraan syliin niin monta teatteri- ja kirjallisuusmaailman täysosumaa, että synkistelyn sijaan on pakko täpinöidä.

1

Leea ja Klaus Klemolan Arktinen trilogia on heittämällä parasta teatteria, mitä olen Suomessa 2000-luvulla nähnyt. Klemolan sisarukset ovat tavoittaneet pohjoisen ihmisen olemuksesta nerokkaan sekopäisiin esityksiinsä jotain niin olennaista, että niitä ei voi katsoa muuttumatta. Samalla saa nauraa pissat housussa. Siksi on upeaa, että tähän trilogiaan tulee kuin hartaasti taputettuna encorena myös neljäs osa! Arktiset leikit saa ensi-iltansa Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä keskiviikkona 4.9.2019.

2

Jos Arktisen trilogian ensimmäinen osa Kokkola on vielä kokematta, se kannattaa etsiä käsiinsä vaikka näytelmätekstinä. Marja-Terttu Zeppelinin ja Piano Larssonin huikean saagan avaava näytelmä on tekstinäkin niin hervottoman hauska, että se kädessä nauraa ääneen. Itse tutustuin Leea Klemolan tekemisiin ensimmäisen kerran teatterin ja draaman tutkimuksen kurssilla juuri tämän näytelmätekstin kautta ja rakastuin välittömästi. Jokainen virke on silkkaa neroutta.

3

Herkkuensi-iltojen tykitys jatkuu perjantaina 6.9.2019 Tampereen työväen teatterissa Eino Salmelaisen näyttämöllä. Saksalaisen Angela Sommer-Bodenburgin lastenkirjoihin perustuva Pikku vampyyri on itselleni esitys, joka on pakko nähdä ja näyttää myös omalle kahdeksanvuotiaalleni. Anton-pojan ja vampyyrilapsi Rydigerin ystävyydestä kertova Pikku vampyyri -sarja oli yksi oman lapsuuteni vaikuttavimmista kirjallisuuselämyksistä. Tarinat saivat innostumaan vampyyreista ja näkemään, että kauhugenressä on kyse myös paljon muusta kuin pelottelusta. Huikeaa päästä palaamaan koukuttavaan maailmaan vuosien jälkeen teatterin katsomossa!

4

Jos Pikku vampyyrin maailma uppoaa tyttööni yhtään, aion seuraavaksi suunnata kirjastoon ja hakea kotiin yhteiseksi iltalukemiseksi kasan sarjan kirjoja. Angela Sommer-Bodenburg on ollut ilahduttavan tuottelias, sillä sarjassa on ilmestynyt jo lähes kaksikymmentä osaa. Viimeisin suomennos on vuodelta 2003, eli 1990-luvun alun Pikku vampyyri -fanillekin on tarjolla täysin uutta luettavaa.

5

Ehkä kaikkein eniten syyskuun kulttuuriherkuista odotan kuitenkin Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin jatko-osaa, jonka suomennos ilmestyy Otavan kustantamana. Testamentit heittää lukijan Gileadin valtioon 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksen jälkeiseen aikaan. Orjattaresi-romaanin lukemisesta on itselläni aikaa jo yli kymmenen vuotta, mutta siihen perustuva televisiosarja on palauttanut kuluneen kesän aikana Gileadin karmaisevan maailman elävästi mieleen. Hyvin todennäköisesti Atwood on päätynyt kirjoittamaan menestykseksi räjähtäneelle romaanilleen jatko-osan puhtaasti bisnesmielessä, mutta silti on kovin kutkuttavaa päästä lukemaan, mihin jamaan kirjailija itse ajattelee Gileadin vuosien saatossa ajautuvan.

Kaisa Järvelä