Parasta juuri nyt (20.1.2025): Levoton Tuhkimo, Saari josta olen poissa, Veli jota minulla ei ollut, Vangittu kauneus, Teatterikevät

20.01.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kuva: Siltala / Otava / Bazar

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Irmeli Heliö on tunnelmoinut Dingoa ja lukenut Riley, Välipakan ja Palmgrenin teoksia.

1

Dingo-huuma vei mukanaan 1980-luvulla. Se oli jotain aivan käsittämätöntä: miten Suomessa yksi porilainen poika kavereineen sai aikaan hysterian? Mutta ansaitusti sai. Ja Mari Rantasila on oikea tekijä Dingo-elokuvalle, porilainen hänkin.

Levottoman Tuhkimon on kaunistelematon tarina kaiken huuman keskeltä. Miten kestää yhtäkkinen suosio, piirittävät fanit, jatkuva keikkarumba? Kaikkihan on unelmaa, jota on haluttu. Että päästään pinnalle, että tehdään hittejä.

Dingon hitit ovat jääneet elämään, ne ovat niitä, joita haluaa edelleen kuunnella. Nopean nousun ja rankan kiertue-elämän väsyttäminä yhtye lopulta hajosi ja ”Nipa” lähti soolouralle.

Päärooliin on löydetty ilmetty Neumann, Saku Teittinen. Myös muu roolitus on onnistunut.

Elokuva on koskettava, olit Dingo-fani tai et. Miten tulet hyväksytyksi omine haaveinesi, kun et mahdu perinteiseen muottiin?

Lue Kirsi Haapamatin elokuvasta kirjoittama arvio täältä.

2

Palasin uudestaan Tuija Välipakan runokirjaan Saari josta olen poissa (Siltala, 2024).

Myös meillä on saari. Runot nousivat taas pintaan, kun edesmenneen isän seuraksi matkasi myös äiti. Saari jäi jotenkin tyhjäksi. On se siellä, mutta vailla risuja kerääviä käsiä, vailla isän lämmittämää savusaunaa. Näen itseni soutamassa saareen, isä istuu perätuhdolla.

Välipakka kirjoittaa runokirjassaan maailmasta, joka herättää luonnon ja rakkaat muistot ja ihmiset eloon. Kirja on kaunis. Runokirja on yöpöydälläni, aina.

3

Reidar Palmgrenin kuudes teos Veli jota minulla ei ollut (Otava, 2024) on erinomainen kuvaus ystävyydestä ja valtarakenteista. Akseli Kannisto, kirkasotsainen ylioppilas, joutuu keskelle kansalaissodan selkkauksia. Parivaljakon toinen osapuoli on pitkänhuiskea Urho. Junamatkalla alkanut tuttavuus muuttuu ystävyydeksi.

Vallanhaluinen Urho oikoo mutkat suoraksi, eikä aina oikeudenmukaisesti. Pikkutarkan Akselin osaksi tulee raporttien kirjoittaminen. Jälkiä peitellään ja Akseli tuntee itsensä petetyksi Urhon vallanhalun kasvaessa. Kekkosen ajan lapsena tarina tuntui hyvinkin todelliselta henkilökuvaukselta.

Palmgren on taitava tarinankertoja ja henkilöhahmojen luoja. Tätä teosta ei kai enempää voisi kehua, mutta kehun kuitenkin. Miten oivasti kirjan kautta herää myös ajatus siitä, mitä on ystävyys ja veljeys. Kumpi ottaa ja kumpi antaa?

4

Lucinda Riley kirjoitti Vangittu kauneus -teoksen alun perin vuonna 1998. Nyt ilmestyneen ja suomeksi käännetyn version (Bazar, 2024) on uudelleenkirjoittanut Rileyn poika Harry Whittaker.

Rakkaustarina alkaa yorkshireläisen kartanon nummimaisemissa. Taloudenhoitajan kuvankaunis tytär Leah Thompson herättää nuoren Brett Cooperin rakkauden. Leahin kauneus johtaa supertähteyteen ja nuoret maailman metropoleihin. Dramatiikkaa mahtuu matkalle runsaasti, mallimaailman kateutta ja rahan mahtia.

Lucinda Riley oli viihdekirjallisuuden mestarillinen kertoja, ja tämäkin teos vei mukanaan kaikkine käänteineen. Sivuja on kuitenkin mahtavat 604.

5

Teatterikevät on taas täynnä mielenkiintoisia ensi-iltoja ja hienoja, vielä jatkavia esityksiä.

Tampereen Työväen Teatterin ensi-illat ovat kaikkinensa herkullista katsottavaa. Kevätinfossa etukäteen esitetyistä pätkistä jo sai esimakua.

Homma hoidossa, Rouva Ministeri on puhdasverinen farssi, josta ei tilanteita eikä vauhtia tule puuttumaan. Kantaesitys 29.1. Suurella Näyttämöllä.

Sirkku Peltolan uusin näytelmä Kärpäset on sympaattinen tarina veljeksistä, lapsuuden jälkeen eri teitä kulkeneista Maurista ja Kalevista. Aimo Räsänen ja Martti Suosalo pursuavat empaattisuutta, komiikkaa ja virtuoottista näyttelijätyötä. Kantaesitys 23.1. Eino Salmelaisen näyttämöllä.

Action Heron tekijän Liila Jokelinin uusi teos Verot ja kuolema on musta komedia, joka ajoittuu vuoteen 2049. Enää ei ole asiakaspalvelua, toimistotyöntekijöiden toimenkuva on jotain aivan muuta. Tekoäly hoitaa lähes kaiken, ihmisen työ jää tarpeettomaksi. Niinhän sitten tuo toimiston arki järkkyy, kun sinne saapuu asiakas, joka vaatii palvelua. Kantaesitys 30.1. Kellariteatterissa.

TTT-klubin on jo ehtinyt valloittaa Tarja Kulho –Räkkärimarketin sankari, joka sai kantaesityksensä 16.1. Eriikka Väliahde tekee huikean roolin Kulhona, kun Suomen Korsossa kaivataan kipeästi omaa robinhoodia. Teos perustuu Paula Norosen romaaniin. Lue Päivi Vasaran arvio esityksestä täältä.

Ensi-illoista ehdoton tärppi on myös Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin Tampereen Komediateatterissa. Pääroolissa on karismaattinen Kristo Salminen, huijarirakastaja, jonka pauloihin loistavat näyttelijät Sanna Majanlahti, Karoliina Kudjoi ja Matleena Junttanen lankeavat. Ohjaus on Panu Raipian. Ensi-ilta 8.2.

Tampereen Teatterin esitykset ovat remontin takia Tuulensuun Palatsissa ja Frenckell-näyttämöllä. Hulvaton komedia ja murhamysteeri Hiuskarvan varassa valloittaa katsojat interaktiivisuudellaan. Ville Majamaan esittämän hiusstylistin kampaamossa tapahtuu kesken työntohinan murha. Sitä ratkomaan pääsee myös yleisö.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua