Carl ja Karin Larssonin taiteilijakoti. Kuvat: Marjatta Honkasalo

Matka tarjoaa elämyksiä. Onneksi ei aina tarvitse matkustaa kauas, myös melko lähellä voi nähdä ja kokea uutta. Toukokuinen matka vei meidät Ruotsiin, Taalainmaalle ja vähän myös Värmlantiin, paikkoihin, jotka naapurimaassa olivat jääneet aiemmin näkemättä.

* *

1

Matka Taalainmaan maisemiin on hyvin kotoisan tuntuista. Järvet ja metsät ovat kuin Suomesta, mutta vain mäet, vaarat ovat eteläsuomalaisesta totuttua korkeampia. Taalainmaalla on muutenkin vahva kytkös Suomeen. Sinne asettuivat monet savolaiset, joille kuningas lupasi verohelpotuksia jo 1500-luvun lopulla vastineeksi erämaiden raivaamisesta.

Vaikka metsäsuomalaisten asumuksista ei juurikaan näy enää merkkejä, monet paikannimet ovat tuttuja 1800-luvun alussa seutuja kolunneen suomalaisuuden tutkijan K. A. Gottlundin tekemistä muistiinpanoista.

Gottlund kuvaa ehkä hieman värittäenkin retkiään suomalaismetsissä, mutta tiettömät taipaleet osoittavat kyllä, millaisia erämaita Ruotsiin lähteneet asuttivat. Kävimme muun muassa Svartnäsissä, jonne myös Gottlund aikoinaan vaelsi. Svartnäsin hautausmaalla tuli vastaan sentään yksi hyvin metsäsuomalaiselta vaikuttava nimi. Useimmiten suomalaiset joutuivat ottamaan ruotsalaisen nimen, kun heidän suomalaista alkuperäänsä hyljeksittiin.

Metsäsuomalaisista sekä Gottlundin elämästä ja retkistä kerrotaan myös Yle Areenasta Elävä historia -podcastissa. sekä kirjasta K. A. Gottlund: Ruotsin suomalaismetsiä samoilemassa.

Svartnäsin kylä syntyi aikoinaan metsäsuomalaisten asuttamana. Tie Falunista Svartnäsiin kulkee yhä kivisten metsäerämaiden läpi. Kylän kirkko on korkealla mäellä.

2

Falun on vanha kaivoskaupunki. Stora Kopparbergin kaivosyhtiö on luultavasti maailman vanhin, sillä se alkoi kaivaa kuparia ja kultaa Falunissa ilmeisesti jo 1200-luvulla. Vanha kaivos on nähtävyys myös siksi, että kaivoksessa sattui valtaisa maanvyörymä 1600-luvulla. Kaikeksi onneksi oli juhannus, jolloin kukaan ei ollut töissä eikä kukaan siis jäänyt loukkuun kaivokseen.

Kaivostoiminta loppui vuonna 1992, kun malmivarat ehtyivät, mutta Stora Kopparbergetin alue on nykyisin kiinnostava matkailukohde ja myös Unescon maailmanperintökohde.

Falunin Stora Kopparbergetin kaivosalue.

Myös faluninpunainen on käsite. Pigmentti on peräisin kaivoksen maaperästä ja sitä käytetään punamullan valmistuksessa. Taalainmaalla kaikki vanhat talot ovat nostalgisen tummanpunaisia ja ikkunanpielet hohtavat valkoisina. Ruotsalaisille tyypilliseen tapaan myös pihapiirit ovat moitteettomassa kunnossa. Niitä kelpaa matkalaisen ihastella.

Falun toivottavasti on suotuisa myös suomalaisille kisaturisteille vajaan vuoden päästä, kun kaupunki isännöi helmi–maaliskuussa hiihdon MM-kisoja.

Falun isännöi ensi vuonna hiihdon MM-kisoja. Lugnetin urheilukeskuksen mäkihyppytornien korkeus huimaa jo alhaalta katsottuna.

3

Taide on tärkeä syy lähteä Taalainmaalle. Falunin lähellä Sundbornissa matkailija kohtaa jotakin hyvin ruotsalaista. Taidemaalari Carl Larssonin taiteilijakoti on juuri sellainen kuin ihanteellisen ruotsalaisen kodin ajattelee olevan. Lilla Hyttnäs on Carl ja Karin Larssonin luomus, ja siitä tämä ihannekodin malli on nimenomaan peräisin.

Taide on ateljeessa läsnä sekä Carl Larssonin maalauksissa, seinä- ja ovikoristeissa, mutta myös Karin Larssonin taidokkaissa käsitöissä. Voi sanoa, että hänen taidekäsityönsä oli toisaalta modernia ja toisaalta hyvin perinteistä.

Ateljeekotiin pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, ja sellainen kannattaa varata etukäteen, jotta varmasti pääsee mukaan.

Ruotsin tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Anders Zornin koti Moran keskustassa on käynnin arvoinen.

4

Toinen huomattava taiteilija Anders Zorn (1860–1920) puolestaan vaikutti Morassa, puukoistaankin tunnetussa kaupungissa. Monista taiteilijoista poiketen Zorn saavutti mainetta ja rikkautta jo eläessään. Merkittävä osa vauraudesta oli peräisin hänen Yhdysvalloissa maalaamistaan muotokuvista.

Vauraus näkyy Zorngårdenissa, Anders ja Emma Zornin kodissa. Tekniikasta ja uusista keksinnöistä kiinnostunut taiteilija otti käyttöön kaikki mahdolliset nykyajan mukavuudet keskuslämmityksestä, jääkaapista ja pölynimurista lähtien. Erikoinen sisustus ja talon upeat puitteet kelpasivat talossa usein vierailleille taiteilijaystäville.

Zornin taidetta on esillä ateljeekodin viereisessä museossa. Sattumoisin esillä on tänä kesänä suomalaistenkin tunteman satukuvittaja John Bauerin taidetta. Bauer ja Zorn kuvasivat molemmat luontoa, joten maalaukset puhuvat myös keskenään. Zorn tunnetaan myös alastonkuvistaan, mutta alastomuus on hänen maalauksissaan luontevaa ja luonnollista.

Myös Zorngårdeniin kannattaa varata opastettu kierros etukäteen, sillä ilman opastusta taloon ei pääse, ja kierrokset ovat kesällä kovin varattuja.

Taiteilijakodin vieressä on myös Zornmuseet, jossa on taiteilijan maalauksia ja veistoksia. Tänä kesänä tilapäisnäyttelyssä voi tutustua John Bauerin satukuvituksiin.

5

Kun ollaan Taalainmaalla, ei voi välttyä näkemästä tuttua ruotsalaista symbolia, Taalainmaan hevosta, Dalahästia, ja miksi pitäisikään. Moran seuduilla puuhevosia on ilmeisesti veistetty jo 1600-luvulla, ja aidot puiset hevoset syntyvät yhä Siljan-järven rantamilla hyvin pitkälle käsityönä. Nusnäsissä toimii tiettävästi vanhin Dalahästien valmistaja Grannas A Olsson Hemslöjd Ab. Käsityöyritys perustettiin jo vuonna 1922.

Verstaalla voi seurata, kuinka hevonen valmistuu. Mallit toki sahataan valmiiksi, mutta vuollaan lopulliseen muotoon puukolla. Jokainen hevonen on uniikki, sillä ne myös maalataan käsin. Grannas on tärkeä työllistäjä. Monet paikalliset taitajat viimeistelevät hevosia kotona.

Taalainmaan ja koko Ruotsin tunnus on Taalainmaan hevonen. Aidot Dalahästit syntyvät yhä käsityönä Siljan-järven ympäristössä. Jokainen hevonen maalataan käsin.

6

Selma Lagerlöf oli syntyisin Värmlannista, mutta hänellä oli vahva kytkös myös Taalainmaalle ja nimenomaan Faluniin. Hän osti vuonna 1897 kaupungista talon ollakseen lähellä siellä asunutta Gerda-sisartaan. Myöhemminkin Lagerlöf käytti taloa rauhallisena kirjoituspaikkana ja kesäasuntona, vaikka asui jo Mårbackassa. Falunin taloa ei ole enää olemassa, mutta sisutuksesta osa on nähtävissä Taalainmaan museossa.

Teimme Taalainmaan matkalla Lagerlöfin jalanjäljissä koukkauksen Värmlantiin ja Mårbackaan, joka kuitenkin oli kirjailijalle tärkein talo. Perhe menetti talon isän leväperäisen taloudenpidon takia siihen aikaan, kun Selma oli jo aikuinen ja oli valmistunut opettajaksi. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon turvin vuonna 1909 hän hankki talon takaisin ja rakennutti siihen yhden kerroksen lisää.

Nyt taloon voi tutustua opastetuilla kierroksilla lähinnä kesäaikaan. Toukokuussa Mårbacka on onneksi avoinna jo viikonloppuisin, joten pääsimme kurkistamaan nobelistin kotiin, jossa hän syntyi ja kuoli. Lagerlöf on sanonut, ettei hänestä koskaan olisi tullut kirjailijaa ilman Mårbackaa, alueen erikoisia tapoja, rikasta laulu- ja tarinaperinnettä ja ystävällisiä ihmisiä.

Selma Lagerlöfin Mårbacka on keskellä vehreää värmlantilaista maisemaa lähellä Sunnen kuntaa.

* *

Ystävällisyys onkin päällimmäinen tunne, joka toukokuisesta retkestä jäi mieleen. Matkailija otettiin kaikkialla lämpimästi vastaan. Kun viimeisenä iltana piipahdimme Uppsalassa ravintolassa, löytyi tarjoilijan kanssa heti jutunjuurta tämän suomalaisista isoisovanhemmista. Pohjanlahden yli tulivat aikoinaan metsäsuomalaiset jo 1500-luvulla, ja monia, monia siirtolaissukupolvia on tullut samaa reittiä heidän jälkeensä.

Marjatta Honkasalo, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua