Parasta juuri nyt (19.9.2021): Katia Pascariu, Helsinki Biennaali, Neiti Aika, Eeva Tenhunen, syksy

19.09.2021
BadLuckBangingorLoonyPorn1

Katia Pascariu osaa näytellä silmillä. Kuva: HIFF

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Eija Niskanen on nauttinut Vallisaaren palloista ja romanialaisnäyttelijän silmistä.

1

Rakkautta ja anarkiaa -festivaali esittää romanialaisen Radu Juden ohjaaman Bad Luck Banging or Loony Porn. Berlinalen pääpalkinnon napannut elokuva on jotenkin ovela kokonaisuus, jota jää miettimään.

Emilia on tunnollinen historianopettaja, mutta joutuu pulaan, kun hänen ja miehensä sänkykamaripuuhistaan tekaisema seksivideo päätyy vahingossa nettiin ja koulu joutuu kutsumaan koolle vanhempainkokouksen asian tiimoilta.

Elokuva on kuvattu neljässä osiossa, jossa ovat tyyliltään erilaisia. Alussa näytetään metelin aiheuttava reipas seksivideo, jossa näkyy niin värkit kuin kuuluu lätinä. Sitten on improvisatorisen oloinen jakso, jossa Emilia, nyt säntillisessä jakkupuvussa, painelee paniikissa ympäri kaupunkia ja yrittää saada videon pois netistä, samalla kun ympärillä oleva porukka heittää arkipäivän säädyttömyyksiä. Tätä seuraa valistava osio, jossa selitetään erilaisia termejä, usein hirtehisen ironisesti. Sitten seuraa ”oikeudenkäynti” eli vanhempainkokous. Koko elokuva päättyy loppuratkaisuun, joita annetaan kolme, katsojan valittavaksi.

Radu Juden elokuva tulee varmasti jäämään myös elokuvahistoriaan korona-ajan elokuvana. Päinvastoin kuin useissa viime ja tänä vuonna turva- ja hygieniatoimin kuvatuista elokuvista, joiden tarinamaailmassa kuitenkin eletään kuin ikuista vuotta 2019, missä pandemiasta ei olla kuultukaan, Radu Jude sisällyttää pandemian elokuvaan. Kaikki kulkevat maskit naamalla, vanhempainkokous järjestetään pihalla turvavälein ja kaupan jonossa huomautellaan äkäisesti maskittomalle. Pääosanesittäjä Katia Pascariu ansaitsisi jonkun palkinnon siitä, miten silmillä voi näytellä koko tunneskaalan.

Elokuvan kruunaa lopussa soiva M. A. Nummisen kappale In Order To Tell.

2

Helsinki Biennaali jatkuu vielä 26.9.2021 saakka, joten nyt on oiva aika tutkia kaikki paikat jonottamatta. Erityisesti suositeltavia ovat Vallisaaren ympäristöön luontevasti soveltuvat ja saaren ja tilan kanssa vuoropuhelua käyvät teokset. Näitä ovat Outi Pieskin ja Oopperan balettikoulusta valmistuneiden tanssijasisarusten Birit ja Katja Haarlan teos Guhte gullá / Here to hear, joka heijastetaan kahden luolan seinille. Alkupuolella siskokset tanssivat omissa luolissaan nykyteknoa, sitten kahdestaan parina saamelaisessa gaktissa.
Hayoun Kwonin DMZ on videoteos, joka sijoittuu metsikköön Pohjois- ja Etelä-Korean rajoille sijoittuvalle demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Paweł Althamerin Seitsemän vankia on VR-teos, jossa vangit pakenevat ennen vankilana toimineesta Suomenlinnasta.

Janet Cardiff ja George Bures ovat rakentaneet ääni-installaation, jossa puiden kannolla istuen kuullaan lehmusmetsikössä rynnistävää muinaisten sotien hevosarmeijaa, nykyaikaista sodankäyntiä ja luonnonilmiöitä. Myös Alicja Kwaden Pars pro Toto, joka koostuu rantakalliolle sijoitetuista erilaisista planeettoja kuvaavista kivipalloista, sulautuu hienosti maisemaan.

On upeaa, että Helsingin saaristolle on löytynyt tällainen käyttötarkoitus. Vallisaari on käynnin arvoinen ilman näyttelyitäkin.

IMG 0952

Alicja Kwaden taidetta rantakallioilla. Kuva: Eija Niskanen

3

Jos parhaan dokumenttielokuvan Jussin napannut Neiti Aika ei ole vielä tuttu, nyt on aika katsastaa se Yle Areenasta. Ohjaaja Elina Talvensaari muutti perheineen Koskelan asuntoon, johon oli jäänyt edellisen asukkaan, kuolleen Sirkka-Liisan jäämistö. Jäämistöä tutkimalla alkoi rakentua Sirkka-Liisan elämäntarina, joka on samalla yksi Suomen tarinoista.

Viehättävä käsittelytapa todistaa, että ihan tavallisen ihmisen elämä on lopulta mielenkiintoinen.

4

Yksi suosikkidekkaristini on Eeva Tenhunen. Häntä voisi tituleerata suomalaisdekkarin äidiksi, meidän omaksi Agatha Christieksemme. Nostalgisen vanhahtavat, 1960- ja 1970-luvuille sijoittuvat rikosmysteerit nähdään aina naisharrastelijaetsivän silmin.

Yle Areenan audio-puolelta löytyy kuunnelmana Tenhusen dekkari Mustat kalat, joka sijoittuu Olavinlinnaan, minne päähenkilö, opiskelijaneitonen, saapuu kesätöihin oppaaksi ja tottahan toki linnasta löytyy pian ruumis.

5

Syksyn värikkäät lehdet ovat luonnon taideteos. Niistä nautin pyöräillessäni halki Hesperian puiston, jossa lehdistä nauttivat niin lapset kuin koirat. Ja runsaat pihlajanmarjat ja maan aluskasvillisuus Keskuspuistossa.

Ja sitten on se yksi talo Töölössä, jonka seinät peittävä muratti muuttuu syvänpunaiseksi joka syksy. Sitä odotellessa.

Eija Niskanen

 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua