Kuvat: Sari Harsu
Viime aikoina voimallisimmin trendaavaa runoutta on ollut lavarunous, mutta runoa kirjoitetaan edelleen myös kotona luettavaksi, ja onneksi sitä joskus jopa kustannetaan, Sari Harsu kirjoittaa.
1. Uudet runot
Tamperelainen Erkki Widenius pohtii Jaettu Mielenhäiriö -kokoelman (Kulttuurivihkot, 2024) runoissa elämää, ajan kulumista ja ikääntymistä:
”Vuodet kuin vuoria / vyöryneet päälleni”
Filosofia ja filosofit ovat Wideniuksen aforistisissa runoissa vahvasti läsnä. Säkeissä vilahtelevat muun muassa Aristoteles, Epikuros, Pythagoras ja ”jumalan hullu tai hullujen jumala” Nietzsche.
”Aristoteleen mukaan / runous on / historiaa filosofisempaa”
Luotettava kertoja -runossa Widenius väittää, että ”runoilijat valehtelevat paljon”. Itse olen enemmän Sirkka Turkan linjoilla. Turkka sanoi olevansa runoilija (eikä prosaisti), koska hänellä ei ole mielikuvitusta. Ymmärsin tämän niin, että hän kokee runojen olevan – tahtoi runoilija taikka ei – nimenomaan totta. Vaan mitä se totuuskaan lopulta on?
”Turha etsiä totuutta, / se on vain valheen / henkilökohtainen muoto”
Näin lienee.
Jaetun mielenhäiriön säkeissä soi välillä blues, ja ikiaikaiset teemat, rakkaus ja kuolema, tulevat myös mainituiksi. Kun kaverit kuolevat -runon minä miettii:
”Kenet pyytäisin kaljoille / kun vielä ehkä voisi // Kenen terveys sallii / kenen vaimo”
Wideniuksen Ukrainalaisessa sielunmessussa ollaan ajankohtaisen maailmantilanteen äärellä:
”Pasifismi on hyvä aate, / jos on hyvä naapuri”
2. Vanhat runot
En lukenut nuorena runokirjoja, mutta aina joskus silmiini osui joitakin yksittäisiä klassikkorunoja, ehkä lehdissä tai koulukirjoissa. Ensimmäisiä angstiseen teiniin kolahtaneita runoja olivat V. A. Koskenniemen Yksin oot sinä ihminen ja Kaarlo Sarkian Älä elämää pelkää. Koskenniemen ja Sarkian säkeiden voidaan varmaankin sanoa olevan vanhoja, mutta minkä ikäisenä runo muuttuu vanhaksi?
Vaikka tuntuu, että vuosituhannen alku oli ihan äskettäin, vuodesta 2004 on kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta. Onko tuolloin ilmestynyt Vilja-Tuulia Huotarisen Sakset kädessä ei saa juosta vanha kirja?
”Selviän hengissä, putoan jalat edellä / maan pinnalle ja kävelen pois. Nikama nikamalta / murskautuu maa poluksi ja joku sanoo: / Tuolla kävelee nainen joka tietää mitä tahtoo. / Eikä hän tiedä vielä mitään.”
3. Runot lapsille
Hiuku, Miuku ja mummo -kirjan runon on kuvittanut Mia Nikkilä. Runo on Anita Martikaisen.
On hyvä, että lapsillekin on tarjolla klassikoita: esimerkiksi vuonna 1956 ilmestynyt Tiitiäisen satupuu. Mutta mainiota on niin ikään se, että lapsille kirjoitetaan runoja edelleen.
Kulttuurivihkot on kustantanut Heikki Niskan ja Rauni Anita Martikaisen teoksen Hiuku, Miuku ja mummo (2024).
Niskan ja Martikaisen kirjassa runo on monennäköistä: välillä on perinteistä loppusoinnuttelua, välillä jonkinlaista puoliriimiä, välillä ei riimiä ollenkaan.
En päässyt testaamaan teoksen runoja kohderyhmällä, mutta uskoisin, että useimpiin pikkulapsiin uppoavat parhaiten juuri riimirunot tai arvoitukselliset hassuttelurunot, kuten Heikki Niskan Oivallisessa talossa:
”Oivallisessa talossa / on seinät ja katto / ikkunat ja lattia, / mitähän vielä, / mieti tovi. // Tietenkin ovi!”
Niskan intertekstuaalinen Lumikin puut -runo tarjoilee viittauksia klassikkosatuun:
”Lumikki poimi / kirsikoita ja kriikunoita, / päärynöitä ja luumuja / pikkumiehet apunaan. / Omenoita hän ei huoli / poimikoon ne äitipuoli!”
Anita Martikaisen runot Kissan olemus ja Kissan yö muodostavat keskenään parin, koska ensimmäisessä runossa mainitaan yö kissan ystäväksi ja myös toisessa esiintyvät sekä kissa että yö:
”Mummo taksiin kipittää. / Miuku kermaa lipittää. / Kuka yötä silittää?”
Kun on kyse lastenkirjasta, kuvituksen osuus on merkittävä. Hiuku, Miuku ja mummo -kirjan on kuvittanut Mia Nikkilä.
4. Runot muilla kielillä
Kielitaitoaan voi haastaa tutustumalla muiden maiden runouteen alkukielellä. Viime Viron-reissulta ostin kirjallisuuslehden nimeltään Värske Rõhk, joka esittelee nuorten kirjoittajien tuoreita tekstejä. Marraskuussa 2023 ilmestyneessä lehdessä on muun muassa Janika Läänemetsin runoja.
Yksi niistä alkaa:
”pilved vajuvad vastu maad / sõrmeotstes tuikab / varakevade julmus / sõõrmeis märgade kinnaste / kuum ja kare lõhn / kaevan lume alt välja sulanud / kährikule hauda”
Yritin kääntää runoa. Luullakseni alku on suomeksi jotensakin:
”pilvet vajoavat maahan / sormenpäissä tykyttää / varhaiskevään julmuus / sieraimissa märkien kintaiden / kuuma ja karhea tuoksu / kaivan lumen alta esiin sulaneelle / supikoiralle haudan”
Tämän runon kokonaan ja muita runoja löydät täältä.
Sari Harsu
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt: Antwerpen!
Antwerpen ei tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee Belgiaa, mutta kompakti kaupunki tarjoaa katseltavaa ainakin viikonlopuksi.
Parasta juuri nyt (16.5.2024): Yön ja päivän kulkijat, VarikkoGalleria, Puuseppien kylä, Herra Fläppi, Antaudu hiljaisuudelle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat.
Parasta juuri nyt: Rooma!
Parasta juuri nyt on keväinen Rooma, joka ei vielä hohkaa kuumuutta eikä tukahduta nykypäivän nomadilaumojen alle.
Parasta juuri nyt (10.5.2024): Voimat, Neon Spandx, Kastemadon ilo ja muita harmeja, Myyttiset, Sarjakuvan paikka
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat.
