Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Aila-Liisa Laurila tutustui sotaan liittyviin tapahtumiin, kuten talvisodan muistojuhlaan, Uuden Valamon historiaan ja Pirkkalassa alkavaan Pirkkajotokseen.
1
Perjantaina 13.3.2020 tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta talvisodan päättymisestä. Näinä päivinä sitä on muisteltu ja muistellaan monin tavoin. Silloin 1940-luvulla sotavuodet toki jatkuivat vielä pitkään.
Lauantaista sunnuntaihin tuolla jossain metsämaastossa Pirkkalan, Lempäälän ja Tampereen kulmien maastossa liikkuu joukko sotilastaitokilpailu Pirkkajotoksen osallistujia.
Pirkkajotos on suunnattu 18 vuotta täyttäneille reserviläisille ja sotilaille. Osallistujia on noin sata 30 partiossa ja toimitsijoita kilpailukohteissa toiset sata.
Sotilastaitokilpailussa muutaman hengen partiot kisaavat erilaisilla rasteilla, joilla on muun muassa ammuntaa, suunnistusta, sotilaallisia tehtäviä, ensiaputoimia ja erilaisia yhteistyötehtäviä.
Pirkkajotoksella on erityisesti panostettu monipuolisiin ammuntarasteihin sekä toiminnallisiin yö- ja päivätehtäviin. Tällainen harrastaminen ei kyllä sovi kaikille.
Reserviläisurheiluliiton vuoden 2020 talvijotos on sijoitettu samaan ajankohtaan, jolloin muistellaan talvisodan päättymistä. Järjestäjien mukaan tosin aluksi oli mielessä eri viikonloppu.
2
Yle Radio 1 lähettää sunnuntain 15.3.2020 jumalanpalveluksen Mikkelistä, entisestä päämajakaupungista. Tampereella voi ihan itse osallistua talvisodan päättymisen muistojuhlaan Kalevan kirkossa.
Kello 10 alkaa messu ja sen jälkeen kello 11.15 kaikille avoin muistojuhla, jota ovat järjestämässä niin luterilainen kuin ortodoksinenkin seurakunta sekä Karjalaisseurojen Tampereen piiri ry.
Ohjelmaan kuuluu muun muassa muistelu, jossa pastori Heikki Honkamäki kertoo ortodoksikirkon evakkomatkasta. Kirkon keskuspaikkana oli ennen aikaan Sortavala, missä komeat rakennukset ovat vieläkin pystyssä.
Muistojuhla tarjoaa myös mainion tilaisuuden tuulettaa kansallispukua. Joillakin osallistujilla saattaa olla myös komeat mitalirivistöt rintapielessä.
3
Heinävedellä sijaitseva Uuden Valamon luostari juhlii tänä vuonna oman evakkomatkansa 80-vuotista taivalta.
Talvisodan aikana Laatokan Valamon luostarin kallisarvoisia aarteita kerättiin kiireesti talteen ja tuotiin pois. Samoin lähes 200 miehen veljestö siirtyi turvaan, kun luostarin toiminta lakkautettiin 4.2.1940.
Jo syksyllä 1940 luostarin uusi koti oli Saastamoinen-yhtymän omistuksessa olleen maatilan suojissa Heinäveden Papinniemessä.
Paikka valikoitui ikonin johdatuksella. Hollannin prinssi Henrik oli vieraillut luostarissa ja saanut siellä lahjaksi pyhittäjäisiä Sergei ja Herman Valamolaista esittävän ikonin vuonna 1928.
Matkallaan prinssi yöpyi myös Yrjö Herman Saastamoisen omistamassa Papinniemen kartanossa ja unohti Valamon perustajia esittävän ikonin sinne.
Kun luostarijohto sittemmin etsi uutta kotia ja igumeni eli luostarin johtaja Hariton saapui kartanoon, hän huomasi seinällä tuon ikonin.
Igumeni piti Valamon perustajien läsnäoloa niin vahvana merkkinä, että Papinniemen tila valittiin oitis Uuden Valamon sijoituspaikaksi.
Taannoisen tulipalon aikaan tuo pieni ikoni saatiin pelastettua vanhasta päärakennuksesta ensimmäisten arvoteosten joukossa. Se on juuri nyt esillä luostarimuseossa.
4
Talvisodan jalkoihin jäivät kaikkien muiden joukossa ihan tavalliset kansalaiset, joiden koti sattui olemaan maan itäisillä alueilla. Pirkkalan Karjala-Seura julkaisi viikko sitten kirjan Evakkotarinoita, johon on talletettu noin 30 tarinaa.
Yksi kirjan evakkotarinan kertojista on Viipurissa vuonna 1926 syntynyt Lea Hirvelä, joka teki evakkomatkan kahdesti. Talvisodan syttyessä hän oli 13-vuotias Viipurin Talikkalan yhteiskoulun oppilas.
Pirkkalalainen Lea Hirvelä kertoi Viipurin kirjaston edustajalle viime keväänä, että hänelle jäi pino kirjoja lainaan, kun piti lähteä evakkoon vuonna 1944. Kuva: Aila-Liisa Laurila
Evakkoon lähtiessään perhe oli piilottanut arvoesineitä ilmanvaihtokanavaan. Kun he palasivat välirauhan aikaan, kaikki oli viety. Lopullisesti Viipuri oli jätettävä vuonna 1944.
Tai ei sentään. Hirvelä on päässyt useaan kertaan vierailemaan entisessä kotikaupungissaan. Olin hänen kanssaan reissussa viime vuonna ja kävimme vierailulla Viipurin Aalto-kirjastossa.
Vierailun lopuksi Hirvelä kertoi kirjaston edustajalle, että hänelle jäi pino kirjoja lainaan aikoinaan. Lisäksi hän tiedusteli, voisiko ne palauttaa, mutta kirjastovirkailija kertoi, että kirjat saa pitää omanaan.
5
Kaukaisten sota-aikojen muistelusta, tulematta jääneestä kunnon talvesta tänä vuonna ja jatkuvista vesi- ja räntäsateista huolimatta parasta juuri nyt on kevät.
Valo lisääntyy ja muuttolinnut palaavat. Osa siivekkäistä ei koskaan lähtenytkään mihinkään tai ei ainakaan kovin kauaksi.
Kauppapuutarhoissa on täysi työ ja touhu päällä. Sosiaalisen median päivityksistä olen huomannut, että purkkiviljelyn suosio kasvaa.
Yhdellä jos toisella ovat erilaisten hyötykasvien alut hyvässä kasvussa. Taimenista tulee toivottavasti hyvä sato ensi syksyyn mennessä.
Aila-Liisa Laurila
