Kuva: Harri Hinkka
KOLUMNI | ”Jos joku asia voi mennä pieleen, se yleensä menee”, kirjoittaa Komediateatterin Täydelliset häät katsonut Maarit Saarelainen.
Jokaisen toiveena lienee täydelliset häät, josko sellainen tapahtuma olisi tuloillaan. Kukapa ei haluaisi elää hetken verran satua? Ideatilanteessa se on tietysti mahdollista.
Yleensä paineita asian tiimoilta tulee kuitenkin sen verran, että jotain sattuu ja tapahtuu. Jos joku asia voi mennä pieleen, se yleensä menee. Morsiuspuvun vetoketju jumittaa, sulhasen paita on kutistunut pesussa, sormus putoaa wc-pönttöön ja pappi on mennyt vahingossa hautajaisiin. Kompurointi on tietysti aina mahdollista.
Usein vihille menevä pari on niin virittyneessä tilassa, että kaikki tapahtumat tuntuvat todellista isommilta, ja ympärillä pyörivien ystävien ja vieraiden lauseet saavat normaalia suuremman merkityksen.
Oma häävieraslajinsa ovat sokeriserkut ja kumminkaimat, jotka manaavat jo vihkivalojen puolessa välissä, että tuo liitto ei kyllä kestä. Ja sitten ovat vielä ne tositietäjät, jotka uumoilevat ennen papin aamenta, että nuo ovat ihan vääriä toisilleen. Häälahjoista saattavat jäädä kaivelemaan morsiamen äidin antama pääkallo tai sulhasen entisen tyttöystävän ostamat mustat kynttilät: ”Onnee ny vaa, nii et riittää.”
Olin kerran häissä, joissa odoteltiin sekä morsianta että sulhasta. He pääsivät kyllä vihille, mutta kummatkin olivat eksyneet edellisenä yönä tulevien eksiensä seuraan.
Ja, kun yksi ystävistäni meni neljännen kerran naimisiin, hän kiteytti asian ennen alttarille astumista: ”Tuskin se vaihtamalla paranee, mutta aina kannattaa kokeilla.”
* *
Farssi on hauska laji, jossa kiteytettynä aina joku tulee väärästä ovesta, väärään paikkaan. Tai oikeasta ovesta väärän henkilön luo. Kyllä se naurattaa, kun tohelointi tapahtuu lavalla. Elämässä tärkeintä on oikea ajoitus, ja farssissa tavallaan väärä, koska siitä syntyy huumori.
Robin Hawdonin käsikirjoittamassa ja Panu Raipian Tampereen Komediateatterille ohjaamassa Täydellisissä häissä toimii sekä rytmi että ajoitus. Esityksen vauhti kiihtyy kohtaus kohtaukselta. Morsiamella, sulhasella ja häävierailla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita koko parituntisen ajan, puhumattakaan siivoojasta ja morsiamen äidistä. Mutta se ei haittaa, sillä ensemble (Jere Riihinen, Pia Piltz, Aku Sajakorpi, Iidalilja Raipia, Sinikka Salminen, Satu Silvo) tietää miten se toimii. He soljuvat sovitusti aina oikeaan aikaan väärästä ovesta.
Yleisöä vilkaistessa joistakin pareista voi hyvällä mielikuvituksella nähdä, että tästä puhutaan kotona. Lieneekö oikeassa elämässä sattunut jokin ikuiseksi vaivaamaan jäänyt kohtaus, kuten alttarilla sanottu väärä nimi.
Onneksi, ja onneksi, on tietysti myös ihania satuhäitä, jolloin ainakin hetkeksi toisiinsa rakastuneet saavat toisensa ja elävät elämänsä onnellisena, kunnes kuolema heidät erottaa.
Täydelliset häät Tampereen Komediateatterissa 8.8.2026 saakka. Lue Irmeli Heliön arvio näytelmästä täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Let’s party, sanoi Capuletin Julia – arviossa Helsingin Kaupunginteatterin & Julia -musikaali
TEATTERI | Max Martinin pophittejä pursuava musikaali näyttää Julian, joka ei riistänytkään henkeään, vaan alkoi elää omaa elämäänsä, tulevaisuuteen luottaen, tunteitaan ja kokemustaan jakaen.
Neljä taitavaa näyttelijää ja vinksahtanut komedia aloittaa Porin Rakastajat-teatterin 35-vuotisjuhlavuoden
TEATTERI | Lúna – hetki kauneudelle kertoo pariskunnasta, joka on eroamassa kahdentoista yhteisen vuoden pääteeksi.
Eesti Draamateater pursuaa taitoa ja tunnetta – muutama poiminta Teatterikesän kiinnostavimmista esityksistä
TEATTERI | Kulttuuritoimituksen Maarit Saarelaiseen tekivät suurimman vaikutuksen Eesti Draamateaterin Rahamaa sekä Teatteri Siperian Leikin loppu.
Tekoälyn kanssa flirttailu tuottaa tulosta – arviossa Teatteri Telakan Kuningatarhillo
TEATTERI | Kuningatarhillo on parasta Antti Mikkolaa. Teatteri Telakan uuden kantaesityksen ohjaajalla on satiirin ja ironian tajua.