Pyhittääkö tarkoitus keinot, kun ekoaktivisti heittää van Goghin auringonkukkien päälle tomaattikeittoa?

08.11.2022

Kuvat: Wiki Commons / National Gallery

KOLUMNI | ”Muutoksia ryhmä saa varmasti aikaiseksi, mutta tuskin sellaisia kuin kuvittelevat. Vihollisia keräämällä ei saada aikaan kuin pelkoa, kaaosta ja tuhoa”, Ulla-Maija Svärd kirjoittaa

”Kumpi on arvokkaampaa, taide vai elämä!” ekoaktivistin ääni kaikui museossa, kun hän oli heittänyt purkillisen tomaattikeittoa van Goghin Auringonkukkia-maalauksen päälle Lontoon National Galleryssa.

Just Stop Oil -ekoaktivistiryhmän mukaan teon tavoitteena oli saada maan hallitus lopettamaan uusien fossiilisten polttoaineiden lisensiointi ja tuotanto.

Järkytyin uutisesta.

Vincent van Gogh, yksi eurooppalaisen taiteen merkittävimmistä taiteilijoista, joka elinaikanaan (1853–1890), oli köyhä ja tuntematon, eli yksinkertaista elämää ja kärsi masennuksesta ja mielenterveydellisistä ongelmista eikä saanut elinikänään kuin yhden työnsä myydyksi, oli saanut purkillisen tomaattikeittoa maalaukselleen 2020-luvun ekoaktivistilta.

Minulle teko tarkoitti hyökkäystä paitsi taiteilijaa kohtaa myösn taiteen ihmiskunnalle elintärkeiden humanististen merkitysten häpäisemistä.

Taiteilija, joka maalasi ainutlaatuiset työnsä laittamalla koko elämänsä likoon luottaen omaan sisäiseen näkemykseensä, välittämättä väheksynnästä ja pilkasta, jota sai ymmärtämättömiltä osakseen, joutui vielä puolisentoista sataa vuotta myöhemmin välikappaleeksi sodassa, jossa hänen teoksensa joutui symbolisen raiskauksen kohteeksi.

Vastaavanlaisia iskuja taiteen merkkiteoksia kohtaan on tehty tihenevään tahtiin Euroopassa ja Australiassa. Osansa ovat saaneet van Goghin auringonkukkien lisäksi ainakin Leonardo da Vincin, Johannes Vermeerin, Claude Monet’n ja John Constablen maalaukset.

* *

Ryhmän iskuista on uutisoitu ainakin Suomessa melko eleettömästi, mikä voi olla viisastakin; kiristäjien vaatimuksiin kun ei pidä myöntyä. Perjantaina 4.11. Helsingin Sanomat uutisoi lyhyesti, että Haagissa Vermeerin Turbaanipäinen tyttö -maalauksen päälle ja seinään itsensä liimanneet ekoaktivistit ovat saaneet vankilatuomiot. Tuomioiden pituutta ei kerrottu.

Ekoaktivistiryhmän iskut museoihin eivät ole herättäneet julkista keskustelua. Emmekö me välitä? Emmekö ymmärrä välittää? Kun Elokapinan jäsenet pysäyttävät rauhanomaisin keinoin liikenteen pariksi tunniksi, alkaa heti kauhea poru ja raivo; on rajoitettu kansalaisten vapautta ja autoilijoiden oikeuksia!

Mutta Leonardo da Vincin Mona Lisaan kajoaminen selitetään nerokkaaksi performanssiksi:

Mona Lisa on teos, johon suhtaudutaan kulttuurissamme pakkomielteisesti.

Vaikka teos on hieno, on sen asema paisunut yhtä suhteettomaksi ja hallitsemattomaksi kuin fossiilisiin polttoaineisiin, halvan työvoiman riistoon ja jatkuvan kasvun ideaan perustuva ylikulutusjärjestelmämme.”

Lainaus on Maija Alanderin kolumnista Helsingin Sanomien kulttuurisivuilta 4.6.2022. Kolumnin mukaan ”kerman sotkeminen taulun suojalasiin voidaan nähdä yrityksenä ravistella sitä, minkä koemme yleissivistykseen kuuluvaksi välttämättömyydeksi”.

Tämä sen jälkeen, kun ilmastoaktivisti oli heittänyt Mona Lisa -maalausta kermakakulla toukokuun lopulla Pariisin Louvressa.

Kutsuisin Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa opiskelevan Alanderin taidefilosofiaa lähinnä ahdasmieliseksi ja järjettömäksi. Museoissa taideteoksiin kohdistuneet iskut eivät ole pelkkää leikkiä ja esitystä, ne ovat tapahtuneet oikeasti.

* *

Just Stop Oil -ekoaktivistiryhmän iskut taideteoksia kohti ovat toistaneet samaa kaavaa eri puolilla maailmaa. Kohteiksi on valittu tunnettuja taideteoksia, joita päin on heitetty ruoka-aineita; perunamuusia, tomaattikeittoa, kermaa. Lopuksi aktivistit liimaavat itsensä kiinni taulun kehykseen tai sen vierelle seinään.

Tähän mennessä laseilla suojatut maalaukset eivät ole vaurioituneet, mutta niiden kehyksiä on jouduttu korjaamaan. Tähän mennessä.

Taidemuseoissa on kuitenkin jouduttu kiristämään turvatoimia ja yhä useampia töitä joudutaan suojaamaan lasin alle. Myös Suomessa museot voivat joutua niin tekemään. Tähän asti meillä on ollut mahdollisuus katsoa arvokkaimpiakin taideaarteitamme melko läheltä ja ilman niitä peittävää lasipintaa.

* *

Museot toimivat usein pääosin yhteiskunnan julkisen rahoituksen varassa ja niiden resurssit ovat varsin rajallisia. Ne eivät ole syyllisiä kansainvälisten taidehuutokauppojen vinoutumiin ja järjettömiksi kohonneisiin hintoihin, joiden vuoksi museoilla on enää ani harvoin mahdollisuuksia ostaa merkittäviä töitä kokoelmiinsa. Työt päätyvät upporikkaiden keräilijöiden sijoituksiksi yksityiskokoelmiin ja kassaholveihin, joihin tutkijoilla ja taiteenystävillä ei ole asiaa.

Taidemuseot sen sijaan huolehtivat taideaarteistamme ja niiden tarjoamat näyttelyt ja muut palvelut ovat avoimia kaikille. Se, että Mona Lisasta on tullut eräänlainen maalaustaiteen ikoni, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa ja jota miljoonat ihmiset vuodessa jonottavat katsomaan , ei oikeuta ekoaktivistien tekoja. Se ei myöskään edesauta heidän pyrkimyksiään. Kuvitelma siitä, että tarkoitus pyhittää keinot, on kestämätön ja tuhoisa ja ajaa terrorismiin. Esimerkkejä siitä ei ole vaikea hakea.

Ekoaktivistiryhmä Just Stop Oil tuntuu olevan tyytyväinen saamaansa huomioon, mistä voi päätellä iskujen jatkuvan. Se ei tiedä hyvää, vahinkojen mahdollisuus lisääntyy hurmoksen kiihtyessä, varsinkin jos otteet kovenevat.

”Emme yritä saada tällä ystäviä, yritämme saada aikaan muutosta ja valitettavasti tämä on tapa, jolla muutos saadaan aikaan”, kommentoi ryhmän tiedottaja Alex De Koning The Guardian -lehdelle.

Muutoksia ryhmä saa varmasti aikaiseksi, mutta tuskin sellaisia kuin kuvittelevat. Vihollisia keräämällä ei saada aikaan kuin pelkoa, kaaosta ja tuhoa.

Ekokatastrofin estämiseksi tarvitaan järeitä yhteiskunnallisia päätöksiä ja meidän kaikkien toimia; yhteistä sitoutumista luonnon ja kulttuurin pelastamiseksi, ystävyyttä ja rajoja ylittävää avunantoa. Taide kuuluu kaikille kansoille, suojelkaamme myös sitä!

Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua