Sirpa Pääkkönen kirjoittaa kolumnissaan koronaviruksen takia lomautetuista ja moninaisista selviytymiskeinoista, joita ihminen poikkeustilassa keksii.
Antti Granlund on huomannut, että aivan liian moni jättää kriisiajan tuomat mahdollisuudet käyttämättä. Eli elää dystopiansa väärin. Älä sinä ole yksi heistä.
Marita Salonen kirjoittaa kolumnissaan ulkonaliikkumiskiellosta, jääkiekkolegenda Vellu Ketolasta sekä yrittäjien ja taiteilijoiden koronaryhmästä: ”Voitaisko tehdä yhteispäätös, että KUKAAN ei mene illalla ’ulos’ baariin tai ravintolaan ennen kuin tämä tilanne on ohi?”
Sirpa Pääkkönen lainaa kolumnissaan kirjailija Pirkko Saisiota: ”Kun lähteminen, tai suuri ero, on edessä, ihminen näkee kaiken kuin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi puun. Tai huoneen. Tai taulun. Tai toisen ihmisen.”
Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen kertoo, miksi päätyi kahdeksan vuotta sitten mukaan perustamaan Suomeen itä- ja kaakkoisaasialaiselle elokuvalle omistettua festivaalia.
Anne Välinoro kirjoittaa kolumnissaan Fritz Langin vuoden 1927 klassikosta, joka esitettiin Tampere-talossa Tampere Filharmonian säestämänä. ”Elokuvan kiihottavin nainen on taseteissa sätkivä robotti-Maria.”