KOLUMNI | Kirsti Toivonen kirjoittaa Super Mario -pelien ylisukupolvisesta pelaamiskokemuksesta ja tulee samalla kertoneeksi, miltä tuntuu seurata Ukrainan sotaa Venäjän toisesta naapurimaasta käsin.
Kolumnit ja esseet
Hyvää ihmisenpäivää vaan, katkera koppelo ja korppikotka
KOLUMNI | Heli Mustonen unohti, ettei naistenpäivänä sovi provosoitua somessa, vaikka provosoitaisiin. Nyt on kuitenkin jo myöhäistä.
Tietääkö Tuu-tikki, miten päästä kotiin? Essee kodin kauheudesta ja kiintymyksestä
ESSEE | ”Ollakseen kotonaan täytyy mennä kotiin. Mennä sinne missä kodat ovat. Kielestä kuultaa läpi kodin vaihtuvuus, muuttuvuus, esivanhempien liike halki talvisen maiseman”, Hilla Kaipainen kirjoittaa.
Laiskuuden syntiä sohvalla – tarina tehokkuudesta, tehottomuudesta, Hymy-patsaista ja Harri Pystysestä
KOLUMNI | ”Miksi ihminen kerää ahdistusta tekemättömistä töistä, niidenkin, joiden aikaansaaminen on pitkälti rutiinia? Miksi pitää ahdistua ja piehtaroida syyllisyydentunteidensa kanssa tällaisissa asioissa?”
Nimien valta on egojen valtaa – mutta mitä olisi kirjallisuus ilman kirjailijan nimeä?
KOLUMNI | Erkki Kiviniemi kirjoittaa Suomen arvostelijain kolmannen vuosikirjan ”Yhteinen kritiikki – Näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon” herättämistä ajatuksista.
”Pentti Linkola luopui minästään ja eduistaan ihmiskunnan pelastamiseksi”
KOLUMNI | Anneli Jussilan ”Pentti Linkola ja minä” on paras kohteestaan kirjoitettu teos, koska se kuvaa täsmällisesti ja läheltä poikkeuksellisen tunneherkän näkijän käytännöllistä, älyllistä ja tunteellista elämää, Erkki Kiviniemi kirjoittaa kolumnissaan.