Kuvakaappaus Helsingin Sanomien verkkosivuilta.
KOLUMNI | Janne Saarikiven Helsingin Sanomiin kirjoittama jouluessee sytytti Erkki Kiviniemen aamuun riidan.
”Jos jokin maailmassa on ihme, niin se liittyy biologiaan.”
Luimme vaimoni kanssa jouluaattoaamuna Helsingin Sanomien pääkirjoitusesseen, jonka on kirjoittanut Janne Saarikivi. Esseen nimi on Joulupukki on olemassa niin kuin on raha tai Suomi.
Vietettyämme illan syöden, juoden ja keskustellen heräsimme aamuihimme molemmat halukkaina lukemaan uudestaan kyseisen tekstin. Syttyi aamuriita, jonka minä röyhkeämpänä katsoin oikeudekseni voittaa. Aloin syventyä tekstiin, kun taas vaimoni poistui oven paukahtaessa työhuoneelleen.
Pyrin käsittelemään tekstiä, en arvostellen vaan lähinnä reagoiden, ja päällekirjoittaen synnyttämään jonkinlaisen jälkikirjoituksen Saarikiven esseeseen.
* *
Kysymyksessä on mielenkiintoinen tieteenfilosofinen kirjoitus. Siinä käsitellään aineen ja hengen suhdetta tuorein oivalluksin. Etäinen muistikuvani poimi 1950-luvulta pikkupojan lukemassa Bertrand Russellin teosta Filosofiaa joka miehelle, jossa filosofi onnistuu tyhjentämään sekä aineen että hengen käsitteet: aine on todistettu miltei pelkästään tyhjäksi, eikä henkeäkään näytä olevan olemassa muuta kuin uskomuksena. Russellin esseessä ”jäljelle näyttää olemassaolosta jäävän vain Cheshire-kissan irvistys”, millä viitataan Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa -tarinassa esiintyvään hahmoon, jolla on taipumus muuttua vuorotellen näkyväksi ja näkymättömäksi ja jolla on arvoituksellinen virnistys.
Samantapaisesti Saarikivi maalaa olemassaolon fyysiselle vääjäämättömyydelle ja ihmisen ajattelun merkityksille rajaa. Ihminen löytää pysyvyyttä joulun toistuvuudesta, mutta: ”Fysikaalinen aika jatkaa kulkuaan. Se ei välitä ihmispolon vuotuisjuhliin kuuluvista mielenliikutuksista.”
Toiston merkitys on herättää usko johonkin. On vaikea kuvitella, että juhlia olisi kiellettyä viettää. Että päivät olisivat vain koodattuja lukuja.
Tällaisista ajatuksista Saarikivi pääsee merkitysten ytimeen. Merkityksellisyys on uskon asia. Mitään abstraktia ei fysikaalisesti ole olemassa, mutta merkitykset ovat mielenliikkeitä ja yleistyksiä, joihin uskotaan ja joihin liitetään ideoita hyvässä ja huonossa mielessä. Kysymys on suosimisesta, tykkäämisestä ja jopa palvomisesta.
Tieteellisesti todistettuja faktoja on olemassa fyysisessä maailmassa, mutta tiede hyväksyy niidenkin olemassaolon epäilyn, siinä mielessä etenkin kun niistä pyritään tekemään yleistäviä, abstrakteja johtopäätöksiä. Silloin ne ovat ”vain” arveluita ja teorioita.
Saarikivi kiteyttääkin, ettei ole koskaan ymmärtänyt ”käsitystä, jonka mukaan tieteen ja uskonnon maailmankuvat ovat keskenään ristiriidassa”. Oivaltavasti hän jatkaa: ”Tiedehän paljastaa maailman, joka poikkeaa arkitodellisuudesta enemmän kuin hurjinkaan fantasiaromaani.” Totuus on tarua ihmeellisempää.
* *
Mihin me siis oikeastaan uskomme, ja mihin haluamme uskoa? Miten tähän liittyy intressin käsite? Jokainen lukee tekstejä omia edeltäviä käsityksiään vasten ja omien ennakkoluulojensa valossa.
Usko tonttuihin ja enkeleihin on pohjimmiltaan samankaltaista kuin usko rahatalouteen, ihmisoikeuksiin tai maanpuolustukseen.
Jos jokin maailmassa on ihme, niin se liittyy biologiaan. Saarikivi kertoo nähneensä kahden lapsensa maailmaantulon ja pitää näitä kokemuksia suurimpana ihmeenä.
Me kuvittelemme ihmeitä, vaikka niitä on arkisessa todellisuudessa ympärillämme. Johan W. Goethen ajattelussa on keskeinen käsite ”Öffentlich Geheimnis”, ilmeinen tai avoin salaisuus, jolla hän tarkoitti ”asioita, jotka ovat kaikkien nähtävillä, mutta joiden syvempää merkitystä ei osata ihmetellä eikä ymmärretä”.
Janne Saarikiven jouluessee saa kauniin ja riipaisevan käänteen kohti lapsenuskoa ja joulun sanomaa, kun tiedemiehet tulevat kumartamaan yksinkertaisuutta ja köyhyyteen syntynyttä lasta, joka myöhemmin ”potkii myyntipöydät mäsäksi” ja ”panee arvot uuteen järjestykseen”. Niin että jokainen ihminen, asemastaan riippumatta, ”on loputtoman arvokas jumalan kuva, kaikkien arvojen merkkipaalu”.
Esseessä ei viisastella eikä moralisoida, vaan osoitetaan yksinkertaisuuden ja hyväsydämisyyden arvo.
Minulle se johtaa raamatunlauseen ”Autuaampaa on antaa kuin ottaa” äärelle. Se taas ei ole moraalinen ohje, vaan jokaisen omaan kokemukseen ja sitä kautta uskoon perustuva mahdollinen subjektiivinen kokemus.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomen historia kivikaudelta Agricolaan (ja muuta proosaa)
KOLUMNI | Olivatko saame ja suomi alueemme ensimmäiset kielet? Mitä kieliä täällä on puhuttu? Mitä ”suomen kieli” tarkoittaa, Pekka Henttonen kysyy.
Sota, rauha ja manga
ESSEE | Topi Lepojärvi kirjoittaa kahdesta mangasarjasta ja pohtii, mitä kuka tahansa lukija voi niistä löytää sekä rauhattoman maailmanpolitiikan että oman arjen eettisten valintojen keskellä.
Demarien kannattajia ei kiinnostanut riittävästi – Itäsuomalaisen loppu on paha isku journalismille ja itäiselle Suomelle
KOLUMNI | Itäsuomalaisen kuolema on menetys, johon suomalaisella journalismilla ja Itä-Suomella ei olisi varaa, kirjoittaa Pasi Huttunen kolumnissaan.
Miksi lukea Sotamarsalkka Montgomeryn muistelmat nykyään?
ESSEE | Vaikka muistelmat ajoittuvat miltei 70 vuoden taakse ja glorifioivat brittiläistä sotahistoriaa, tekstin henkilökohtainen analyysi ja inhimillinen näkökulma ovat yhä ajankohtaisia.