”Euroviisujen top viidessä on ainakin yksi polven yli -nahkasaappaissa laulava rehevä nainen”

Kuva: Sarah Louise Bennett / EBU

Kansan maku on puhunut.

Ruotsin hersyvän Suomi-lainaisen Bara Bada Bastun lauteiden kääntyvä hilpeys, vihtomisen koreografia ja yksirivisherkuttelu Balkanin rytmiin kuuluvat ilman muuta Euroviisujen finaaliin, sitä mieltä on ollut pitkin kevättä puoli Eurooppaa.

KAJ-yhtyeen nahkoissaan ja kokopuvuissaan tiukasti pysyvien Kevin Holmströmin, Axel Åhmanin ja Jakob Norrgårdin vöyrin murre kelpasi jo 4,3 miljoonalle ruotsalaiselle Melodifestivalenissa ja rikkoi samalla Loreenin hallussaan pitämän ennätyksen.

Kyllä jättimakkara maistuu siinä kuin Erika Vikmanin jättimikrofonikin.

Bara Bada Bastun visualisointi toimi myös ensiluokkaisesti luontopläjäyksineen kaiken muun epilepsiakohtaukseen ajavan teknovilkuttelun ja pyropursuttelun välissä.

Erikan torstain semifinaalin anti oli jos mahdollista vielä taidokkaampaa kuin kotimaan UMK:ssa Nokia Areenalla.

Kiekon päällä pyöriminen oli historiaa ja paljas, tiukasti katsova Erika koko Euroopan silmien alla.

Erika on kaikkea, mitä superartistilta vaaditaan. Hän viilaa esityksensä uusiin olosuhteisiin, ei näytä tippaakaan kyllästyneeltä, on tarkka liikkuja, uskoo koreografiaansa ja hitto vie, laulaa todella hyvin ja suomen kielellä nautiskellen.

Jos jossakin kohtaa toisessa semifinaalissa oikeasti oli mahdollista kohota kolmatta tuntia jatkuneesta esityspuurosta kirkkaaseen kohtuuttomuuteen, se oli Erikan viimeiseksi osunut veto.

Övereitä yritti moni muukin, mutta enemmän lavan tilpehöörillä ja skriinin tekniikan mahdollistamalla värivalografiikalla.

* *

Suomen lisäksi finaaliin toisesta semifinaalista jatkoivat yleisöäänillä Liettua, Israel, Armenia, Tanska, Itävalta, Luxemburg, Latvia, Malta ja Kreikka.

Ensimmäisestä semifinaalista finaaliin selvisivät puolestaan Norja, Viro, Ukraina, Islanti, Alankomaat, Puola, Armenia, Portugali, Tanska ja tietysti Ruotsi.

Pakolliset jatkajat ovat isäntämaa Sveitsin lisäksi suurimmat rahoittajamaat Espanja, Ranska, Italia, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Kuva: Corinne Cumming / EBU

* *

Kun lähes kaikki kisaavat samassa huomiotaloudessa mahdollisimman isolla loimulla, kukaan ei lopulta jää mieleen.

Paitsi ehkä Ruotsi ja Suomi, uskotaan nyt vaikka niin.

Erikan vuoro on laulaa finaalissa esiintymisjärjestyksessä sijalla 13 ja KAJ’n sijalla 23. Kaikkiaan finaalissa on mukana 26 kilpailijaa.

Euroviisut on jo vuosia sitten menettänyt uskottavuutensa puhtaana laulukilpailuna.

Seksuaalivähemmistöille on kisoilla oma erityinen voimauttava merkityksensä. Kroatian Marko oli tänä vuonna valmis syöttämään Poison Cakensa homofoobikoille.

Esitykset pyrkivät olemaan teatteria, omanlaisiaan pienoismusikaaleja ja show-numeroita.

Solisti on niissä vain osa koneistoa, joka koostuu tanssijoiden ohessa absurdista lavaelementistä.

Viime vuonna Windows95manin farkkumuna kohosi tilataiteellisena teoksena viisuhistorian kreisiyskärkeen.

Tänä vuonna samaa yrittivät Australian Go-Jon Milkshake Man -maitobaarifantasiallaan ja Viron kuvataiteilija-laulaja Tommy Cash Espresso Macchiatossa letkujaloillaan.

Australia karsiutui finaalista. Sanoisinko, että hyvästä syystä.

* *

Hurjat mimmit ja naisenergia ovat selvästi tämän viisukevään vahvuutta. Tietysti myös suomenruotsalaiset saunatavat.

Erikan parhaat ja pahimmat kilpailijat kurvaavat Baselissa lavalle Maltalta, Tanskasta, Espanjasta ja Latviasta.

Maltan Miriana Conten Serving leikkii erotiikalla jättisydämistä innostuen ja jumppapallolla pehvaa pomputellen.

Mutta Erikan Ich kommen suoraan toimintaan verrattuna Serving on karkkikauppa.

Tanskan Sissalin Hallucination on tuulikoneen hiustenliehutukseen perustuva taitava, vähän Adele-tyyppinen voimabiisi, mutta sanomaltaan epäselvä.

Latvian Tautumeitasin kansanlaulupohjainen Bur Man Laimi on metsämystiikkaa parhaimmillaan. Mimmit laulavat ja kieppuvat hypnoottisesti varomatonta metsänpeittoon.

Espanjan Melodyn Esa Diva kertoo mistäpä muusta kuin diivuudesta, Melodyn vankalla omalla kokemuksella.

* *

Ennustan, että tänä vuonna kärkisijoille ei ole asiaa solistiprinsseillä eikä -prinsessoilla.

Niin koskettavia kuin Alankomaiden Clauden C’est la vien, Ukrainan Ziferblatin Bird of Prayn, Portugalin Napan Deslocadon, Norjan Kyle Alessandron Lighterin ja monitaituri Italian Lucio Corsin tarinat ovatkin, ne sopivat paremmin jonnekin muualle kuin euroviisulavalle.

Kreikan Klavdia on karismaattinen esiintyjä, mutta biisi on balladi tuhansien muiden joukossa.

Israelin komeaääninen Yuval Raphael ei ristiriitaisessa tilanteessa saa kerättyä riittävästi sympatia- eikä muitakaan pisteitä. Ranskan Louanen Maman on hurjan kaunis kappale, mutta ei sitten muuta.

* *

No, ketkä sitten keikkuvat finaalin viiden kärjessä kellon kirittyä sunnuntain puolelle?

Kyllä siellä ovat riittävän erilaiset KAJ Ruotsista ja Erika Vikman Suomesta.

Siellä on myös yllättäen brittitrio Remember Monday Beatles- ja Taylor Swift -vaikutteisella What the Hell Just Happened? – kappaleella. Itävallan kontratenorilahjakkuus JJ on se kummajainen, joka vetää pisteitä tai sitten ei – Baselin lavanäkymä on oudon sekava pahvilaatikkoveneineen. Alkuperäisvideo antaa paremmin rauhan itävaltalais-filippiiniläisen artistin tulkinnalle.

Ehkä siellä on myös Maltan Miriana Conte.

Mutta taatusti siellä on ainakin yksi polven yli -nahkasaappaissa laulava rehevä nainen.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua