Kuva: Ukkokiekuu
LEVYT | Seminaarinmäen Laulajien eli Semmareiden uudessa albumissa kiteytyvät piirteet, jotka ovat olleet yhtyeelle olennaisia jo vuosikymmenten ajan.
”Tällä levyllä hyvä mieli säilyykin. Sointi on muhkeaa ja entistä puhtaampaa.”
Seminaarinmäen Laulajien eli Semmareiden uudessa albumissa kiteytyvät piirteet, jotka ovat olleet yhtyeelle olennaisia jo vuosikymmenten ajan: solisti vie tarinaa eteenpäin, kuoro komppaa ja yhdistyy kertosäkeen tekstiin. Olennaista on myös keveyden ja vakavuuden yllättävä yhdistäminen. Usein musiikki on hauskaa ja teksti ikävää ja traagista.
Siivousmusaa (Ukkokiekuu, 2025) alkaa albumin nimikappaleella, joka antaa mainiot ohjeet ekologisen siivouspäivän viettoon. Etikan, piimän ja ruokasoodan ohella parasta on laittaa musiikki soimaan. Musiikki muuttaa ankean päivän pelkäksi tanssiksi.
Tällä levyllä hyvä mieli säilyykin. Sointi on muhkeaa ja entistä puhtaampaa. Ylimääräisiä efektejä käytetään harkitusti. Janne Kettusen flyygelitorvi kappaleessa Muistaa unohtaa luo tilaa eteen ja taakse. Tähtiklovneissa komppiryhmä vie sirkukseen, Vahvassa sinapissa haitarin muassa päästään Seinen rannalle. Teknotykitys taas vastaa naisen haluun saada minkkiturkki, avomersu ja dollareita.
Erityisen koskettava on syvältä suomalaisesta kansanrunoudesta nousevan kappaleen Ei ollukkaan dialogi:
”Äidin silmäterä pellavakerä / poika niin hiljainen / kaikki on hyvin kaikki on hyvin / poikani hiljainen / ei ole hätää ei ole hätää / poikani hiljainen / kaikki on hyvin kaikki on / poikani hiljainen”
Kertosäe päräyttää julman ”ei ollukkaan ei ollukkaan ei ollukaan ei”. Luokanopettajat ja erityisopettajat kertovat tarinaa elävästä kouluelämästä.
Mitään varsinaista yllätystä Semmarit eivät uudella levyllä tarjoa, mutta ehkä tekohauskuus on vähentynyt ja sijaan on tullut monia kypsiä hedelmiä.
Aikuisiksi kasvaneet Semmarit ovat parhaillaan Semmarit – Mammarit -30-vuotisjuhlakiertueella. Aikamoinen saavutus Väli-Suomen ikuisilta poikasilta saada yhä vielä konserttisalit täyteen!
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.
Matti Johannes Koivun Pojanpoika ei huuda, mutta sen ääni resonoi luuytimiin saakka
LEVYT | Matti Johannes Koivun yhdeksäs soololevy on nostalginen matka juuri sinun nuoruuteesi.
Lopulta kynsinauhatkin paranevat ja ikävästäkin pääsee yli – arviossa Teini-Pään Uusi vuosi
LEVYT | Helsinkiläisen Teini-Pään kolmoslevy laventaa teiniunelmaa ja nössöpoppia indiesäröisempään suuntaan.