Kuva: Susanna Lyly
KOLUMNI | ”Kun Erika liekehtii, eläin meissä herää. Vaappuvan Unionin äärimmäiseltä itärajalta pesee nyt pelotetta viimeisen päälle”, Anne Välinoro kirjoittaa. Kolumnin lopusta löydät koosteen Susanna Lylyn otoksia UMK-finaalista.
Onko Baseliin lähtevä viisutuote suomalaisen naisen rinnat, Erika Vikmanin ääni vai Roosbergin pariskunnan oivallus soundista?
Varmaan kaikkea tätä. Erika kolaa ainakin saksalaisten äänet, onhan kyse sentään Eeeeeerikasta, saksalaisesta marssilaulusta ja raudanlujasta Ich komme -kiidosta kuin Euroopan hiili-ja teräsunionin syntyparkaisusta.
Maassa on 84 miljoonaa asukasta. 50 miljoonaa heistä voisi äänestää Erikaa.
Reeperbahn, kyseenalainen 1930-luku ja Rammsteinin jättimikrofonin muunnelma lavan yllä on kiehtova yhdistelmä.
Ei vaan. Erika on hyvä lajissaan, rohkea, taitava ihminen. Pidän.
Vaappuvan Unionin äärimmäiseltä itärajalta pesee nyt pelotetta viimeisen päälle.
Teitä vastassa on vaarallinen rinta. Ma.
Mammaalit!
Kun muualla riisuttiin, Suomi senkun varustautui.
Tässä se on. Salainen aseemme.
Nato pystyy seuraamaan vain suu auki vieressä.
* *
Erika Vikman tarttuu mikkiin. Kuva: Susanna Lyly
Popmusiikkia on aina kyllästetty erotiikalla, kuten Erika itse muistuttaa.
Muistakaa Elvis The Pelvis, Tom Jonesille lennätetyt pikkuhousut ja Dolly Partonin boobsit.
Nyt Erika Vikman tekee ruumiista kultin, kehottaa nauttimaan omasta kehostaan ja käyttää työkalunaan omaa mielettömän hyvinmuodostunutta varttaan.
Antaa palaa. Euroviisuissa kyse on viihteestä, ei oppitunnista tai moraalipohdinnoista.
Eläimillä ei ole moraalia. Kun Erika liekehtii, eläin meissä herää.
Ja savon murteella on ennenkin tehty historiaa.
Hei vuan pilvien piälle, Spede, Tepon Juakko ja Pakarisen Esa!
* *
Ella Bine eli Goldielocks. Kuva: Susanna Lyly
Olisin mielelläni lähettänyt Baseliin myös Goldielocksin.
Ella Bine, Joensuun Mäntynen. on symppis kuin mikä, taitava ja taiteessaan kunnianhimoinen.
Joensuussa syötetään ilmeisesti jo päiväkoti-ikäisille kahdeksasosanuotteja ja kohotahteja,
vesijohtoveden sointukiertopitoisuudesta puhumattakaan.
Made Of -biisi on kansainvälistä tasoa ja nousee keväällä varmasti myös Euroopan soittolistoille.
Uskon myös Viiviin. Hänen huumorintajunsa yhtyneenä toimintatarmoon ja henkilökohtaiseen sanomaan ihmisarvosta luo uudenlaista tähteyttä. Balladi Aina on ihanne ja tottakin parisuhteessa.
Nelli Matulan äänellä on takuuvarma menekki musikaalilavoilla ja Hitaammin hautaan rimmaa monessa mielessä.
Neea Riverin energinen discoslotti Nightmares on vain yksi työnäyte monipuolisen säveltäjä-solistin kyvyistä.
Mieletöntä naisvoimaa!
Ja Costee. Replikoinnissa on kyllä parantamisen varaa, mutta Sekaisin sanoittaa kaverin puolesta parikymppisen mielenmaisemaa kurkkua kuristavasti.
Biisi on tehty vertaistueksi, mutta äiti-ihmistä tämä kipale kosketti eniten.
* *
No, miten Erikan käy kellon lailla käyvässä maassa 13.–17.5.2025?
Hyvin. Hän saa satoja tuhansia faneja lisää ja mielikuva suomalaisesta naisesta laajenee.
Siuron lateksitaiteilija Tiina Rikalan sähköposti räjähtää ja pukusuunnittelija Teemu Muurimäki, tuo mies Käärijänkin hihojen takana, saa vastailla ihan uudenlaisiin kysymyksiin.
Luvassa on hauska kevät.
Anne Välinoro, teksti
* *
Tunnelmia UMK25-finaalista
Kuvat Susanna Lyly
Henri Piispanen esiintyi Windows95manin kanssa UMK25-finaalin alkajaisiksi
Costee.
Viivi.
Neea River.
Nelli Matula.
Erika Vikman.
Ella Bine eli Goldielocks.
Myös viulisti Linda Lampenius esiintyi UMK-finaalissa.
Väriloistoa Nokia Arenassa.
Yleisö eli mukana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.