Kuvat: Teos / Ulla-Maija Svärd
KIRJAT | Pärskeet-runoteos kutsuu lukijan pysähtymään arkisten yksityiskohtien äärelle.
”Hallittu, seesteinen kokonaisuus antaa tilan lukijalle.”
ARVOSTELU
Juhani Ahvenjärvi: Pärskeet
- Teos, 2024.
- 45 sivua.
Juhani Ahvenjärvi on tullut tunnetuksi taajaman tarkkailijana, joka kohdistaa katseensa pieniin ilmiöihin.
Niin runoilija tekee nytkin: Ahvenjärven yhdeksännessä kokoelmassa ollaan vesistössä, sienimetsällä ja ullakolla. Pärskeissä (Teos, 2024) merkityksellisiä arkiset pienuudet, lennätinkaapeli tai matka parkkipaikalta metsään.
Pienen kirjan runot ovat ekonomisia, muutaman säkeen tekstejä, mutta juuri niiden pienuus kutsuu pysähtymään havaintojen äärelle. Ahvenjärvi luo taidokkaasti keveillä eleillä aistivoimaisia kuvia: keveys on ”korvia raastavaa” ja tumma pilvi kuin ”ilmaan viskattu viikatteenterä”.
Kuten edellisessä kokoelmassa, Autotta Tampereen reunalla (2021), Ahvenjärvi osoittaa, kuinka raja ihmisen ja muun luonnon välissä on sumea. Toistuvaksi aiheeksi nousevat rakennetun ja rakentamattoman limittyminen: ”Moottoreiden murjomassa saaristossa on// myös mykkiä yksityiskohtia,/ kuten tuo kuuma ja keltainen teltta”. Asetelma on ennen kaikkea ihmettelyn aihe, ei niinkään arvokannanotto: ”Rakennus on suunniteltu sulautumaan luontoon: se, mikä laseista heijastuu, on oranssinruskea pilvi”.
Runot eivät esitä tulkintoja, vain havaintoja: ”katso, tällaistakin on”, ne sanovat yhä uudestaan. Hallittu, seesteinen kokonaisuus antaa tilan lukijalle.
Pärskeet on kuin runojen mattoteline, josta tulee kesäleikeissä ”laskuvarjojääkäreitä kuljettava Junkers”. Yhtä lailla Ahvenjärven runot opettavat katsomaan pientä ja arkista uusilla tavoilla.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.