Kuvat: Gummerus / Fartein Rudjord
KIRJAT | Norjalaiskirjailijan 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjota kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
”Romaanin kieli on hyvin runollista ja juhlallisuudessaan se käy paikoitellen raskaaksi.”
ARVOSTELU
Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
- Suomentanut Aki Räsänen.
- Gummerus, 2024.
- 368 sivua.
Norjassa menestystä saavuttanut Jäämeren laulu (Gummerus, 2024) on romaani rakkaudesta, joka ei kielloista ja 1800-luvulla vallitsevista siveysnormeista tokene. Se kertoo myös suomensukuisten kveenien historiaa Finnmarkissa, karussa Pohjois-Norjassa.
Kaunis ja eläväinen Seipäjärven Priita-Kaisa herättää huomiota ja miesten halut. Aviottomine lapsineen hän päättää muuttaa Sodankylästä Norjan Pykeijaan, missä meri ”kiehuu turskaa”. Kotona hänelle on langetettu häpeärangaistus kirkossa suoritettavaksi ja sen muisteleminen saa hänet edelleen punastumaan kiukusta. Vanha maailmaa saa jäädä.
Romaani muistaa pohjoisten alueiden monimuotoisuutta ja -kielisyyttä; esimerkiksi paikannimet muuttavat muotoaan sen mukaan, onko puhuja norjalainen, lappalainen, kolttasaamelainen, merisaamelainen, inarinsaamelainen, suomalainen vai venäläinen.
Priita kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää. Yhdessä he istuisivat pöydässä, jonka pinta olisi niin sileää puuta, että sitä voisi kädellä silittää. Ja Priita kaipaa miestä; on luvannut pojilleen mennä naimisiin, aloittaa alusta.
* *
Matka Finnmarkiin on pitkä ja raskas, ja sen aikana Priitan parantajantaidotkin ovat tarpeen. Kuvaukset luonnosta ovat kiehtovia ja läsnä on myös jokapäiväiseen elämään vaikuttava taikausko; näkymätön pikkuväki, jota on hyvä pitää suotuisalla päällä vaikkapa puurolla.
Perillä odottavat suuret kalansaaliit; hyvän elämän alku niille, jotka jaksavat tehdä töitä ja Priitahan jaksaa. Parasta on kuitenkin Askan-Mikko, jonka kaltaista miestä Priita ei ole koskaan ennen tavannut ja jonka hän haluaa, niin kiellettyä ja vaikeaa kuin se onkin.
* *
Romaanin kieli on hyvin runollista ja juhlallisuudessaan se käy paikoitellen raskaaksi. Kertomuksen alku vie heti mukanaan, mutta myöhemmin kerronta alkaa jollakin tavalla hajota moneen suuntaan; kuin rakkaustarina ei olisi tarpeeksi.
Seipäjärven Priita on norjalaisen Ingeborg Arvolan isoisoisoäiti. Suomalaisen isän lapsena Arvola on kertonut osanneensa lapsena suomea ja kuulleensa sitä sukulaisten puhumana, mikä heijastuu myös Jäämeren laulussa.
Jäämeren laulu voitti ilmestymisvuotenaan 2022 arvostetun Brage-palkinnon. Teos on ensimmäinen osa sarjasta Ruijan rannalla, jonka toinen osa on jo ilmestynyt norjaksi.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ranskalainen bestseller-kirjailija osaa huiputtaa lukijaansa – arviossa Guillaume Musson Joku toinen
KIRJAT | Ranskalaisen Guillaume Musson uusimmassa romaanissa kertomus kulkee neljän ihmisen kautta.
Korttihuijarien matkassa sata vuotta sitten – arviossa Kari Koskelan Kolmen kortin heitto
KIRJAT | Kari Koskela on perehtynyt huolella 1910- ja 1920-lukujen korttihuijareihin ja kertoo yksityiskohtaisesti, miten maalaisisänniltä ja kotimaahan palanneilta siirtolaisilta vietiin rahat korttitempuilla.
Diktaattorit, totalitarismi, etupiirit, populismi, ääriliikkeet – 1930-luvun kylmäävät kaiut Jussi Pekkarisen kirjassa
KIRJAT | Jussi Pekkarinen jatkaa Kävin ja kuulin 2 -kirjassaan ulkoasiainhallinnon poliittisen raportoinnin kuvaamista ja analysointia terävällä ja elävällä otteella.
Elää voi täysillä ilman muiden lupaa – Laura Voutilainen kertoo avoimesti yksityiselämästään ja taiteilijaelämästään
KIRJAT | Katja Frangen Enemmän kuin ääni -kirjaa lukee erityisellä mielenkiinnolla, koska kohde osaa kertoa ja kirjoittaja kirjoittaa.