Enid Blyton (1897–1968) ei ollutkaan mies. Kuva: Wiki Commons
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
”Pelkään, että jos mieskirjailijat katoavat lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, sieltä katoavat myös poikalukijat.”
Yksi elämäni suurimmista järkytyksistä tuli eteeni noin 12-vuotiaana. Silloin isosiskoni paljasti minulle vinosti hymyillen, että Enid Blyton on nainen.
Ensin kuvittelin, että se oli vain tavallista julmempaa pilaa. Eihän nainen mitenkään pysty kirjoittamaan niin jännittäviä seikkailuja.
Kun totuus valkeni, pidin sen visusti omana tietonani. Kiitin luojaani siitä, että Tarzanien kirjoittaja alkoi samalla kirjaimella kuin Viisikkojen – olin muka lainaamassa Burrouhgsin kirjaa, mutta sieppasinkin siitä vierestä Blytonin.
Nolo tunnustaa, mutta en pystynyt lopettamaan Viisikoiden lukemista, vaikka tiesin kauhean totuuden.
Olivat niin hyviä.
* *
Kylmän hien yhä otsalle nostava episodi palautui mieleen, kun selasin tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjojen Finlandia-ehdokkaiden listaa.
Kirjoittajana ei ole yhtään miestä, J. P. Ahonen sentään kuvittajana.
Tämä ei ole mitenkään uutta ja yllättävää. Viimeisin miesvoittaja on Esa-Pekka Tiitinen vuodelta 2008. Myös ehdokkaat ovat olleet järjestään naisia: 2020-luvulla heitä on ollut 30, miehiä kuusi.
En väitä hetkeäkään, että raadit olisivat suosineet naisia tai että naiset eivät olisi ansainneet palkintoja ja ehdokkuuksia. Siitä ei ole kyse.
Jotain outoa on kuitenkin tapahtunut.
Kun lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto ensimmäisen kerran jaettiin vuona 1997, palkinnon saivat Alexis Kouros ja Alexander Reichstein.
Ehdolla olivat myös Kari Hotakainen, Jukka Itkonen, Jorma Ranivaara ja Tarmo Väyrynen. Naisista mukaan mahtui vain kaksikko Eppu Nuotio & Liisa Nuotio teoksella Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus.
* *
Tärkeä kysymys kuuluu: miksi miehet eivät enää keskity kirjoittamaan lapsille ja nuorille?
Olen aivan varma, että miehetkin yhä osaavat, ovathan hekin olleet lapsia ja nuoria, haavoittuvaisia.
Olisiko kyse ihan yksinkertaisesti siitä, että lasten- ja nuortenkirjailijoita ei arvosteta riittävästi? Meillähän miehet ovat tottuneet saamaan aina naisia enemmän arvostusta tai ainakin parempaa palkkaa – esimerkiksi jääkiekon SM-liigassa miesten kuukausipalkka lienee ainakin 5 000 euroa, naisten liigassa pelaajat joutuvat maksamaan siitä, että saavat pelata.
* *
Entä sitten, kysytte nyt, mitä sen on väliä? Eihän sukupuoli mitään merkitse, vaan kirjan sisältö, tarinat, kuvat? Mutta on niissä eroja, aivan kuten tyttöjen ja poikien kokemuksissa, peloissa, toiveissa, häpeässä, unelmissa. Pelkään, että jos mieskirjailijat katoavat lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, sieltä katoavat myös poikalukijat.
Eivät he enää ole niin tyhmiä, että luulevat jotain Enidiä mieheksi.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.