Saatananpalvonnasta Suomessa, asiallisesti ja mielenkiintoisesti – arviossa Katri Ylisen Saatanallinen paniikki

Kuva: Kosmos / Meri Björn

Katri Ylisen tietokirja saatananpalvonnasta Suomessa ei nimestään huolimatta lietso paniikkia, vaan kertoo sen mitä asiasta tiedetään ja sen onko ilmiötä yhä olemassa.

Nokialainen kirjailija palaa vuoteen 1996, jolloin hänen kotinsa läheltä löytyy ruumis. Kuollut on nuorisotyöntekijä ja vihreiden kunnanvaltuutettu Markku Mallat. Ruumiin löytää hänen isänsä.

Tästä tapahtumasta alkoi 1990-luvun ilmiö, jossa nuorisolle yritettiin kertoa saatananpalvonnasta ja sen ilmiöistä. Aiheesta puhuttiin paljon verrattuna siihen kuinka vähän saatananpalvontaa harrastavia todellisuudessa oli.

Väitettiin, että Mallatin ruumis löytyi ristiinnaulitun asennossa ja että saatananpalvojat olivat tappaneet hänet. Kouluissa valistettiin nuorisoa saatananpalvonnasta, ja lehdistö innostui säännöllisesti kertomaan missä asia oli milloinkin ajankohtainen.

Katri Ylistä jäi vaivaamaan mitä 1990-luvulla oikein tapahtui: oliko saatananpalvojia oikeasti olemassa? Hän tutustui arkistoihin ja haastatteli aiheesta tutkijoita, pappeja ja poliiseja.

Varsinaiset satanistit eivät kutsu itseään saatananpalvojiksi. Heidän haastattelemisensa on vaikeaa, koska heitä on vaikea löytää.

Suomessa ja muuallakin maailmassa valkoisen ylivallan kannattajat ja äärioikeistolaiset miehet ovat kiinnostuneet saatananpalvonnasta eli näkökulmasta riippuen olemassa olevien tai keksittyjen hahmojen palvomisesta. Virallisesti kyse on arjalaisen miehen urheilullisuudesta sekä itsensä etsimisestä ja ylittämisestä, mutta asiaan liittyvät myös rasismi, väkivalta ja naisviha.

Lama-ajan Suomessa saatananpalvojiksi tunnustautui teini-ikäisiä, jotka harrastivat metallimusiikkia tai roolipelaamista

* *

Saatanallisen paniikin (Kosmos, 2024) mukaan jonkinlaista saatananpalvontaa esiintyy yhä edelleen. Usein siihen liittyä outoja harrastuksia, kuten eläinrääkkäystä.

Vuoden 1998 Hyvinkään paloittelumurhan epäiltiin liittyvän saatananpalvontaan. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole. Usein uutisoinnista seuraa tapahtumien ja tosiasioiden vääristelyä.

2000-luvulla saatanaksi ja kiroukseksi ovat muuttuneet yhteiskunnan ja politiikan ilmiöt sekä internetin ihmeellinen maailma, Ihmiset tosin käyttävät niistä enimmäkseen muita kirosanoja.

Suomeen on perustettu tällä vuosikymmenellä kaksi uutta, nimensä puolesta ”saatanallista seurakuntaa”: The Satanic Temple Finland ja Perkeleen temppeli. Ulkomaisilla yhteisöillä on niilläkin suomalaisia kannattajia.

Saatanallisen paniikin aihe on harvinainen ja tutkimus sitä varten on tehty pieteetillä. Aihetta tuntemattomalle kirjan lukeminen voi olla ensin varsin pelottavaa. Ylinen kuitenkin analysoi tapahtumat ja huhut huolellisesti ja päästää lopulta lukijat jännityksestä. Satanismi ja satanistit ovat Suomessakin olemassa oleva ilmiö, erilaisina versioina, mutta ilman suurempaa vaaraa itselleen tai toisille.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua