Gary Oldman sarjassa Slow Horses Kuva: Apple TV+

1

Viime aikoina olen ehtinyt lukea vain katkelmissa, mutta meneillään on juuri Jennifer Eganin loistava romaani Manhattan Beach (suom. Helene Bützow; Tammi, 2018).

Luin kesällä Eganilta toisen kirjan, Aika suuri hämäys, joka olikin saanut vallan Pulitzerin! Vaikka katsoinkin juuri Sinisen laulun jakson, jossa Veijo Meren kaltaiset kirjailijat kritisoivat Finlandian tapaisia palkintoja myyntikikkana, uskon Pulitzerin indikoivan jostain laadusta yleisemminkin.

Manhattan Beach kertoo nuoresta naisesta, joka kasvaa aikuiseksi sotateollisuuden palveluksessa toisen maailmansodan ajan New Yorkissa.

En rupea kirjan juonta tässä kertaamaan, mutta teksti on monitasoista ja hienosti kirjoitettua.

2

Televisiosarja Slow Horsesin kolmatta tuotantokautta on ruvettu tihkuttamaan Apple TV+:lle. Gary Oldmanin tähdittämän vakoojadraaman kaksi ensimmäistä tuotantokautta olivat lähes parasta fiktiota, mitä olen televisiosta koskaan katsonut.

Sarjan ideana on MI5:n osasto, johon on ohjattu eri tavoin epäonnistuneita tai kehnoja agentteja. Kyse ei kuitenkaan ole komediasta, vaan taiten kirjoitetusta trilleristä.

Sarjaa ilmestyy näkyville ärsyttävästi vain jakso viikossa, joten täytynee vielä noin kuukausi kärvistellä ennen kuin aloitan uusimman tuotantokauden!

3

Talkoovoimilla Pispalanharjulla pyörivä Pethaus on entiseen lemmikkieläinkauppaan perustettu kahvila, levykauppa, galleria ja eritoten musiikkiklubi.

Näin hyhkyläisenä olen piipahtanut sinne aina joutessani katsomaan mitä erilaisimpia keikkoja. Keikat alkavat aikaisin ja lipun hintakin määräytyy omantunnon mukaan.

Olen kuullut Pethausissa punkrockia, improvisoitua jazzia, folkia, noisea ja paljon muuta. Tällaiset paikat saavat sieluni kihelmöimään ja tekevät Tampereesta taas asteen verran mukavamman paikan asua!

4

Viime viikolla ilmestyi Jaakko Laitisen & Väärän Rahan uusi albumi Äyskäri. Harmillisesti en ehtinyt heidän levynjulkaisukonserttiinsa TTT-Klubille omien keikkakiireitteni vuoksi, mutta onneksi albumia voi kuunnella mielin määrin.

Laitisen akrobaattinen tapa sanoittaa ja riimitellä lainaa tavallaan vanhoilta iskelmän mestareilta, kuten Helismaalta, mutta toisaalta hän pyörittää käsitteistöä hyvinkin modernisti. Tästä esimerkkinä vaikkapa tähtienvälisestä avaruudesta aurinkokuntaan ilmaantuneesta taivaankappaleesta kertova sävelmä Oumuamua.

Yhtyeen muusikothan ovat tunnetusti virtuoottisia ja etenkin livenä kiivaan heittäytyviä. Jaakko Laitinen & Väärä raha on kansallisaarre, ja toivon aina vain useamman tutustuvan yhtyeen tuotantoon!

Lue Anne Välinoron arvio TTT-Klubin keikasta täältä.

5

Tampereen iltoja piristää tällä viikolla Lost in Music -kaupunkifestivaali. Joskus tuntuu, että Musiikki & Media ammattilaistapahtumana hämärtää

hieman Lost in Musicin potentiaalia kuluttajan suuntaan.
Tänään ja huomenna on mahdollisuus bongata valtaisa määrä nousevia ja tuoreita kotimaisia nimiä kolmen artistin helposti sulavissa paketeissa, käytännössä yhden hinnalla!

Kannattaa rohkeasti ottaa ohjelma eteensä ja valita konsertti tai kaksi – useimmista näistä artisteista puhutaan muutaman vuoden kuluttua paljon suuremmin kirjaimin ja silloin voi kehaista nähneensä ne jo ”aikaa sitten”!

Janne Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua