Jouni S. Laiti: Auringon säteiden aamutanssi. Kuva: Tatu Kantomaa / Rovaniemen taidemuseo

Minnamaria Koskela, teksti
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes on tukenut kirjoittajan työskentelyä.

Inarin kirkonkylässä sijaitsevan työpajan lattia on täynnä suuria puisia kuljetuslaatikoita, joiden sisältöä Jouni S. Laiti ei vielä ole ehtinyt purkaa. Se ei ole mikään ihme – pitkän ja pimeän kaamosajan jälkeen hän nauttii kesän valosta ja lämmöstä olemalla mahdollisimman paljon ulkosalla. Pajaa voi järjestellä myöhemmin.

Ikänsä luonnossa liikkunut Laiti on entinen poromies ja tekee mielellään töitä ulkona. Siinä voi luontevasti seurata säätilan ja vuodenajan vaihtelua. Puun työstäminen on pölyistä hommaa, ulkona purut ja tomu eivät häiritse. Hän tekee töitä ulkona niin pitkään kuin vain tarkenee. Miinus kymmenen astetta on vielä ihan ok, sen yli ei, sillä silloin sormet alkavat kohmettua, Laiti kertoo.

Jouni S. Laiti tekee mielellään töitä ulkona kovien pakkasten tuloon asti. Kuva: Minnamaria Koskela

Kuljetuslaatikot kätkevät sisäänsä taideteoksia, jotka olivat keväällä esillä Rovaniemen taidemuseo Korundissa. Jouni S. Laitin ja Kirsi Máret Palton näyttely Pyhien puiden metsä – Bassi muoraid vuovdi herätti paljon kiinnostusta katsojissa. Laiti kertoo nauttineensa keskusteluista, joita taiteilijapari kävi museovieraiden kanssa.

– Yritän saada aikaan reaktioita näillä minun teoksillani. Se voi olla positiivista tai negatiivista. Pääasia on, että jotain liikahtaa katsojan mielessä, Laiti sanoo.

Korundin näyttelyn nimikkoteos Pyhien puiden metsä – Bassi muoraid vuovdi on kolmesta osasta koostuva kokonaisuus, joka on tehty pahkasta ja pajusta. Laiti on kertonut suhteestaan metsään näin: ”Jos löydän oikein hienon pahkan, niin en millään raaskisi ottaa sitä pois sieltä, kun se on niin hieno. Oikeastaan koko metsä on minulle jotenkin pyhää.”

Pahkasta kuksaksi. Eri työvaiheessa olevia aihioita ulkokatoksessa. Kuva: Minnamaria Koskela

Korundin näyttely oli Laitin ja hänen puolisonsa, kirjailija, saamen kielen kääntäjä ja kuvataiteilija Kirsi Máret Palton ensimmäinen yhteisnäyttely.

– Kirsi hallitsee tekstiilit, joita minä en osaa ollenkaan, ja minä puun, Laiti kertoo.

Laitin työpajan myötä Paltolle on avautunut mahdollisuus tehdä taidetta aiempaa suuremmassa mittakaavassa.

– Kirsin veistoksellinen ilmaisu on selvästi odottanut, että se pääsee esille. Yhteistyömme on aika uutta ja se hakee vielä muotoaan, mutta elämähän on semmoista, ei se ole koskaan valmista.

Ensi vuonna Laitilla ja Paltolla on yhteisnäyttely Saamelaismuseo Siidassa Inarissa. Sitä ennen he osallistuvat saamelaistaiteen triennaaliin, joka pidetään Bodøssa Norjassa tänä syksynä.

Jouni S. Laiti ja Kirsi Máret Paltto. Kuva: Arto Liiti / Rovaniemen taidemuseo

Saamen paviljongista Saamen triennaaliin

Bodø on Tarton ja Itävallan Bad Ischilin ohella vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Osana juhlavuoden tapahtumia siellä järjestetään maailman ensimmäinen saamelaistaiteen triennaali. Siihen osallistuu yhteensä 26 taiteilijaa Norjasta, Ruotsista ja Suomesta.

– Taiteilijana on kiinnostavaa nähdä muiden tekijöiden lähestymistapoja ja erilaisia aiheita, Laiti valottaa.

Suomesta näyttelyyn osallistuvat Laitin ja Palton ohella Maarit Magga, Reetta Tornensis ja Matti Aikio. Kyseessä on kiertonäyttely, joka tulee esille myös Rovaniemelle ja Ouluun, jossa se on osana Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumia.

– Triennaalissa saamelaiset taiteilijat pääsevät esille ja tulevat kiertonäyttelyn myötä tunnetuiksi laajemminkin, tutustuvat toisiinsa ja näkevät toistensa teoksia.

Sápmi Triennaalin voi nähdä jonkinlaisena jatkona vuoden 2022 Venetsian biennaalille. Silloin perinteinen pohjoismainen yhteisesittely, Pohjoismaiden paviljonki, muutettiin Saamen paviljongiksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun saamelaiset kansana osallistuivat Venetsian biennaaliin. Suomesta mukana oli Pauliina Feodoroff, Norjasta Máret Ánne Sara ja Ruotsista Anders Sunna.

– Venetsia on aika kaukana täältä. Bodø on pohjoisessa, siitä on kotikenttäetua meille, Laiti naurahtaa.

Poromiehestä taiteilijaksi

Jouni Laitin (s. 1965) tie taiteilijaksi on pitkä ja poikkeuksellinen. Puolet elämästään hän on työskennellyt poromiehenä, joka tuli hänelle isän perintönä.

– Olin aika nuori, kun isä kuoli. Poronhoito jäi ensi alkuun pääosin minun vastuulleni, mutta se ei ollut minulle oikein luontaista. Olen ehkä liian taiteellinen luonne siihen.

Poroihmisen pitää olla metsästyshenkinen, tykätä teurastamisesta ja sellaisista käytännön asioista, Jouni kuvailee.

– Nyt poronhoito on kokonaan nuoremman veljeni Niila Laitin vastuulla, mikä on minulle suuri helpotus.

Laiti käyttää teoksissaan poron- ja hirvensarvia. Kuva: Minnamaria Koskela

Laiti kiinnostui saamenkäsitöistä ja ryhtyi opiskelemaan duodjia Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Aluksi hän teki käsitöitä, kuten kuksia ja puukkoja käsityö- ja duodjinäkökulmasta. Vähitellen suhtautuminen käsitöihin muuttui.

– Kun näin töitäni ihmisten kodeissa, niin ne eivät aina olleet käytössä, vaan ne oli aseteltu vitriineihin.

Kuin harvinaiset museoesineet konsanaan.

– Silloin ryhdyin miettimään duodjia taiteena. Lisäsin esineisiin joitain elementtejä, jotta niissä olisi enemmän ihmeteltävää tai ajateltavaa.

Töitä Kiasman kokoelmiin

Myöhemmin Laiti jatkoi opintoja Saamelaisessa korkeakoulussa Norjan Kautokeinossa ja valmistui duodjin maisteriksi vuonna 2019. Osana opintoja oli pienen duodjiaiheisen näyttelyn järjestäminen Saamelaismuseo Siidassa. Esillä oli muun muassa ensimmäinen versio kuksasta, jonka Laiti oli läpäissyt rautanaulalla.

Vuosi 2019 oli muutoinkin merkityksellinen Laitin uran kannalta. Hänet kutsuttiin mukaan Mäntän kuvataideviikoille. Kuraattorina oli tuolloin valokuva- ja videotaiteilija Marja Helander. Näyttelyn teemana oli Ihmisen aika, ja monet taiteilijoista, mukaan lukien Laiti, pohtivat ihmisen vastuuta luonnosta ja ympäristöstä.

– Olin salaa toivonut pääseväni mukaan Kuvataideviikkojen näyttelyyn, ja yllättäen toive toteutui. En ollut vielä tehnyt paljoa taidetta ja vähän ujostelin tuoda teoksiani esille.

Kiasma osti kaikki neljä Laitin teosta. Kolme niistä, Maan kipu (2018–2019), Minä niin pidän sinusta (2018) ja On ollut aika kiireitä (2018), on parhaillaan esillä Kiasman Kuin kotonaan -kokoelmanäyttelyssä.

– En minä ollut varautunut siihen, että joku haluaa ostaa minun teoksiani. Se valoi tekemiseeni uskoa ja rohkeutta.

Jouni S. Laiti: Maan kipu (2019), Kansallisgalleria. Kuva Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria

Kauneus on läsnä käyttöesineissä

Saamelaisessa estetiikassa taidetta ja käsityötä ei erotella samalla tavoin kuin länsimaisessa ajattelussa, vaan ne ovat lähellä toisiaan.

– Minusta duodji ja taide on alun perin on ollut sama asia. Ihmisillä on aina ollut tarve kauneuteen. Saamelaisilla se on ollut läsnä käsitöissä.

Koska saamelaisten perinteinen elämäntapa jakautui muinoin elämään talvi- ja kesäkylissä, kauneus ei ollut tauluissa kotien seinillä, vaan käyttöesineissä, kuten ajoahkioissa.

– Ahkioiden muodot on suunniteltu tarkkaan, niin että ne ovat olleet sekä kauniita katsella että hyviä käyttää, Laiti valottaa.

Laiti valaisee asiaa kertomalla duodjin ja taiteen yhtäläisyyksistä. Materiaalien tuntemus on molemmissa olennaista, eri työvaiheita pohditaan huolella ja tekemiseen kuluu paljon aikaa.

Duodjin ja taideteoksen raja on niin häilyvä, että toisinaan se aiheuttaa väärinymmärryksiä. Viime keväänä Pyhien puiden metsä -näyttelyn yhteydessä Lapin Kansassa julkaistiin kritiikki, jossa kerrottiin ”arvokkaista artefakteista”, jotka on ”tärvelty”.

Tästä Laitin taiteessa ei kuitenkaan ole kyse. Hän ei riko olemassa olevia, ehjiä duodjiesineitä, vaan kyseessä ovat esineet, jotka hän on alusta lähtien tehnyt taideteoksiksi. Niissä virheet, kuten halkeamat, kolot ja parkkisilmät, sekä lisätyt elementit, kuten naulat ja ruuvit, ovat olennaisia.

Huolia ja uhkia, tunteita ja tarpeita

Jouni S. Laitin teoksista osa on yhteiskunnallisia ja kantaaottavia, toiset henkilökohtaisia ja intiimejä. Yhteiskunnalliset teokset kertovat muun muassa huolesta, joka liittyy teolliseen maankäyttöön Saamenmaalla. Rástegáisá: vaatimien suojelija kuvaa tilannetta, jossa porojen perinteiselle laiduntamisalueelle kaavaillaan tuulivoimapuistoa. Tästä on kerrottu Kulttuuritoimituksen aiemmassa artikkelissa.

Henkilökohtaiset työt käsittelevät ihmisen mieltä, tunteita ja tarpeita, kuten läheisyyden ja kosketuksen kaipausta. Soikea, sileäksi hiottu Kaipaan sinun kosketustasi kertoo ihmisen tarpeesta olla toista ihmistä lähellä. Tunteita ei saamelaisessa taiteessa perinteisesti ole käsitelty, joten kyseistä teosta on luonnehdittu radikaaliksi.

Jouni S. Laiti: Kaipaan sinun kosketustasi. Kuva: Tatu Kantomaa / Rovaniemen taidemuseo

On myös teoksia, joissa tasot yhdistyvät, kuten Siidan päänäyttelyssä pysyvästi esillä olevassa Pohjoisen haravoitu metsä. Tästäkin on kerrottu edellä mainitussa artikkelissa. Siinä Laiti kuvaa surua, jota Angelin kylässä sijainneen metsän avohakkuu hänessä ja monissa muissa paikallisissa aiheutti.

– Nyky-yhteiskunta, varsinkin tällainen koneellinen metsänhoito, se pyrkii hävittämään kaikki tunteet, Laiti pohtii.

Vuodenajat näkyvät teoksissa

Valkoisista riekonsulista ja suuresta koivunpahkasta koostuva Auringon säteiden aamutanssi on esimerkki taideteoksesta, jonka pohjoisessa asuva ymmärtää etelän ihmistä paremmin:

– Talvi on kylmä ja kovin pitkä. Kun aurinko palaa, se on äärimmäisen voimakas, vahva ja valoisa. Aurinko on raju kontrasti kaamokselle.

Sulat kehystävät suurta, pyöreää pahkaa auringon säteiden kaltaisesti ja tuovat mieleen kevään valkoisen valon. Pahkan pintaa elävöittävät loimukuviot tuovat mieleen auringon energiapurkaukset.

Laitin puheessa vilahtaa monesti sanonta ”väärin käytetty”. Tällä hän viittaa siihen, että käyttää käyttöesineeksi sopivaa pyöreää pahkaa taideteoksena. Auringon säteiden aamutanssi on tästä hyvä esimerkki:

– Se olisi ollut hyvä astiapahka, mutta minä halusin sen näin.

Esimerkki kuvaa taiteilijaa hyvin:

– Minä tykkään vähän haastaa. Jos ei haasta, niin on tylsää.

Jouni Laiti on paitsi taiteilija, saamenkäsitöiden taitaja ja pohdiskelija, myös ihminen, joka ei tyydy helppoihin vastauksiin.

Jouni S. Laiti: Kuin kotonaan, kokoelmanäyttely, Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki 12.1.2025 asti. Sápmi Triennale, Bymuseet/Nordlandsmuseet, Bodø 6.10.2024 asti. Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme, Saamelaismuseo Siida, Inari, pysyvä näyttely.

Jouni S. Laiti: Se on se väenpaljous. Kuva: Tatu Kantomaa / Rovaniemen taidemuseo

* *

Jouni S. Laiti

• Syntynyt vuonna 1965, kotoisin Utsjoelta.
• Valmistunut duodjin maisteriksi Kautokeinon Saamelaisesta korkeakoulusta 2019.
• Työskentelee garraduodjin lehtorina Saamelaisalueen koulutuskeskus SAKK:ssa Inarissa.
• Osallistui Mäntän kuvataideviikoille 2019. Teoksia mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Saamelaismuseo Siidan kokoelmissa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua