Kuvat: WSOY / Kieran Sheehan
KIRJAT | Mysteerimestarit Olivia ja Icarus on Mari Luoman uusi nuorten dekkarisarja, jossa eripurainen etsiväkaksikko selvittelee murhamysteeriä tyttökoulussa.
”Mysteerimestarit on kunnianosoitus vanhoille, englantilaisille rikoskirjailijoille, kuten Arthur Conan Doylelle ja Agatha Christielle.”
ARVOSTELU
Mari Luoma: Mysteerimestarit Olivia ja Icarus – Mintun makuinen murha
- WSOY, 2024.
- 302 sivua.
Olivia Corbin on 11-vuotias pikkuvanha sisäoppilaitoksen oppilas, jolla ei ole ystäviä. Dekkarien ahmiminen on tuonut hänelle liikanimen Murhatyttö.
Kun Olivian kaksi koulutoveria murhataan, kuuluisa mestarietsivä, parikymppinen Isac Icarus kutsutaan selvittämään tapauksia. Olivia näkee oitis, että Isac on pelkkä somekeikari, joka ei kykenisi selvittämään minkäänlaista todellista rikosta. Etsiväparin erinapaisuus antaa tarinaan mukavan lisämausteen.
Mari Luoma on yksi tämän hetken parhaita kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Esimerkiksi Romeo ja Hirviöt -sarjakuvat ovat varsin toimivia ja hauskoja lastensarjakuvia, joista nauttivat aikuisetkin.
Mari Luoman uusi Mysteerimestarit-sarja on sijoitettu muitta mutkitta suoraan Englantiin, eikä mihinkään vaihtoehtotodellisuuteen, jolla yritetään samaan aikaan kosiskella sekä kotimaista että ulkomaista lukijakuntaa.
Mysteerimestarit on kunnianosoitus vanhoille, englantilaisille rikoskirjailijoille, kuten Arthur Conan Doylelle ja Agatha Christielle. Sherlock Holmesin ja neiti Marplen kertomuksiin viitataan tavan takaa. Sisältönsä puolesta Mysteerimestarit sopii aivan yhtä hyvin niin lapsille kuin aikuisillekin.
Sana murha särähtää hieman korvaan kirjan nimessä, mutta miksei nuortenkirjoissa voisi käsitellä murhaa? Ehkä meistä aikuisista on tullut turhan suojelevia.
* *
Keskenään kinastelevat Olivia ja Isac saavat eteensä kinkkisen tapauksen. Epäiltyjen listalla on koko koulun opettajakunta, ja lukijalle annetaan todella vähän köyttä. Vihjeitä on, mutta ne ovat täysin hajanaisia, eivätkä tunnu liittyvän murhiin mitenkään. Lukijan on mahdotonta keksiä syyllistä ennen kuin se kerrotaan.
Tästä tulevat mieleen Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-tarinat, joissa esitellään rikos, mutta Watson on umpikujassa vähäisten vihjeiden sekasotkussa. Holmes taas rehentelee selvittäneensä jo koko kuvion ja kertoo tarvitsevansa ainoastaan pienen varmistuksen ennen kuin voi paljastaa rötöstelijän kaikelle kansalle.
Mintun makuisen murhan (WSOY, 2024) ainoa häiritsevä piirre on, että useammin kuin kerran kuulustelu keskeytyy juuri kun kuulusteltava on kertomassa jotain todella oleellisen tärkeää. Lopetus on brittiläisen kuivakka ja sopii kirjan aihepiiriin, mutta silti olisin toivonut repäisevämpää toimintaa. Mutta hyvä näinkin.
Petri Hänninen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hieno matka taiteeseen ja rakkauteen – arviossa Maisku Myllymäen Valvoja
KIRJAT | Maisku Myllymäen romaani kertoo elävästi paitsi valvojan työstä ja taiteesta, myös museovieraista terävin ja osuvin kuvauksin.
Heidi Köngäksen romaanissa eletään Suomen historian tärkeissä tapahtumissa – arviossa Tango Frisk
KIRJAT | Tango Frisk on kertomus elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta Pohjanlahden rannalla ja sotien keskellä.
Valokuvapostikortti välitti uutisia ennen sanomalehtien uutiskuvia – arviossa Olavi Hankimon Isänmaan yö
KIRJAT | Postimuseon julkaisema tietokirja esittelee vähemmän tunnettua historiaa kuvajournalismin kehityksessä.
Romaani sotasankarista on kuin historiateos ilman viitteitä ja lähteitä – Asko Sahlberg kertoo nyt Pompeiuksesta
KIRJAT | Fiktiivisten elämäkertojen ongelma on se, että lukija ottaa ne yhtä totena kuin tarkistetut tietoteokset. Mutta onko ongelma sittenkään aina ongelma?