Kirja-arvostelu: Vladimir Putin – koko tarina -teos paneutuu presidentti Putinin henkilöhistoriaan ja Venäjän kehitykseen kaukaa menneisyydestä nykypäivään asti. Arvo Tuomisen kirjan luki Aila-Liisa Laurila.
Arvo Tuominen: Vladimir Putin – koko tarina (Readme.fi, 2019)
Kokenut tv-toimittaja Arvo Tuominen tunnetaan Venäjään laajasti perehtyneenä asiantuntijana. Hän on matkustellut useiden vuosikymmenien aikana ristiin-rastiin niin Neuvostoliitossa kuin nyky-Venäjälläkin. Hän seurasi itänaapurin tapahtumia taannoin Ylen ajankohtaistoimittajana ja nykyisin vapaana toimittajana, kirjailijana, tutkimusmatkailijana ja matkaoppaana. Pakko mainita, että hänen verkostonsa Venäjällä ovat todella laajat.
Hiljattain ilmestynyt tietoteos Vladimir Putin – koko tarina paneutuu paitsi presidentti Vladimir Putinin henkilöhistoriaan, myös koko Venäjän kehitykseen kaukaa menneisyydestä nykypäivään asti.
Itse asiassa kirjoittaja tähyilee myös tulevaisuuteen. Kirja esimerkiksi päättyy lauseeseen: ”Nähtäväksi jää, poistuuko Putin sieltä ryhdikkäästi astellen, vai kompuroiden.”
Siinä mielessä ihan koko tarinaa Putinista ei ole vielä nähty.
* *
Pidän hyvänä valintana sitä, että kirjan ainoaa sisältöä ei ole Putinin henkilökuva vaan häntä peilataan koko valtakunnan kehitykseen. Olisi todennäköisesti ollut huomattavasti tylsempää lukea vain siitä, kuinka Putin syntyi, kuinka kaksi hänen veljeään kuoli, kuinka hän mellasti nuorena Pietarin katuhuligaanina, asui sitten perheineen Itä-Saksassa ja päätyi Pietarin kautta Moskovan Kremliin.
Käänteitä olisi siinäkin tarinassa riittänyt, mutta tämä valittu käsittelytapa avaa näkymän, joka auttaa ymmärtämään itänaapuriamme. Tämä syvempi ymmärtäminenhän ei Suomessa ole kovin tavallista. Asioita nähdään ahtaasti ja suuri osa kokonaisuudesta jää täysin pimentoon.
1980-luvun tapahtumia muistavat kykenevät ehkä vielä tavoittamaan mielessään tunnelman, joka läntisessä maailmassa syttyi Mihail Gorbatshovin noustua valtaan. Lännen toive kommunismin ja kylmän sodan ajan loppumisesta oli niin suuri, että hänen uudistuspyrkimyksensä palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla.
Perestroikan eli uudistusten ja avoimuuden aika otettiin lännessä ilolla vastaan, mutta sen jälkeen monet putosivat kärryiltä. Eikö Neuvostoliitosta tullutkaan samanlaista demokratiaa kuin missä itse elämme, moni ihmettelee yhä. Perestroika on varsin epämääräinen käsite varsinkin venäläisille, mutta sen pituudeksi on jossain määritelty tarkat vuodet 1985–1991.
Aikakausi päättyi, kun presidentiksi nousi Boris Jeltsin ja alkoi hulvaton sekasorron kausi. Se jatkui koko 1990-luvun. Vladimir Putinin ensimmäinen presidenttikausi alkoi 7. toukokuuta vuonna 2000 ja siitä lähti liikkeelle tiukentuvien otteiden kova marssi.
Arvo Tuomisen Putin-kirja auttaa lukijaa hahmottamaan, mitä silloin tapahtui, kun kommunismi ja Neuvostoliitto romahtivat. Tuomisen mukaan Neuvostoliiton romahdus merkitsi reaalisosialismin loppua, mutta myös kapitalismin taantumista. Hänen mukaansa sosialismin kaatuessa romahti myös lännessä rikkaiden halukkuus jakaa verorahoja köyhemmille.
Tämä on avain nykypäivään. Venäjän asiat eivät ole vain Venäjän asioita, vaan ne vaikuttavat koko Eurooppaan ja maailmaan, eikä vähiten naapuri-Suomeen. Näin on ollut aina. Ja kuten Tuominen kirjoittaa, Venäjä on kuin fenikslintu: ajoittain se polttaa itsensä lähes kokonaan. Näin kävi 1600-luvun alussa, vuonna 1917 ja vuonna 1991. Aina se nousee sieltä – ja aivan toisena kuin ennen.
* *
Tuominen kirjoittaa sujuvasti ja mukaansa tempaavasti, kirja on helppolukuinen ja siinä on häkellyttävän paljon valokuvia. Monet kuvista on ottanut kirjoittaja itse, millä hän osoittaa liikkuneensa niin kansan parissa kuin herrojen pöydissä. Kuvalähteeksi mainitaan myös Vladimir Putinin yksityisarkisto. Asiatietoja on haettu laajalti erilaisista lähteistä, joiden aineistoja kirjoittaja on käsitellyt toimittajan ammattitaidolla luoden oman synteesinsä ja analyysinsa.
Rajaaminen ja oma näkökulma ovat välttämättömiä. Kaikki kiinnostava ei millään mahdu mukaan. Putinia koskien on myös faktoja, joita tästäkään kirjasta ei saada lukea. Epäselväksi jää edelleen muun muassa onko presidentti naimisissa ja monta muuta yksityiselämään liittyvää hämärää tai salattua asiaa.
Puolisoksi ja lapsen äidiksi arveltu entinen olympiavoimistelija Alina Kabajeva mainitaan täsmälleen yhden kerran. Kirjan mukaan hän on Putinin ystävän omistaman REN-TV-kanavan hallituksen jäsen.
Myös kuva Putinin aiemmasta avioliitosta Ljudmila Putinan kanssa jää varsin vähälle käsittelylle, samoin kuin tyttäret Jekaterina ja Maria Putina. He liittyvät lähinnä Putinin työskentelyaikaan KGB-tehtävissä Dresdenissä.
Puhtaiden faktojen lisäksi Tuominen on kelpuuttanut mukaan monta huhua, juorua ja hauskaa juttua. Niitä Venäjä on sakeanaan ja tavallaan ne kuuluvat teokseen, joka väittää olevansa ”koko tarina”. Puolifiktiot sulautuvat osaksi sisältöä, joka etenee vuolaana tajunnanvirtana sivulta toiselle ja kappaleesta seuraavaan kuin Dnepr-joki Ukrainassa.
Väliotsikoita on paljon, mutta kirjoittaja ei ole ryhmitellyt tarinaansa kovinkaan tarkkaan erilaisiin asiakokonaisuuksiin. Tarina etenee aikajanalla ja muutamiin ajanjaksoihin pysähdellen. Joitakin asioita tulee mainittua useamman kerran, jolloin lukija jää miettimään, että enkös minä jo lukenut tämän jostain.
Aila-Liisa Laurila