Kolmen naisen matkakirja tarjoaa pieniä vinkkejä kivoihin kesämatkoihin kotimaassa

Ahola, Hallmann & Ruokolainen. Kuvat: Into Kustannus

On yleisesti tiedetty totuus, että nuori polvi tuntee paremmin Espanjan uimarannat, Italian kukkulat ja Kreikan saariston kuin oman maamme nähtävyydet. Moni luulee, ettei Suomella ole tarjottavanaan juuri muuta kuin Lapin lumihanget. Nekin vain osan vuotta.

Tällaista harhaluuloa purkaa Kolmen naisen matkakirja (Into, 2024), jonka ovat kirjoittaneet Nenne Hallman, Ina Ruokolainen ja Suvi Ahola. Nämä journalismin ammattilaiset ovat kehittäneet mainion tavan kirjoittaa viestejä toisilleen, kuten aiemmassa yhteisteoksessaan Kolmen naisen kirjeitä (Into, 2022; lue Sirpa Pääkkösen arvio teoksesta täältä).

Kirjoittajat kertovat kukin vuorollaan oman muisteluksensa tai tarinansa ja toiset kommentoivat sitä. Kommenteista avautuu usein uusia näkökulmia tai muulla tavalla täydentävää sisältöä edelliseen kirjoitukseen.

Naiset matkaavat omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti lähinnä eteläisessä Suomessa, Savossa, Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa. Matkakertomuksiin pääsevät mukaan myös menneet historiat ja kokemukset. Taustatietoja on kerätty kiitettävästi ja niitä esitetään kiinnostavalla tavalla.

Pieni pyrähdys tehdään myös Etelä-Eurooppaan, kun Nenne Hallman kertoo nuoruutensa matkasta Italian Riminiin ja sieltä muualle saapasmaahan. Kirjan loppupuoli kunnioittaa matkaoppaiden haastavaa, mutta ehkä hieman aliarvostettua työtä.

Kirjoittajien lähtökohdat elämään ovat Kuopiossa, Lahdessa ja Kouvolan kupeen Sippolassa. Tämä heijastuu väkisinkin siinä, että lähialueiden kohteet ovat heillä erinomaisen hyvin hallussa. Vieraammilla vesillä ollaan heti, kun kotiseuduilta joutuu kauemmaksi.

Se näkyy esimerkiksi Nenne Hallmanin raportoimasta matkastaan Oulun suuntaan. Hän kertoo olevansa Tyrnävässä ja palaavansa Tyrnävään. Häneltä on jäänyt ottamatta selvää, että paikallisten asukkaiden mukaan ollaan Tyrnävällä ja mennään Tyrnävälle. Nimien taivutusmuodot ovat kieltämättä haastavia.

* *

Matkatarinoiden positiivinen perusvire tekee lukijan olosta mukavan. Vaikka kyse ei ole mistään matkaopaskirjasta, tekee mieli tallettaa jotakin korvan taakse mahdollista omaa tulevaa reissua varten. Hyviä vinkkejä on tarjolla.

Karkeasti arvioiden, teos käsittelee eniten maisemiin ja luontoon liittyviä asioita sekä erilaisia taiteen tekijöiden näyttelyitä ja residenssejä sekä erikoisia museoita. Kuuluisin käsiteltävä henkilö on arkkitehti Alvar Aalto Aino ja Elissa-puolisoineen sekä hänen tunnetut työnsä erityisesti keskisessä Suomessa.

Kirjoittajat kokevat omalla sydämellään ja mielellään kohteita ja kertovat niistä avoimesti itseään liikaa taustalle häivyttämättä. Se vie lukijan mukanaan. Tapa on omiaan myös pidentämään kirjan ikää.

Jos niin sanottujen tavallisten matkaopaskirjojen tapaan vain lueteltaisiin tiekilometrejä, palveluja, aukioloja ja hintoja, ehtisi teos helposti vanhentua ennen kuin se on edennyt edes painokoneeseen. Valitun tyylin mukaisesti kirjoittaja mainitsee muutaman kerran, kaiken varalta, kirjoittamisensa ajankohdan.

* *

Kirja onnistuu antamaan rakkaasta Suomestamme kuvan melko mielenkiintoisena matkailumaana. Toinen asia sitten on, kuinka hyvin valtateillä huristavat autoilijat ehtivät ja jaksavat poiketa niihin viehättäviin paikkoihin, joita kirja esittelee. Syytä kyllä olisi.

Kun tämä kirjoittajakolmikko on nyt näin käyttökelpoisen yhteistyömuodon saanut aikaan, niin toivottavasti he jatkavat vielä samaan tapaan ja esittelevät lisää hyviä matkailukohteita Suomesta. Selvää lienee, että kiinnostus ei kohdistu välttämättä Linnanmäkeen, Särkänniemeen, Muumimaailmaan tai Tykkimäkeen ja hyvä niin.

Aila-Liisa Laurila

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua