Kuvat: Klaas Hendrik Slump / Gummerus
KIRJAT | Vakava krooninen sairaus ravistelee kolmikymppisen Clayn elämän uusiksi. Työ jää, ystävät etääntyvät, tyttöystävä jättää. Mitä jää jäljelle?
”Kuinka kestää elämää mullistavaa sairautta, johon ei näytä olevan parannuskeinoa?”
ARVOSTELU
Hanna Bervoets: Tervetuloa sairaiden valtakuntaan
- Suomentanut Sanna van Leeuwen.
- Gummerus, 2024.
- 336 sivua.
Alankomaalainen Hanna Bervoets tuli suomalaislukijoille tutuksi pari vuotta sitten ilmestyneellä Sopimatonta sisältöä -romaanillaan. Sen tiivis kuvaus somealustan sisältömoderaattorin työstä säväytti, mutta myös kummastutti. Tervetuloa sairaiden valtakuntaan (suom. Sanna van Leeuwen; Gummerus, 2024) on aikaisempi kirja: sairausteema edeltää esimerkiksi koronapandemiaa, sillä kirja on kirjoitettu vuonna 2018 ja ilmestyi alun perin vuonna 2019. Teos on vasta toinen suomennos Bervoetsilta, mutta jo seitsemäs hollanniksi. Tämäkin suomennos on Sanna van Leeuwenin asiantuntevaa työtä.
”Odotat viikon, mutta polvikipu ei mene ohi, se päinvastoin pahenee, varsinkin portaita noustessa. Kahden viikon päästä niskaasikin alkaa särkeä. Kolmen viikon päästä olet taas yhtä uupunut kuin hiljattain ollessasi tosi, tosi sairas, etkä ole varma, olitko edes ehtinyt tulla kuntoon sairastamisen jälkeen vai luulitko vain parantuneesi, koska olit niin helpottunut kuumeen laskettua.”
* *
Kirja kertoo kolmikymppisestä Claysta, jonka elämä mullistuu sairastumisen myötä. Krooninen sairaus tarkoittaa jatkuvaa uupumista ja voimakkaita kipuja. Lääkäreillä kestää pitkään löytää oikea diagnoosi, eikä sekään lopulta suuresti lohduta: sairauteen ei ole parannuskeinoa. On vain terapiaa, fysioterapiaa, kipulääkkeitä ja tietysti loputon virta ruokavalioita, uskomushoitoja ja muita toivonpilkahduksia.
Bervoets kertoo meille Clayn tarinaa kahdella tavalla. On realistista sinä-muotoista kerrontaa, jossa Bervoets kertoo tapahtuneesta poukkoillen kronologiassa, paljastaen tapahtumia ja käänteitä ennen sairastumista ja sen jälkeen vähän kerrassaan. Ratkaisu toimii ja pitää kirjan kiinnostavana.
Toisella tasolla kuljetaan jonkinlaisessa fantasiamaailmassa, jota kuvataan Clayn ja tämän oppaan dialogina. Opas vaikuttaisi olevan kirjailija Susan Sontag, jonka sairastamista käsittelevät kirjoitukset ovat tunnettuja. Tämä ohjaa Clayta kohti kukkuloiden takaista valtakuntaa. Matka sinne on kuitenkin kummallisia mutkia tulvillaan. Tässä erikoisessa maailmassa on omat sääntönsä ja byrokratiansa, joiden ymmärtäminen ei ole Claylle helppoa.
Lukijalle tämä fantasiamaailma voi olla hankala, mutta sitä voi lukea esimerkiksi Clayn henkisenä työnä ymmärtää omaa tilaansa ja hyväksyä sairastamisensa. Sairaiden valtakunnassa Clay joutuu raahaamaan pikkuhiljaa mätänevää kehoaan perässään hirveällä vaivalla ja saa pakkomielteekseen hankkia kehon kuljettamista helpottavat kärryt. Niiden hankkiminen on kuitenkin monen byrokraattisen kiemuran takana. Pitkäaikaissairaana joutuukin herkästi yhtä lailla sekä ihan todellisen byrokratian rattaisiin että henkisesti oman mielensä kiemuroihin.
* *
Tervetuloa sairaiden valtakuntaan kuvaa elämää vaikeasti ymmärrettävän kroonisen sairauden kanssa. Päähenkilö Clayn sairastama kuumetauti ja tämän ystävän Marlan fibromyalgia eivät päällisin puolin näytä vakavasti otettavilta sairauksilta – kaikillahan on joskus kipuja, kaikkihan ovat joskus väsyneitä – ja Bervoets rinnastaakin tällaisia sairauksia sairastavien kohtelua siihen juhlintaan, jota syöpäsairaat saavat voittaessaan syövän.
Millaista juhlaa ja rituaalia on tarjolla ihmiselle, jonka sairaus on vaikeasti ymmärrettävä, eikä voitettavissa? Mikään hyvän mielen kirja Tervetuloa sairaiden valtakuntaan ei ole, mutta toivon mukaan ymmärrystä lisäävä.
Mikko Saari
@mikko_lukee
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Häjyjen jälkeläiset – arviossa Härmä-aiheinen valokuvakirja Men with No Mountains
KIRJAT | Ella Kiviniemen ja Elias Lahtisen valokuvakirja myyttisestä Härmästä on veikeä keskustelunavaus maaseudun elinvoimasta. Mihin asti ”tehdään itte” -asenne voi kantaa?
Tapani Baggen rikosnovellikokoelma Savunsininen juna viihdyttää luistavasti ja letkeästi – mutta rutiinilla
KIRJAT | Suomalaisista rikoskirjailijoista ahkerimpiin kuuluvan Tapani Baggen uusin teos on tuttuun tyyliin sujuvaa luettavaa.
Esko Karppanen kirjoittaa Esko Karppasta suuresti muistuttavasta kirjailijasta – arviossa Alkuromaani
KIRJAT | Alkuhämmennyksen jälkeen lukijan kannattaa jättää pähkäily, mistä tässä nyt oikein on kyse, ja heittäytyä täysillä tekstin vietäväksi.
Todellinen Uudenkuun Emily – arviossa L. M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia
KIRJAT | L. M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia lyhenneltiin ja pehmennettiin hampaattomaksi 1960-luvulla. Kaisa Rannan uusi suomennos kohtelee klassikkoteoksia täysipainoisena kaunokirjallisuutena.