Camera obscura ja valokuvan historiaa Marja Pirilän näyttelyssä. Kuva: Marjatta Honkasalo

1

Iida Turpeinen toi Elolliset-romaanillaan (S&S, 2023) silmiemme eteen kirjallisessa muodossa hätkähdyttävästi sen, mitä me ihmiset teemme ympäristöllemme ja sen eliöille. Dinosaurukset hävisivät maapallolta ilman, että saatoimme siihen mitenkään vaikuttaa. Eihän meitä silloin edes ollut.  Kooltaan liki isojen dinosaurusten vertainen stellerinmerilehmä päätyi kuitenkin sukupuuttoon vain muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun saksalainen Georg Wilhelm Steller sen löysi 1700-luvulla. Syitä sukupuuttoon ilmeisesti oli useita, mutta yhtenä merkittävänä oli näiden isojen nisäkkäiden metsästys.

Helsingissä Luonnontieteellisessä museossa on esillä luonnollisesti kuolleen stellerinmerilehmän luuranko. Se on harvinaisuus, koska tiettävästi vastaavia on säilynyt vain kaksi koko maailmassa, siis yksi tämän Suomessa olevan lisäksi.

Piti käydä katsomassa tuota ainutlaatuista todistetta Luonnontieteellisessä museossa. Enkä minä suinkaan ole ollut ainoa, sillä museo teki viime vuonna reippaan kävijäennätyksen. Museossa vieraili lähes 280 000 kävijää eli noin 30 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Toki kävijöitä houkutteli myös Haminan mursu ja museon 100-vuotisnäyttely Juhlat metsässä.

Lue Mikko Saareen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio Elollisista täältä.

Stellerinmerilehmä kuoli sukupuuttoon 1700-luvun lopulla, mutta nisäkkään luurankoon voi tutustua Helsingissä Luonnontieteellisessä museossa. Luuranko on harvinaisuus ja siksi hyvä syy vierailla museossa. Kuva: Marjatta Honkasalo

2

Kurkistuksen historiaan ja nimenomaan valokuvauksen historiaan tarjoaa myös Helsingin Taidehalli. Siellä voi ihmetellä, millaista taidetta nykyaikaisen kameran edeltäjällä camera obscuralla voi saada parhaimmillaan aikaan.

Valokuvataiteilija Marja Pirilä on kehittänyt camera obscuran ideaa niin, että hän muuttaa kameraksi kokonaisia huoneita tai rakennuksia. Näin kuviin syntyy jännittävä valon luoma kerroksellinen todellisuus, mielenmaisema.

Pirilän retrospektiivisessa Valon tähden -näyttelyssä on esillä taiteilijan teoksia aina 1980-luvulta tähän päivään. Mukana on kuvia myös tamperelaisista koululaisista ja hienoja interiöörejä museo Milavidasta. Uskomattoman upeita ovat myös Petri Nuutisen ja Iris Nuutisen kanssa toteutetut videot. Näyttelyn äänimaisemana on Tapani Rinteen sävellys, jonka Rinne sävelsi Pirilän Milavida-näyttelyyn.

Marja Pirilä: Valon tähden Helsingin taidehallissa 17.3.2024 saakka.

Sarjassa Strindbergin huoneissa Marja Pirilä kuvaa taiteilijaresidenssiä Ranskassa Crez-sur-Loingissa, jossa myös August Strindberg aikanaan on asunut. Kuva: Marjatta Honkasalo

3

Tampereen teatteritalvi on tarjonnut monia hienoja kokemuksia. Sellainen on ehdottomasti Tampereen Työväen Teatterin Kadotettu paratiisi. John Milton kirjoitti samannimisen runoelmansa 1600-luvulla, ja kanadalainen Erin Shield loi sen pohjalta nokkelan ja hauskan version hyvän ja pahan taistelusta.

Kellariteatterin intiimi tila tarjoaa näytelmälle oivalliset puitteet, ja kun näyttelijäkaarti suoriutuu rooleissaan loistavasti, katsoja viihtyy ajatuksia herättävän tekstin äärellä. Riikka Papunen Saatanan roolissa on paikallaan esityksen kantavana voimana, ja Verneri Lilja ja Pihla Pohjolainen Aatamina ja Eevana ovat niin ihastuttavia kuin vain viattomat olennot ennen syntiinlankeemusta voivat olla.

Toivottavasti monet vielä löytävät Kadotettuun paratiisiin, sillä tätä teatterikokemusta voi hyvin suositella sellaisillekin, jotka uskonnollista teemaa vieroksuvat.

Kadotettu Paratiisi Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 4.5.2024 asti. Lue Kari Pitkäsen näytelmästä Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

4

Herkkä, lämmin, lempeä, haikea. Näillä adjektiiveille tekee mieli kuvata kanadalais-korealaisen Celine Songin elokuvaa Past Lives. Ihastuttavassa elokuvassa lapsuuden ystävykset ajautuvat erilleen, kun tyttö muuttaa perheineen Kanadaan ja poika jää Etelä-Koreaan. Muistot elävät, ja he tapaavat lopulta uudelleen parinkymmenen vuoden kuluttua New Yorkissa.

Elokuva leikittelee ajatuksella kohtalosta ja elämänvalinnoista. Vaikuttaako korealainen uskomus kohtaamisista entisissä elämissä myös näiden kahden valintoihin ja mitä ja millaisia nämä kohtaamiset ovat? Elokuva antaa vastauksia, mutta myös jättää kysymyksiä ilmaan.

Lue Eija Niskasen elokuvasta Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

5

Jos joku ei vielä ole nähnyt Hannes Heikuran valokuvia Tampereen Galleria Himmelbaussa alkaa olla kiire. Vaikuttava näyttely loppuu sunnuntaina 3.3.2024.

Heikura näki kameran linssin läpi sellaista, mikä meiltä muilta usein jää näkemättä. Siksi kuvia kannattaa katsoa silmät auki ja kiireettä, vaikka kiire näyttelyyn jo olisikin.

Lue Päivi Vasaran näyttelystä Kulttuuritoimitukseen kirjoittama juttu täältä ja kuraattori Hannu Vanhasen kirjoittama essee täältä.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua