Petsamon saamelaisia. Kuva: SA-kuvat

1

Tampereen Metso-kirjaston 40 vuotta 40 kirjaa -kirjamaraton oli erittäin onnistunut idea ja hyvä toteutus kirjaston juhlaviikolla (6.10.2026). Esiteltävien kirjojen piti olla kuluneen 40 vuoden aikana ilmestyneitä ja suosittelijat olivat osin julkisuudesta tuttuja, osin eivät.

Tasan puolet Metson iästä talossa työskennellyt kirjastopalvelujohtaja Niina Salmenkangas avasi maratonin ja suositteli ensimmäisellä viisiminuuttisellaan Jukka Itkosen lastenkirjaa Leikkihaitari. Otava on julkaissut teoksen tänä vuonna uudistettuna painoksena.

Maraton tarkoitti kolmen ja puolen tunnin kirjallista virtaa lavalla. Niin kiinnostava kuin kokonaisuus olikin, ei ainakaan allekirjoittaneen ollut mahdollista istua katsomossa edes kolmasosaa siitä.

Onneksi koko maraton löytyy YouTubesta. Huomatkaa, että tallennekin kestää tuon maratonin verran! Katselijalla on sentään se mahdollisuus, että voi pomppia yli tai katsella vain palan kerrallaan.

Tampereen kaupunginkirjaston YouTube-kanavalta löytyy myös 8.10.2026 käyty kiinnostava keskustelu Tiedossa on demokratiaa, mutta vain 22. lokakuuta asti. Siinä puhutaan muun muassa sananvapaudesta, ihmisoikeuksista ja sensuurista.

Kirjamaraton Metso-kirjastossa. Kuva: Metso

2

YouTuben kautta pääsee myös juhliin, joihin ei ehkä muuten pysty lähtemään, ainakaan juuri tapahtumahetkellä. Tallenteen voi kuitenkin katsoa milloin huvittaa.

Yksi kauneimmista viime aikoina nähdyistä kulttuuritilaisuuksista on Helsingin Karjalatalolla 25.7.2026 pidetty kirjailija Eeva Kilven muistojuhla. Eeva Kilpi syntyi 18.2.1928 Laatokan Karjalan Hiitolassa ja kuoli 27.6.2026 Espoossa 98-vuotiaana.

Kilpi, tyttönimeltään Eeva Karin Salo, alkoi jo kymmenvuotiaana kirjoittaa päiväkirjoja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa.

Kilven tuottelias kirjailijanura alkoi 1950-luvun lopulla, ja hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille. Luonnon ja eläinten ystävänä sekä aktiivisena ympäristönsuojelijana hän käsitteli näitä aiheita myös tuotannossaan. Samoin naisen oikeuksia.

Eeva Kilven arvot tulivat upeasti esille muistojuhlassa. Muistojen kohteen oloisia puheita pitivät muun muassa tohtori Jenni Haukio, tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie sekä kirjailijan poika Jukka Kilpi. Musiikkiesityksistä mieleen jäi ennen kaikkea Anna-Riikka Carlsonin, Eija Ahvon ja Maija Ruuskasen runoa ja musiikkia sisältävä esitys.

Kirjailija Eeva Kilpi. Kuva: Hanna Weselius

3

Oulun historiaseura julkaisee mielenkiintoisia luentoja Oulu-opiston kanavalla. Keskiviikkona 14.10.2026 kertoi professori Maria Lähteenmäki Neuvostoliittoon kaapatuista suomalaisista otsikolla Talvisota kohtalona: Kalastajasaarennon siviilisotavankien kohtalot.

Vaikka puheena ovat pääasiassa tapahtumat Talvisodan vuosilta 1939–1940, tuntuvat ne kummalla tavalla ajankohtaisilta. Venäjä toistaa samaa mallia viemällä lapsia Ukrainasta aivopestäväksi omalle puolelleen – ja mitä vielä keksiikään.

Lähteenmäen mukaan neuvostosotilaat vain kävelivät Suomen puolelle Petsamon kyliin. He tulivat ja nostivat punaliput esimerkiksi koulujen salkoihin. Alueella asui kaukaakin etelästä muuttaneita suomalaisia sekä kolttasaamelaisia, jotka saivat elää aluksi ihan rauhassa sijoillaan.

Vuoden 1940-puolella alettiin väkeä kuskata Murmanskiin. Lapsia suljettiin lastenkoteihin ja aikuisia pantiin pakkotyöhön. Osa kaapatuista pääsi palaamaan loppukeväästä Suomeen, mutta osalla reissu osoittautui pitkäksi ja vaikeaksi.

Opettajana petsamolaiskylässä työskennellyt Hilma Kilkkinen joutui Siperiaan asti ja pääsi Suomeen vasta Neuvostoliitossa juhlittavana voitonpäivänä 9. toukokuuta vuonna 1954. Karmea kohtalo kaiken kaikkiaan.

Maria Lähteenmäki mainitsee lyhyesti myös muita Neuvostoliittoon kaapattuja. Esimerkiksi Suojärven Hyrsylän mutkasta vietiin iso joukko karjalaisväkeä Interposolkan vankileirille Vasojärvelle. Heidät palautettiin toukokuussa 1940.

Oulun luennot jatkuvat koko syksyn ajan. Seuraava on 21.10., jolloin tutkijatohtori Elina Hakoniemi luennoi Yrjö Kallisen ajattelusta.

4

Seilin sairaala. Kuva: Elisa El Harouny / Museovirasto

Koska historia kiinnostaa, pysähdyin katsomaan tuoretta ja ajankohtaista Historian Tarinat -podcastia Seili – eristetty saari. Ällistyttävän moni muukin sen on jo löytänyt. Noin viikon kuluessa podcast keräsi yli 60 000 katsojaa.

Ajankohtaiseksi tarinan tekee Alli Haapasalon elokuva Kerro kaikille, joka puolestaan on vetänyt isot määrät katsojia elokuvateattereihin. Leffa kertoo Amanda Aaltosesta, joka suljetaan normielämän sääntöjen rikkomisesta ”kuukautishulluna” Seilin saarelle.

Podcast tarjoaa oivalliset taustatiedot Haapasalon elokuvan katselemiseen. Se avaa yksinkertaisin keinoin, mutta onnistuneesti puheen ja valokuvien avulla Seilin historian 1600-luvulta nykypäivään.

Podcastin mukaan sairaalatoiminta Seilillä alkoi, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf antoi 15.7.1619 määräyksen leprasairaalan perustamisesta. Leprapotilaat loppuivat 1700-luvun lopussa, ja jo 1800-luvun alkupuolella alettiin saarella hoitaa mielenterveyspotilaita.

Lähdes tunnin mittainen podcast etenee aina vuoteen 2010, jolloin saarelta löytyi 51 kirjelappusen kätkö. Pitkien selvitysten ja tutkimusvaiheiden jälkeen kävi ilmi, että lappusia oli pieniin lasipulloihin ujuttanut Saima Rahkonen -niminen potilas. Lappusten kirjoittaja oli tuolloin ollut kuolleena yli 50 vuotta.

5

Seela Sella. Kuva: Wiki Commons

Jos etsii kiinnostavia keskusteluja ja haastatteluja, on niitä YouTubessa tarjolla yllin kyllin. Tampereen teatterimuseo -hankkeen tekemiä tamperelaisten näyttelijöiden haastatteluja voi katsoa myös Kulttuuritoimituksen Youtube-tililtä.

Haastatteluja on tehty useiden vuosien varrella, mikä tarkoittaa sitä, että haastattelujen kautta pääsee tapaamaan muun muassa sellaiset edesmenneet kuin Esko Raipia, Eila Roine ja Seela Sella.

Katsottavaksi valikoitui nyt Liisa Roineen tekemä ihastuttava haastattelu Seela Sellasta. Sellan innostunutta tarinointia on aina mukava kuulla ja katsoa. Hyvän lisämausteen tallennettuun keskusteluun antaa se, että vastakkain on kaksi pitkän uran tehnyttä kollegaa.

Virtasen Jaskan plikka Pispalasta (1936–2026) tiesi jo kakarana, että hänestä tulee näyttelijä ja hän jatkoi työskentelyä viimeisiin päiviinsä saakka. Hänen intohimonsa oli teatteri, mikä kulminoitui mahtavalla tavalla häneen oman äitinsä ja mummonsa henkisenä perintönä.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua