Charles Bartlett: Captives in Rome, 1888. Kuva: Wikimedia Commons
KOLUMNI | Monet pienituloisille, työttömille ja opiskelijoille tärkeät tuet kohtaavat leikkurin tai lopetetaan kokonaan. Samaan aikaan työn verotus laskee erityisesti korkeissa tuloluokissa, vaikka rikkaat eivät sitä edes toivo.
”Suojaosan poistaminen ei ole kulttuurin rahoituksen leikkaus, vaan se on kulttuurin tekemisen edellytyksiin kohdistuva leikkaus.”
Petri Hänninen, teksti
”Ahdistus ei ole luova tila”, sanoi kerran eräs talousahdinkoon joutunut tuttavani. On selvää, että kehitys pysähtyy, jos joutuu päivät pitkät pohtimaan toimeentuloaan, sen sijaan että virittäisi aivosolunsa uusien ideoiden ja hankkeiden kehittelemiseen. Fyysisiä tuloloukkuja purkaessaan hallitus luo valtavia henkisiä tuloloukkuja. Lyhytnäköiset leikkaukset synnyttävät joukkoahdistuksen, joka voi pahimmillaan lamaannuttaa koko maan.
Sieluni silmin näen jo hallituspuolueiden selitykset seuraavien vaalien kynnyksellä, kun työllisyyssohjelman sakkaamisesta syytetään laskevia taloussuhdanteita, ei typerää työllisyysohjelmaa.
Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että taloustilanteen kiristyessä mielenterveysongelmista ja muista pitkäaikaissairauksista kärsivät työttömät rynnisivät töihin ja joku vielä oikeasti palkkaisi heidät? Siis oikeisiin töihin, ei mihinkään TE-toimiston osoittamaan palkkatukityöhön, jossa jo työhaastattelussa sanotaan, että hommat eivät sitten jatku, kun palkkatuki päättyy. Rakennetyöttömyyttä ei selätetä kyykyttämällä.
Hallitusohjelma sisältää paljon kauniita sanoja työllisyyden parantamisesta ja julkisen talouden vahvistamisesta, mutta hyvin vähän sellaista konkretiaa, jolle on katetta. Hallitus on kovasti huolissaan taloustilanteesta ja suuresta valtionvelasta, mutta velkaa otetaan silti saman verran kuin ennenkin. Tällä kertaa potti vain jaetaan veronkevennyksinä kaikkein rikkaimmille. Jos valtion kassa on oikeasti niin kuralla kuin väitetään, leikataan sitten oikeasti, eikä tehdä vain tulonsiirtoja rikkaille.
* *
Pelottavinta hallituksen toimissa on kaoottisuus. Lapsia pitäisi tehdä enemmän, jotta eläkkeet saataisiin maksettua, mutta lasten elättäminen tehdään mahdottomaksi. Ihmisiä kannustetaan kouluttautumaan, mutta opiskeleminen tehdään mahdottomaksi. Työttömiä patistetaan töihin, mutta töiden tekemisestä tehdään mahdotonta.
Hallituksen suunnittelemat leikkaukset eivät perustu taloustieteeseen tai selvityksiin ja siirtävät sivuun arviot leikkausten pitkäkestoisista vaikutuksista. Yhdestä päästä leikataan ja kulut sysätään toiseen päähän. Koska hallitus ei kuuntele tutkijoita eikä edes omia virkamiehiään, kyseessä on arvovalinta. Kyse ei siis ole rahasta, vaan kostosta. Ei kukaan ole kateellinen niistä muutamasta satasesta, jotka työttömät ja osa-aikatyöntekijät saavat itsensä elättämiseen, vaan siitä ylimääräisestä ajasta, jota heillä on. Ajasta on tullut arvokasta.
* *
Työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistaminen on myös puhtaasti ideologinen valinta. Suojaosa tarkoittaa sitä, että kyseisen summan alle jääviä ansioita ei leikata. Tutkimusten mukaan suojaosan poistolla on vain vähäinen merkitys työllisyyteen.
Suojaosan asettamisen perusteena käytettiin aikoinaan harmaan talouden torjuntaa. Kun pienistä tuloista ei leikata automaattisesti puolikasta pois, myös verottajan ohittaminen vähenee, kun viisikymppiset eivät enää siirry taskusta taskuun. Mutta kuinkas ollakaan, hallituksen leikkauslistalla on myös Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö. Hallitus ei tunnu olevan lainkaan huolissaan verokarhun käpälät välttävistä veromiljoonista, vaan ainoastaan vähäosaisten tukiroposista.
Kulttuuria tehdään paljon freelance-työn varassa. Kolmensadan euron suojaosan poistaminen ei ole kulttuurin rahoituksen leikkaus, vaan se on kulttuurin tekemisen edellytyksiin kohdistuva leikkaus.
Esimerkiksi työttömälle freelancerille jää nyt sadan euron palkkiosta verojen jälkeen käteen noin kuusikymmentäkahdeksan euroa. Suojaosan poiston jälkeen käteen jää enää kahdeksantoista euroa. Hallituksen ajatuksena on, että leikkauksen myötä freelancer hakeutuu kuukausipalkkaiseksi työntekijäksi. Noinkohan hänet palkataan? Onkohan satasen freelance-työ edes vaihtoehto vakityölle, vai pakkorako pienten lisätulojen hankkimiseen? Eiköhän hallituskin tämän jo tiedä.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hirviö, viettelijä vai ikuinen rakastaja? Bram Stokerin Draculan monet kasvot
ESSEE | Bram Stokerin Dracula toimii edelleen inspiroivana lähtökohtana, mutta nykypäivän elokuvaversiot käsittelevät vampyyreja monipuolisemmin henkilökohtaisista näkökulmista.
”Ei Franz Kafka -muotokuvaa tehdessä tarvitse tietää jokaikistä asiaa niin viimeisen päälle”
KOLUMNI | Taiteenteossa itsetarkoituksellinen pikkuseikkojen keräily kääntyy usein nillitykseksi, Antti Selkokari kirjoittaa.
Sukellus suomalaisuuteen – Mitä Heikki Aittokosken Kunnon kansalainen kertoo meistä?
KOLUMNI | Tietokirjailija Heikki Aittokoski sukeltaa uusimmassa teoksessaan suomalaisuuden ytimeen kunnallisen uimahallin saunan kautta.
Meiltä uhkaa tekoälyhuumassa näivettyä liikaa arvokasta ennen kuin tajuamme inhimillisyyden arvon
KOLUMNI | Janne Ahosen näköisen hahmon tähdittämästä tekoälyleffasta voi tulla kiinnostava, mutta ontto siitä katsomiskokemuksesta tulee, Pasi Huttunen kirjoittaa kolumnissaan.




