Anne Eekhout. Kuvat: S&S / Keke Keukelaar
KIRJAT | Hollantilainen Anne Eekhout on herättänyt henkiin Frankensteinin luojan Mary Shelleyn vastasuomennetussa romaanissaan, joka pursuaa goottilaista estetiikkaa.
”Kirjasta kannattaa nauttia goottilaisena herkkuna, jossa tosi ja taru sekoittuvat viettelevän tekstin ansiosta.”
ARVOSTELU
Anne Eekhout: Mary
- Suomentanut Sanna van Leeuwen.
- S&S, 2023.
- 376 sivua.
Frankensteinin syntykertomus on yksi kirjallisuushistorian tunnetuimpia. Kesällä 1816 brittirunoilija Lord Byron viettää aikaa Sveitsissä, ja hänen luonaan vierailevat toinen runoilija Percy Shelley ja hänen tuleva vaimonsa Mary (omaa sukua Wollstonecraft Godwin) sekä tämän sisko Claire. Kesä on kylmä ja sateinen, ja seurue viettää aikaa kertoen kummitustarinoita. Vasta kahdeksantoistavuotias Mary saa inspiraation unestaan ja kertoo tarinan tiedemiehestä, joka kokoaa ihmisruumiin palasista elävän olennon, hirviön, yrittäessään löytää tavan päihittää kuolema. Kaksi vuotta myöhemmin tarina julkaistaan romaanina nimeltään Frankenstein – Uusi Prometheus, ja se jää elämään klassikkona ja ensimmäisenä scifikirjana.
Nämä ovat faktat. Niiden ulkopuolelle jää paljon kysymyksiä ilman vastausta. Kuinka paljon Frankensteinin tarinaan vaikuttivat Maryn kokemat menetykset? Hänen äitinsä kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin, ja helmikuussa 1815 Mary menetti ennenaikaisesti syntyneen esikoisensa, tytön. Mitä Mary tunsi ja ajatteli Sveitsissä ollessaan – nyt pienen William-pojan äitinä? Entä Maryn nuoruuden oleskelu Skotlannissa, miksi siltä ajalta ei säily päiväkirjoja, jotka muuten ovat säilyneet lähes kokonaisuudessaan?
Olemassa olevien faktojen ja vastaamattomien kysymysten ympärille hollantilainen kirjailija Anne Eekhout on punonut tarinan teini-ikäisestä tytöstä, joka tarkkailee ympärillään olevaa maailmaa, näkee sen kauneuden ja kauheuden, ja luo oman todellisuutensa. Mary (S&S, 2023; suomentanut Sanna van Leeuwen) kulkee kahdessa aikatasossa: toisessa ulkopuolinen kertoja kuvailee seuruetta Sveitsissä, ja toinen koostuu Maryn päiväkirjamerkinnöistä Skotlannissa kesällä 1812.
Eekhoutin tarinassa Skotlannin-kokemukset ovat perustana ja inspiraationa Frankensteinille. Siellä Mary, joka majoittuu isänsä tuttavien vieraana, tutustuu perheen tyttäreen Isabellaan – sekä tämän sisaren mieheen herra Boothiin. Booth on tyttöjen mielestä outo, epäilyttävä, jopa pelottava, ja tytöt pakenevat tätä toistensa seuraan, kävelyille, hyväilyihin, suudelmiin.
Boothista lukija ei voi olla varma, onko tämä oikeasti uhka vai ei. Marykaan ei ole siitä varma; tarinaan sekoittuvat noituus ja legendat Skotlannin myyttisistä olioista, käärmeet, sekä erilaiset sairaudet, harhat ja mahdollisesti myös huumausaineet. Pelko ja epävarmuus dominoivat sivuja etenkin loppua kohden.
Vaikka Sveitsissä ei ole samanlaista uhkaa, on tunnelma myös Byronin vieraana epämukava; mutkikkaat rakkauskuviot ja miesten asema naisia parempina aiheuttavat Maryssa turhautumista, ärtymystä, jopa raivoa. Hän suree tytärtään ja pelkää menettävänsä myös poikansa. Hän ei ole vielä alkanut kirjoittaa – mutta hänen hirviönsä on jo hänen sisällään, etsimässä tietä ulos.
* *
Huolimatta kirjan loistokkaasti kirjoitetusta tunnelmasta jää kokonaisuus etäiseksi. Kirjan henkilöihin on vaikea saada otetta, he eivät tunnu todellisilta vaan kaksiulotteisilta varjoilta tai hahmoilta huureisen lasin takana. Skotlannin mysteeri, joka välillä pitää otteessaan tiiviisti, jää välillä sivuun ja täysin huomiotta.
Kirjaa ei kannatakaan lukea juonen vuoksi, eikä Shelleyn elämäkertana (huolimatta Eekhoutin vaikuttavasta taustatyöstä ja tutkimuksesta). Sen sijaan siitä kannattaa nauttia goottilaisena herkkuna, jossa tosi ja taru sekoittuvat viettelevän tekstin ansiosta. Eekhoutin lauseet ovat kauniita ja harkittuja, ja suomentaja Sanna van Leeuwen on taidokkaasti säilyttänyt niiden voiman.
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.