Kuvat: Lauri Laukkanen / WSOY
KIRJAT | Elina Hirvonen dokumentoi keskusteluja ystäviensä kanssa ja tutkii niiden kautta naisena olemista, rakkautta ja elämää.
”Kirjan taustalla on Hirvosen pelko uhkaavasta masennuksesta, johon hän ajoittain vaipuu.”
ARVOSTELU
Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja
- WSOY, 2023.
- 229 sivua.
Onko siitä tosiaan vain pari vuotta, kun koronarajoitukset purettiin ja aloimme taas elää ”normaalia” elämää. Sellainenkin tuli mieleen Elina Hirvosen lokimerkintöjä lukiessa.
Kirjansa Rakkauksien lokikirja (WSOY, 2023) aikamerkinnät Hirvonen aloittaa jo ennen pandemiaa, mutta aikaa syksystä 2019 talveen 2022 ei voi olla ajattelematta ilman koronarajoituksia. Kirjailijan muutkin huolet, niin menneet kuin nykyiset, kulkevat mukana. Ne ulottuvat eri puolille maailmaa, koti-Suomesta, naiseksi kasvamisesta ja omasta lähipiiristä Afganistaniin, Lähi-itään ja Afrikkaan, joissa Hirvosella on ystäviä sekä erilaisia työprojekteihin liittyviä kontakteja.
Hirvosen kirjan perustana ovat oikeat keskustelut, joita kirjailija on käynyt ystäviensä kanssa. Ratkaisun etiikkaa hän pohtii eräillä kirjajuhlilla:
”… asetelma hirvittää minua syistä, jotka eivät liity taiteeseen vaan ihmisten välisiin suhteisiin. … Eettiset kysymykset on yritettävä ratkoa niin, että ihmisten kanssa on hyvä olla samassa huoneessa myös teoksen julkaisun jälkeen.”
Lukija ei tiedä, kenen kanssa Hirvonen keskustelee, sillä vain yksi kirjain kuvaa keskustelukumppania. Jää siis kirjailijan ja tämän ystävien itsensä varaan, kestääkö Hirvosen kirja eettistä tarkastelua.
”Voi olla, ettei se onnistu… Siinä tapauksessa en tiedä, mitä teen.”
* *
Kirjan taustalla on Hirvosen pelko uhkaavasta masennuksesta, johon hän ajoittain vaipuu. Mielenterveyden ongelmat ovat olleet jollakin tavalla läsnä Hirvosen koko tuotannossa. Jo esikoiskirja Että hän muistaisi saman (Avain, 2005) pohti veljen mielen sairastumista niin, että siitä on jäänyt lukijalle selvä muistijälki parinkymmenen vuoden päähän.
Tässä uusimmassa Hirvonen yrittää löytää elämästä toivoa ja rakkautta. Ja sitä hän tuntuu myös löytävän monien huolenaiheiden, pandemian, sotien ja ilmastoahdistuksen keskeltä.
Rakkaudella on monet kasvot: on intohimoa, joka satuttaa, on salaista rakkautta, mutta on rakkautta, joka kannattelee toista. Hirvosen on pakko pohtia lopulta:
”Ehkä tarina, jota olen kertonut suhteestani rakkauteen, ei olekaan aivan totta.”
Kiinnostava sivujuonne Hirvosen pohdinnoissa on vaihtoehtoinen maailma. Entä jos olisikin valinnut joskus toisin? Sitä olisi voinut miettiä enemmänkin.
Yksi lokikirjan merkintä, kuvaa Hirvosen ja meidän kaikkien maailmaa:
”Maailmankaikkeudessa kaikki liittyy kaikkeen eikä yksikään muutos tapahdu ilman, että se vaikuttaa myös muihin.”
* *
Kirjan liepeessä kerrotaan, että Rakkauksien lokikirja aloittaa romaanitrilogian.
Todellisten keskustelujen dokumentointi kaunokirjalliseen muotoon on rohkea tapa yrittää ymmärtää sitä, mitä itsessä ja itsen ympärillä tapahtuu. Kirjan nimi antaa odottaa, että rakkaus olisi kulkenut vielä voimakkaammin punaisena lankana läpi kirjan. Jään myös miettimään, mitkä asiat nousevat tulevissa romaaneissa keskiöön.
Hirvonen on avoin ja rehellinen, mutta lukijaansa hän ei päästä helpolla. Tuntuu kuin hän haastaisi lukijaa pohtimaan myös omaa elämäänsä. On vain hyvä, jos kirja sellaisen tunteen saa aikaan.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
