Vimmainen ja kaunainen hyökkäys nykyistä työmarkkinajärjestelmää ja sen toimijoita vastaan

Yksityiskohta kirjan kannesta.

Kumotaan työehtosopimusten yleissitovuus, tehdään yrityskohtainen sopiminen pääsäännöksi, kumotaan ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus, kielletään työmarkkinajohtajien jäsenyys työeläkeyhtiöiden hallituksissa, säädetään Euroopan Keskuspankille velkakatto, vaaditaan maahanmuuttajilta pakolaisilta Suomen kielen taito ehtona tukien saamiseksi. Ja lisättäköön, että Ilmastonmuutoksesta puhuminen kiihdyttää vauhtia kohti Vihreää Helvettiä.

Hallitusohjelmaneuvottelujen teemoja? Osin niitäkin, mutta tarkalleen ottaen kyse on sotahistorian dosentti, valtiotieteen tohtori Markku Salomaan (s.1954) muutamista ehdotuksista Suomen työmarkkinajärjestelmän uudistamiseksi. Ehdotuksia Salomaa on Työmarkkinoiden Tivoli Finlandiaan (Lector, 2023) listannut 21 kappaletta, mutta kirja sisältää niitä helposti toisen mokoman.

* *

Esipuheessaan Salomaa toteaa, että kirjan tarkoituksena on rohkaista asianosaisia pohtimaan vaihtoehtoja nykyiselle ”Työmarkkinoiden Tivoli Finlandialle”. Tämän Tivolin pääesiintyjiä ovat työmarkkinajärjestöt, erityisesti kyytiä saavat ammattiliitot, ja sirkustirehtöörinä ovat esiintyneet useat pääministerit Kalevi Sorsasta aina Antti Rinteeseen asti. Mafiaa muistuttava korporatiivinen kolmikanta estää pystyyn kuolleenakin kaiken uudistamisen työmarkkinoilla.

Salomaa käy vimmaiseen hyökkäykseen nykyistä työmarkkinajärjestelmää ja sen toimijoita vastaan. Samassa avauksessa teilataan Euroopan unioni ja EKP, vihervasemmisto, maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka sekä ilmastonmuutos. Kirja on pamfletti, tosin ei lyhyt, kuten pamfletin eli kiistakirjan kuuluisi määritelmän mukaan olla.

”Korporatismi on demokratian loispesijä, joka syrjäyttää ihanteet ja kutistaa ne demokratuuriksi, kunnes kääpiöityy itse korporatuuriksi.”

Kirjoittaja on koostanut omalaatuisen sekoituksen aatehistoriallista kehystelmää, työmarkkinahistoriaa, talouden, politiikan ja yhteiskunnan nykyhaasteiden taivastelemista sekä sisäpiirin juoruja. Tämä sekoitus tarjoillaan aidosti kansalliskonservatiivisesta näkökulmasta, ryyditettynä vauhdikkailla rinnastuksilla á la suomalainen korporatismi ja Mussolinin Italia.

Toimittajataustan omaava Salomaa kirjoittaa sinänsä sujuvasti ja suoranuottisesti, mutta kun sanottavaa tuntuu olevan enemmän kuin sivuille mahtuu, lukukokemus kääntyy äkkiä ylipitkäksi estejuoksuksi: yleissitovuuden historiasta siirrytään puolijohdeteollisuuden globaaleihin ongelmiin ja heti niiden perään UPM:n työriidan sovitteluun. Ja varmuuden vuoksi samoihin teemoihin palataan murmelina aina uudelleen.

Salomaa toimi aikoinaan Rakennusliiton jäsenlehden Rakentajan päätoimittajana. Tältä ajalta hänelle on ilmeisesti jäänyt asioita hampaankoloon, ammattiliitoissa yleensä ja Rakennusliitossa erityisesti; siinä määrin sivuja käytetään henkilökuvauksiin, syytöksiin ja vihjailuihin. Sankareita ei löydy, eriasteisia konnia sen sijaan joka lähtöön.

Salomaan alussa mainittu toivomus kyllä toteutuu. Kirja rohkaisee pohtimaan, mikä on työmarkkinoiden toiminnalle parasta. Se ei kuitenkaan löydy Salomaan tarjoamasta paatoksellisesta ja repivästä vastakkainasettelusta ja viholliskuvien maalaamisesta vaan keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen perustuvasta rakentavasta keskustelusta ja yhteisen näkemyksen etsimisestä. Tässä suunnassa meillä on riittävästi hyvää perimää, jonka varaan voi rakentaa.

Jukka Ahtela
Kirjoittaja on sivutoiminen sovittelija valtakunnansovittelijan toimistossa.

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua