KIRJAT | Hellevi Pouta on kirjoittanut työmies Matti Putkosesta tylsän kirjan, vaikka mies on aivan tavattoman mielenkiintoinen.
”Putkonen on lobbari tässäkin. Hän kertoilee kaikenlaista ylimalkaisesti ja itselleen myötäsukaisesti.”
ARVOSTELU

Hellevi Pouta: Työmies Matti Putkonen – vallattomasti vallan kahvassa
- Readme.fi, 2023.
- 230 sivua.
Mikä lässähdys. Tartuin kirjaan Työmies Matti Putkonen – vallattomasti vallan kahvassa (Readme.fi, 2023) todella kiinnostuneena, mutta sen luettuani olo on pettynyt.
Kirja on osapuilleen kronologisesti etenevä monologi niistä asioista, ilmiöistä ja tapahtumista, joita Putkonen on halunnut elämänsä varrelta nostaa esiin.
Matti Putkonen on vanhan liiton ay-jyrä, joka sittemmin luopui SDP:n jäsenkirjasta ja lähti töihin Perussuomalaisten puoluetoimistolle. Hänet muistetaan muun muassa piinkovana ydinvoimalobbarina, kamppailustaan Kymijoen kanavan rakentamisen puolesta, englantilaisilta populisteilta lainaamastaan teoriasta tuulivoimaa vastustavista räjähtävistä lepakoista.
Pitkän uransa varrella Putkonen on ollut monessa merkittävässä paikassa ja lobbaamassa montaa sellaista asiaa, jotka juuri nyt ovat kovasti tapetilla. Suomalaisen yhteiskunnan yleinen mielipide ydinvoimaa kohtaan on kääntynyt paljon, ja vaikka Olkiluodon rakentaminen on mennyt kuin on mennyt, ovat jopa Vihreät silti siirtyneet ydinvoiman kannattajiksi. Myös Kymijoen kanava nousi keskusteluun, kun Saimaan kanava meni Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä käytännössä kiinni. Ymmärrettävästi Putkonen kertoo näistä mielellään.
Se taas sivuutetaan hienotunteisesti, että tuulivoimalla ei näytä olevan sellaista tuhovoimaa kuin Putkonen on maalaillut ja että tuulivoima ei ole mitään tukien varassa tekohengitettävää viherhumppaa.
Ympäristönäkemyksiltään Putkonen edustaa suorastaan oppikirjamaisesti niin sanottua erityistä suomalaista luontosuhdetta. Metsä voi hänen mukaansa pahoin, jos sitä ei hoideta, puupelto on hänelle oikea metsä ja luonto joutaa joka tapauksessa mennä, jos talous niin vaatii. Luontosuhdettaan hän julistaa pitkin kirjaa monessa kohtaa.
* *
Putkonen on erittäin kiinnostava, jossakin määrin ristiriitainen ja mielipiteitä voimakkaasti jakava persoona. Hänen sosiaalinen verkostonsa Suomessa on poikkeuksellisen laaja. Kaikki tämä huomioiden kirja jättää luvattoman paljon kertomatta ja käsittelemättä.
Perusongelma on siinä, että kirjan kirjoittanut toimittaja ja tietokirjailija Hellevi Pouta näyttää toimineen vain kirjurina, joka on laittanut ylös sen, mitä ja miten Putkonen on halunnut kertoa. Ja Putkonen on lobbari tässäkin. Hän kertoilee kaikenlaista ylimalkaisesti ja itselleen myötäsukaisesti.
En välttämättä odottanutkaan mitään sellaista kuin Lauri Nurmen poikkeuksellisen laadukas ja perusteellinen kirja Jussi Halla-ahosta, mutta sentään hiukan olisin halunnut kriittistä otetta. Monta tärkeää ja kiinnostavaa asiaa ohitetaan nopeasti ja tyhjäkäyntiä teoksessa on turhan paljon. Toimittajan olisi pitänyt toimittaa enemmän – otteen olisi pitänyt olla journalistisempi.
* *
Se kirjan ansioksi on luettava, että Putkosen kertomana tulee hyvin ymmärrettävästi ja selkeästi kerrottua, miksi Perussuomalaisista on tullut niin suosittu puolue. Putkonen on itsekin elävä esimerkki siitä, kuinka siirrytään persujen riveihin, kun aiempi puolue on muuttunut omassa mielessä liian liberaaliksi.
Putkonen on aidosti kiinnostava henkilö, jolla on ollut sormensa yllättävän monessa lähihistorian avainkohdassa. Olisimme ansainneet aiheesta selvästi tätä perusteellisemmin ja kriittisemmin kirjoitetun teoksen. Ehkä joku vielä kirjoittaa sellaisenkin.
Pasi Huttunen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.







