Kuvat: Francesca Mantovani / WSOY
KIRJAT | Katsokaa kun tanssimme on jatkoa marokkolaiskirjailijan kahden vuoden takaiselle Toisten maa -romaanille.
”Slimani todella vie lukijan mukanaan sinne, mistä kertoo.”
ARVOSTELU

Leïla Slimani: Katsokaa kun tanssimme
- Suomentanut Sampsa Peltonen.
- WSOY, 2023.
- 332 sivua.
Sukukronikka marokkolaisesta Belhajin suvusta jatkuu yhtä intensiivisenä kuin mihin sen ensimmäinen osa Toisten maa (WSOY, 2021) jäi. Leïla Slimanin kerronta on hämmästyttävän tarkkaa ja kuvailevaa; hän todella vie lukijan mukanaan sinne, mistä kertoo.
Katsokaa kun tanssimme -romaanin (WSOY, 2023) päähenkilöt Mathilde ja Amine Bellaj ovat jo keski-ikäisiä ja vähitellen myös keskiluokkaisia. Vuosien rankka työ, säästäminen, suunnittelu ja yrittäminen ovat kantaneet runsaasti taloudellisia hedelmiä, onnea ja tyytyväisyyttä vähemmän. Kuin mikään ei ihan riittäisi, tai kun pitää pelätä menettää se minkä on saavuttanut.
Tässä osassa päähenkilöinä ovat Bellajien lapset Aïcha ja Selim. Selimin matkassa ollaan todistamassa sitä hämmentävää vaihetta, jolloin Marokko oli 1960– ja 1970–luvuilla hippiyhteisöjen suosiossa ja erilaiset maailmat törmäsivät toisiinsa. Selim ei sopeudu hänelle suunniteltuun ja perintöosana lankeavaan tulevaisuuteensa ja lähtee omille teilleen, jotka ovat pitkät ja mutkaiset.
Aïcha opiskelee Ranskassa lääkäriksi ja paneutuu luentoihin ja kirjoihin suurella antaumuksella. Hän ei tiedä maailmasta mitään, mutta herää ajallaan hänkin huomioimaan epäoikeudenmukaisuuksia.
Mukana ovat myös muut Bellajin suvun jäsenet, jotka olivat mukana jo sukutarinan ensimmäisessä osassa. Jokaisella on tärkeä palansa laajassa kokonaisuudessa, joka peilaa monia osia yhteiskunnassa.
Romaanissa käsitellään paljon kahden maailman välissä olemista ja sitä kautta identiteettiä, sen löytymistä ja katoamista. Mathilde Bellaj muutti aikoinaan Ranskasta avioliiton mukana Marokkoon ja nyt hänen tyttärensä tekee saman liikkeen toiseen suuntaan. Molemmista on aistittavissa siirtolaisuuden perustunne; aina on poissa jostakin – mikä voi tarkoittaa sekä hyvää että huonoa.
Myös vasta itsenäistyneen Marokon yhteiskunnan muutokset heijastuvat romaanihenkilöiden elämässä. Sujuvasti ja ilman päälleliimaamista Slimani kertoo muun muassa naisten asemasta, poliittisen tietoisuuden löytymisestä, turismin siunauksesta ja kirouksesta, uskottomuudesta, kielletyistä suhteista ja vaietuista sairauksista, onnellisuudesta, himosta ja rakkauden hiipumisesta, vanhenemisesta.
Romaanin on ranskasta suomentanut Sampsa Peltonen, tuttuun tapaansa varmasti ja elävästi.
Äänikirjan kuuntelukokemuksen varmistaa miellyttäväksi Krista Putkonen-Örn, joka ei koskaan petä.
Ranskalais-marokkolaisen Leïla Slimanin äidin suvusta kertovassa saagassa on tulossa kolmaskin teos. Katsokaa kun tanssimme jättää monta langanpätkää odottamaan sitojaansa. Hyvää odottaa mielellään.
Leena Reikko
Lue sarjan ensimmäisen osan arvio täältä.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sosiaalitieteellinen katse terveyteen ja sairauteen – arviossa Vilma Hännisen tietokirjauutuus
KIRJAT | Terveys ja sairaus sosiaalitieteiden silmin -teos käsittelee terveyttä ja sairautta sosiaalitieteellisestä näkökulmasta.
Kansandemokratiasta kuoromusiikkiin – arviossa unkarilaisten novellien kokoelma Millä sivulla olet
KIRJAT | Millä sivulla olet -kokoelman novellit on kirjoitettu vuosien 2020–2024 välillä, mutta niiden kuvaamat tapahtumat ja ajatukset sijoittuvat paljon pidemmälle aikajanalle.
Siiri Enorannan fantasiakirjassa rakkaus on kepeää, mutta mitä ovat pienet vaaleanpunaiset sorkkaeläimet?
KIRJAT | Keskustelua kukkasten kanssa -nuortenromaanissa loitsijaopiskelija katoaa taikansa sisään ja hänen pelastamisekseen jokaisen tarvitsee ylittää itsensä.
Tähtinäyttelijä oli yksi ensimmäisiä Hyvän tahdon lähettiläitä – arviossa elämäkertateos Audrey: Elämä läheltä
KIRJAT | Audrey Hepburn ei saanut lapsuudessaan kaikkea sitä, mihin aatelistytöllä voisi kuvitella olevan mahdollisuuksia. Sota-aika jätti elämään ikuiset jäljet.




