Kuvat: Janica Karasti / Aviador
KIRJAT | Anu Kolmosen erinomaisen esikoisromaanin päähenkilöinä on pohjoisen Peräpohjolan vahvoja naisia, mutta myös miehiä ja lapsia heidän elämässään.
”Esikoiskirjailija Anu Kolmonen osaa sanoa sanottavansa ja valita sanansa tarkkaan.”
ARVOSTELU
Anu Kolmonen: Partisaanivalssi
- Aviador, 2022.
- 191 sivua.
Tässäpä romaani, jonka jälkeen toivoo, että se olisi vielä lukematta. Että voisi uudelleen tutustua ensi kertaa Irjaan, Annaan, Vappuun, Veikkoon, Eskoon, Taunoon ja muihin.
Anu Kolmosen Partisaanivalssi (Aviador, 2022) on monitahoinen romaani. Päähenkilöinä on pohjoisen Peräpohjolan vahvoja naisia, mutta myös miehiä ja lapsia heidän elämässään. Romaanissa käsitellään moninaiset asiat ylisukupolvisista traumoista vanhuksien muistisairauteen, sodasta rauhaan, rakkaudesta välinpitämättömyyteen, kalastuksesta koskien valjastukseen. Ja kaikki kielellä, joka hellii lukijaansa.
Esikoiskirjailija Anu Kolmonen osaa sanoa sanottavansa ja valita sanansa niin tarkkaan, että välillä se tuntuu jopa pelottavalta: mistä hän tietää, että juuri tuolta se tuntuu. Tässä näkynee hänen psykologin taustansa ja ammattitaitonsa nähdä ja tuntea ihmisen mieltä – ja vielä enemmän hänen taitonsa pukea se sanoiksi, jotka ovat paitsi tarkkoja, myös mitä kauneimmin aseteltuja.
Romaanihenkilöiden ja heidän elämänkulkujensa kuvaaminen on tarkkaa ja osuvaa. Annan näkemä joukkomurha piirtyy tarkaksi, samoin sodasta rauniona palaavan Veikon. Taunon kotona ei muita kirjoja ollut kuin Raamattu ja Kommunistinen manifesti ja niistä opittiin lukemaan. Helmin elämän tärkein asia saattaa olla oikein suurustettu kiisseli ja Irjan elämäntarina rakentuu vähitellen kokonaiseksi. Kaikista hahmoista jää selkeä kuva. Toisten kanssa voi hymyillä, toiset aiheuttavat apean mielen.
Romaanin rakenne tuntui alussa vähän vaikealta, kuinka saada paikoilleen ihmiset, ihmissuhteet ja ajanjaksot. Mutta kun ne selvenivät, saattoi alkaa pelkästään nauttia tekstistä.
Romaanin äänikirjaversio on aivan ilmeisesti tehty alkeellisella kalustolla karvalakkimallina. Mutta kun äänen outoon laatuun tottui, kuuntelukin toimii. Lukijana Pirjo Niinivirta kuulosti hyvin uskottavalta; antoi hengen ja sielun henkilöille. Osa romaanista on kirjoitettu Peräpohjolan murteella, mikä sujuu lukijalta saumatta.
Partisaanivalssi on hieno esikoisromaani, joka lupaa paljon.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Runollinen romaani elämästä ja kuolemasta pikkukylässä – arviossa Malgorzata Lebdan Ahnaat
KIRJAT | Puolalaiskirjailija kantaa lukijaa lempeästi ja tarkkanäköisesti pitkin maaseutua, vaihtuvia vuodenaikoja, luonnon omavauhtista kulkua, sairautta ja kuolemaa.
Hajanaisia muistikuvia säästöpankkikriisistä – arviossa Häikiön ja Sinkon Suomen Säästöpankin tuho
KIRJAT | Teoksesta välittyy kuva säästöpankkiryhmästä uhrina, mikä on varsin kaukana historiallisesta totuudesta. Lähdeluettelon kapeus johtaa eräänlaiseen historiattomuuteen.
Rautanyrkki paperilla – Carl von Clausewitzin Sodankäynnistä opettaa yhä sodan dynamiikkaa
KIRJAT | ”Tähän mennessä kukaan ei ole kyennyt tarjoamaan Clausewitzia vakaampaa teoreettista perustaa yrityksille ymmärtää sotaa”, Ilmari Käihkö kirjoittaa johdannossa.
Hämmentävä ensiromaani – arviossa Antti Arvajan Jotain virheistäni
KIRJAT | Antti Arvajan esikoisromaani Jotain virheistäni on hämmentävä teos, joka ei pysy uskollisena aloittamilleen aiheille.