Mirva Tolppanen on Annie Wilkes. Kuva: Janne Alhonpää

Kuinka äärimmilleen luovan työn tekijän voi piiskata, jotta hän kykenee parhaaseen suoritukseen? Voiko kirjailija kirjoittaa pistooli ohimolla kokonaisen romaanin vain pysyäkseen hengissä?

Ainakin Stephen Kingin kauhujännärissä Piina kirjailija Paul Sheldon pystyy luovaan työhön sairaanhoitaja Annie Wilkesin kauhujen talossa. Paul saa armon vain siksi aikaa, että herättää henkiin romaanisarjansa päähenkilön, jotta hänen seinähullu faninsa saa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pirulliseen henkien taisteluun on päädytty, koska Paul loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa ja hänen suuri ihailijansa, ”ykkösfaninsa”, pelasti hänet toipumaan syrjäiseen taloonsa lumimyrskyn keskellä. Paul on iloinen Annien sairaanhoitajan taidoista ja lääkkeistä; kohta tästä lähdetään managerin ja tyttären luo.

Ei lähdetä. Vähitellen käy selväksi, että Annie aikoo pitää palvomansa kirjailijan raajarikkona, eikä yhteyttä muuhun maailmaan ole eikä tule. FBI:kin on sitä mieltä, että kuollut mikä kuollut. Ehkä kojootit veivät, kun ruumista ei löydy.

Niinpä Paul Sheldon työskentelee ankarasti ja kenties jopa kiintyy hetkittäin mielipuolisen vihaiseen ja sairaan iloiseen pyöveliinsä. Heillä on hetkensä. Paul ehkä tajuaa kirjoittavansa elämänsä kirjaa – Annien ansiosta. Tämä ei ole lainkaan hullumpi kustannustoimittaja, muistaa aikaisempien kirjojen juonenkulutkin paremmin kuin kirjailija itse.

Paul pysyy hengissä niin kauan kuin kirja on kesken.

Paul Sheldon ja Annie Wilkes taistelevat molemmat Piinassa elämänsä puolesta. Kuva: Janne Alhonpää

Kun Mirva Tolppanen harjoitteli vuorosanojaan koiralenkeillä, hän tunsi kasvojensa valahtavan Annien rooliin. Kuva: Janne Alhonpää

Piina tuli näyttelijäpariskunnan kotiin

Piina nähdään aina aika ajoin teattereissa, Tampereen Teatterissa ja Kuopion kaupunginteatterissa kolme vuotta sitten. Porissa ohjaaja Tuomo Aitta on saanut nyt päärooleihin tosielämän pariskunnan, joka antaa näytelmälle kaikkensa.

Mirva Tolppanen ja Vesa Haltsonen kertoivat ennen ensi-iltaa Satakunnan Kansan haastattelussa, että Piina on tuonut työt kotiin. He ovat keskustelleet rooleistaan paljon ja hioneet niitä yhdessä.

Kun Tolppanen harjoitteli repliikkejä koiralenkeillä, hän tunsi vahvasti, miten kasvot eivät ole enää Mirvan vaan Annien. Rooli tuli jopa hänen uniinsa painajaisina.

Koko näytelmä on huikea painajainen ja paljon parempi ainakin pienellä näyttämöllä kuin elokuvassa, vaikka Kathy Bates saikin roolistaan Oscarin aikoinaan.

Ensimmäisen kerran teatterissa pelkäsin hetkittäin, kun upposin sisään näytelmään. Välillä unohdin hengittää. Aah, miten upeaa!

Kun menet katsomaan porilaista Piinaa, pyri saamaan paikka mahdollisimman edestä. Pienetkin henkäykset vievät tarinaa eteenpäin.

Marita Salonen

Lue kritiikki Tampereen Teatterin Piinasta vuodelta 2019.

Traagisilla hahmoilla on näytelmässä myös hyvät hetkensä, vaikka kirjailija kirjoittaa käskystä romaania henkensä edestä. Kuva: Janne Alhonpää

Piina

• Ohjaus Tuomo Aitta (vier.)
• Alkuperäinen romaani Stephen King (Misery, 1987)
• Näytelmäkäsikirjoitus William Goldman
• Suomennos Timo Mikkola
• Musiikki Vesa Haltsonen, Liberace
• Lavastus Markus Tsokkinen (vier.)
• Pukusuunnittelu Taru Liipola
• Näyttelijät Mirva Tolppanen, Vesa Haltsonen, Hannu Müller (vier.)

Ensi-ilta Porin Teatterin Pienellä näyttämöllä 10.11.2022. Esityksiä 17.5.2022 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua